Aihe: Minkä kirjan luit viimeksi?
1 2 3 4 583 84 85 86 87177 178 179 180 181
Bullitt
24.03.2011 12:03:24
AP: Matti Yrjänä Joensuun uusin, Harjunpää ja rautahuone on menossansa.
 
Raakaa on peli, mutta imevää. Ehdottomasti suosittelen. Ennemmin kuin dekkari, tämä on kirja ihmisistä -- henkilöhahmot ovat huomattavasti kokonaisempia ja tuntevampia kuin monessa tämän lajin kirjassa. Synkkää, ahdistavaakin tunnelma välillä on.

 
Itselle vain tuli jostain syystä fiilis tätä lukiessa että loppua kohden kerronta jotenkin heikkeni, ikäänkuin hienon alun jälkeen kirjailijalle olisi tullut ideakato ja sitten deadlinen painaessa päälle kirjoittanut puoliväkisin lopun. Tai, ehkä tuo oli vähän kärjistettyä mutta toivon että löysittä pointin.
 
Tuomas Liuksen Laittomat lukaisin tuossa taannoin. Oli melko menevä ja elokuvallinen kirja tämä. Tarina oli melko suoraa jatkoa Liuksen ensimmäiselle romaanille, Hakalle. Kaiken kaikkiaan kyseessä on melko onnistunut mikstuura, jossa on nähtävissä ainakin osa Remestä, Mäkeä ja vähän Jerry Cottonia, toki kirjailijan omaa tyyliä unohtamatta. Lupsakkaa sanailua siis, ja räiskyvää äksöniä. Suosittelen mikäli Mäet, Remekset tai Cottonit uppoaa.
My car is a hybrid. It burns both rubbery and gasoline.
Milkop
24.03.2011 12:13:00
 
 
Jarkko Laine - Vampyyri
 
Tämmöinen tuli nyt viimeinkin saatettua päätökseen ja vähän ristiriitaiset fiilikset jäi. Kirja kertoo pakomatkalle lähtevästä vampyyrista, Kojacista, joka saapuu lopulta Suomeen ja tapaa hieman erikoisen tyypin, Laurin. Sitten seuraa erinäisiä tapahtumia eikä mikään oikein tunnu sujuvan. Laineen teksti on hauskaa, mutta en erityisemmin välittänyt siitä, että yhdessä vaiheessa kirjaa kertoja vaihtuu. Muutenkin juonesta tuntuu puuttuvan se kaikkein punaisin lanka, vaikkei mistään kärryiltä putoamisesta olekaan vaaraa.
 
Kyllähän tämän kaikesta huolimatta luki tuskitta. Ei huono, muttei loistavakaan.
 
Minä kuljin työhönmenijöitä vastaan iso poplari auki repsottaen, pyjama pikkutakin alta pursuillen ja märät laahustavat kengät paljaissa jaloissa. Lopulta vollotin surkeana ääneen.
Ja ihmiset vain antoivat minun kulkea. Vähän syrjäsilmällä katsoivat.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse."
AP
24.03.2011 13:58:47
Bullitt: Itselle vain tuli jostain syystä fiilis tätä lukiessa että loppua kohden kerronta jotenkin heikkeni, ikäänkuin hienon alun jälkeen kirjailijalle olisi tullut ideakato ja sitten deadlinen painaessa päälle kirjoittanut puoliväkisin lopun. Tai, ehkä tuo oli vähän kärjistettyä mutta toivon että löysittä pointin.
 
Njoo, miksei noinkin, kun asiaa ajattelee. Tiivis loppu on sikälikin eri paria, että alussa viritellään aika pitkään sivujuonta sen vauvan kuoleman ympärille...
Toisaalta mua tiiviin tekstin ystävänä ilahdutti, että tässä on maltettu pistää tarina poikki siinä kohtaa kun juonen pääkysymykset on suurin piirtein vastatut. Malttamattomampi olis vielä kirjoittanut 50 sivua jälkiselvittelyä. Munsta tuossa ei ehkä juoni ollutkaan pääasia, vaan ne ihmiset.
 
Molempi parempi :)
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura
jPekka
24.03.2011 14:41:49
 
 
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Antti Aution suomennos Rajaniemen tulevan sf-trilogian ensimmäisestä osasta. Melkoista ryöpytystä ja pyöritystä. Kirjan mahdolliset heikkoudet hukkuvat kyllä tehokkaasti sujuvan tekstin ja erinomaisen suomennoksen alle. Lisää blogissa: http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=3070
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä."
NHR
25.03.2011 09:24:14
 
 
Jouni Hynynen: Rakkaudella, Hynynen
 
Hauska ja nopealukuinen kokoelma Hynysen novelleja (vai pitäskö mieluummin sanoo kolumneja?) vuosien virralta... tai niinku varrelta. Äijäilyyyn ja muutenkin itseensä tuntuu suhtautuvan melko ironisesti kyllä. Paljon oikeita mielipiteitä. Kirja on ihan vähän kesken mulla vielä, kun oon koittanu silleen "säästellen" sitä lukee, mut kesken näyttää sivut taas loppuvan; mielelläni oisin näitä Hynysen juttuja kyl enemmänki lueskellu...
Brownie
26.03.2011 09:55:06
Jim Thompson - Piru perii omansa
 
Stephen King on sanonut Thompsonista ''my favorite crime novelist''.
tsugaru
28.03.2011 19:32:33 (muokattu 28.03.2011 19:36:23)
Hannu Väisänen: Apupata
 
Samoilla sanoilla kuvailtava kuin edeltävä Jouni Hynysen kirja. Tosin Hannu Väisäsellä ei ole niin paljon tekemistä äijäilyn kanssa, ja mielipiteetkin ovat paremminkin ajatusleikkejä. Kesken tuntuvat sivut loppuvan tämänkin kirjan kanssa.
No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR
AP
28.03.2011 20:25:55
Lars Kepler : Hypnotisoija.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypnotisoija
 
Ihan hyvin kirjoitettua murhaajajahtia ja lapsi kidnapataan ja sillä tietty on vielä sairaus, joka tarvitsee lääkkeensä ajoissa... vähän kuin jotain csi:tä katsoisi, sillä erolla että tässä vähän taustoitetaan ihmisiä ja mukana on aika pitkä takaumajakso.
 
Ajanvietettä, 8 /10.
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura
Brownie
28.03.2011 21:01:38
Markku Sadelehto - Suuri hiljaisuus
Lebowski
29.03.2011 00:47:19
Yasutaka Tsutsui - Hell
 
Helvetillistä kuvausta - onko unesta aina osa helvettiä ja onko helvetistä aina osa unta? Koetaanko helvetti subjektiivisesti vai kollektiivisesti? Siinäpä teemoja joita tämän kirjan avaamalla pääsee sorkkimaan.
 
Yhdessä illassa tuli lukastua joten ei mikään mahoton järkäle ollut.
 
Loppuun vielä sitaatti:
"It's just a place without God. The Japanese don't believe in God in the first place, so what's the difference between this place and the world of the living?"
"Is this darkness in you too" -TM
Flash
29.03.2011 15:50:34
 
 
James Joyce - Ulysses
 
Juu, englanniksi tosiaan luin. Eipähän tarvinnut miettiä, että mitenhän tämä ja tämäkin on käännetty. Wordsworthin versiossa oli aika hyvä johdanto-osuus, joka helpotti jonninverran teoksen ymmärtämistä, mutta olihan silti melkoinen trippi. Huomasin, että kirja toimii parhaiten luettuna keskellä yötä, kun kärsin unettomuudesta. Kun aivot kävivät ylikierroksilla ja vähän sumussa, niin pääsi jotenkin paremmin mukaan tekstin virtaan. Oli muuten käytetty melkoinen määrä eri englanninkielen sanoja tuossa teoksessa. Ainakin verrattuna perus novelliin, tai elämäkertaan. En väitäkkään ymmärtäneeni kaikkia. :)
 
Seuraavaksi ehdottomasti jotain kevyempää luettavaa. Elämäkerta siis vaikka... Odysseuksen aion kyllä lukea joskus uusiksi. Kuulemma uusi suomennus tekeillä. Ehkä sitten sen.
Live Music Is Better!
Brownie
29.03.2011 18:57:35
Diane Guest - Kielletty puutarha
 
Kirjassa mainittiin Suomi ja Helsinkikin! Aikamoista. Harmi kun ko. kirjailijasta ei löydy mitään tietoa.
NHR
02.04.2011 10:59:31
 
 
Jyrki Siukonen: Muissa maailmoissa - Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoriaa
 
"Kosmis-kirjallisen kumppaninkaipuun eurooppalainen esihistoria antiikista kahdeksannentoista vuosisadan viimeisiin vuosiin." Eli minkälaisia olentoja muinaiset kirjailijat kuvittelivat muilla planeetoilla (ja kuissa ja jopa Auringossa!) elelevän. Parasta antia tässä tais olla se luku, jossa oli suomennettuna Voltairen tarina nimeltään Mikromegas kokonaisuudessaan. Muuten ehkä ihan pikkasen tylsänpuoleinen kirja, vaikkakin ihan hyvin kirjotettu.
 
Rob Beattie: 101 kiintoisaa koetta kotikeksijälle
 
Tää ois saattanu olla aika kova juttu ehkä joskus yläasteella vielä, sille ikäluokalle varmaan kyllä suunnattukin lähinnä. Kokeet oli helppoja, enimmäkseen yksinkertasilla välineillä (kumilenkkejä, jäätelötikkuja, magneetteja yms.) suoritettavia, mut kaipa ne tarttis ihan oikeesti TEHDÄ, ennenku tästä sen enempää irti sais... emmä vaan jaksa ryhtyy läträämään, varsinkaan kunneio sitä puutarhavajaakaan, jota tässä suositeltiin kotikeksijän "tukikohdaksi"... tai ees puutarhaa...
tinde
04.04.2011 20:47:06
 
 
Stephen King - Under The Dome
 
"Ihan kiva"- Kingiä, tarinankertojana edelleen loistava, mutta..... ei toi nyt oikeen sihen Top20- Kingijengiin yllä.
 
Joseph Wambaugh - Hollywood Moon
 
Hienoa ja viihdyttävää poliisisarjahuttua! Harmitti kun kirja loppu...
Flash
09.04.2011 09:21:14
 
 
Andre Agassi - Open
 
Virkistävää lukea välillä urheilijaelämäkerta ainaisten rokkarielämäkertojen jälkeen. :) Kyllähän Agassin värikkässä urassa ja elämässä onkin draamaa kirjaksi asti. Paljon itselle uutta tietoa (mm. huumekokeilut ja ison koulun perustaminen Vegaisiin). Minä kun en ole seurannut miehen uraa kovin tarkasti 90-luvun alkupuoliskon jälkeen. Agassi onkin ainoa tennispelaaja, jota voin kertoa joskus seuranneeni.
Live Music Is Better!
NHR
09.04.2011 19:04:15
 
 
Tuomas Kyrö: 700 grammaa
 
Nojoo, semmonen "ihanjees" kirja tämäkin. Kertoo siis pituushyppääjän ja sen perheen tai suvun tarinan, osin jonku mystisen "Valmentajan" näkökulmasta. Pikkasen puuduttavaa tekstiä oli paikoin, ei oikeen temmannu mukaansa, ainakaan mua nyt. Esim. alussa hauskoilta vaikuttaneet "tajunnanvirtalistaukset" rupes aika nopeesti puuduttaan. Tiivistämällä tästä ois luultavasti saanu paremman. Mikähän siinäki muuten on, et käytännös aina tuntuu lukemissani kirjoissa olevan ihan väärä sivumäärä; joskus liikaa (niinku tässä), yleensä kyl liika vähän... ;)
 
Sitä Mielensäpahoittajaa kirjastosta ettein, mutkunen löytäny, ni otin vaan jonku muun kirjan samalta tekijältä sitte. Ei ehkä paras mahdollinen valintaperuste...
Anonyymilapsi
09.04.2011 21:37:27
Stephen King: Uinu Uinu lemmikkini
ANONYYMILAPSI
carnation
10.04.2011 13:20:39
Alastair Reynolds: Jäänpuskijat
 
Hieman yllättäen ensimmäinen Reynolds jonka luin, mutta on nyt vähän harkinnassa että onko myös viimeinen vaikka sinällään ihan ok ja luettava kirja oli tämä. Ainakaan välitöntä kiinnostusta miehen muuhun tuotantoon ei tullut.
 
Jäänpuskijoissa asteroideja louhitaan ja siihen työhön tarkoitettu alus joutuu yllättävän komennuksen ja haasteen eteen kun Saturnuksen kuu Janus on poikennut kiertoradaltaan ja kiihdyttää jonnekin hevon kuuseen. Louhinta-alushan lähtee perään saadakseen tietää mistä on kyse, onko kuu alunperinkään ollut sitä mitä piti.
 
Suuriin etäisyyksiin ja mittasuhteisiin venyvä matka aiheuttaa sitten jos jonkinlaista skismaa ja epävarmuutta miehistössä ja matkan Suuri Tarkoitus lymyilee jossain taustalla ja juoni tekee välillä vuosien, jopa kymmenien vuosien harppauksia. Tämä vähän häiritsi, kun välillä tuntuu että mutkia oiotaan kunnolla kun tekstissä toisinaan tulee näitä "puoli vuotta, vuosi, kaksi vuotta kului" jne. Lisäksi henkilöhahmot olivat liian ohuita, en välittänyt oikeastaan kenestäkään yhtään. En jännittänyt kenenkään puolesta, aivan sama miten niille käy. Tässä kirja mielestäni epäonnistui, kiinnostavat ja tunteisiin vetoavat henkilöt ovat yleensä melkeinpä tärkeimmät elementit pitkässä tarinassa. Tällä saralla ei Reynolds vakuuttanut.
 
Päähenkilöiden virkaa toimittavat Bella ja Svetlana olivat nekin vähän ärsyttäviä, teki mieli läiskiä välillä naamalle että lopettakaa nyt jo tuo naurettava, umpiluupäinen ja melkein jo epäuskottava vihanpito. Muutama kiinnostava muukalaisrodun edustaja ja "first contact" -tilanne kuitenkin esitellään. Loppu oli vähän nihkeä, ei säväyttänyt suuremmin. Se vain loppui. Viimeiset ~50 sivua mentiin muutenkin hitusen kiireellä.
 
Lukihan sen.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua."
NHR
18.04.2011 08:22:44
 
 
Sofi Oksanen: Puhdistus
 
Tätä lähdin lukeen fiiliksillä "katotaanny ni tiedetään sitte ees vähä ketä aina haukutaan", mut yllätyin todella positiivisesti. Vaikka Oksanen musta onki edelleen aika ärsyttävä akka, ni kirja oli kyl hyvä, ei siitä mihkään pääse. Hienosti oli nivottu yhteen vanhoja ja uudempiakin naiskohtaloita kommunistisessa ja itsenäisessä Virossa. Tempas niinsanotusti mukaansa. Suosittelen muillekin.
 
Ulrich Schmid: Rohkea kuin leijona
 
Alaotsikkona "Tosiasioita ja uskomuksia eläimistä ja kasveista", ihan semmonen suht nopeesti lukastu kirjanen, Friedrich Werthin kuvitusta tosin pidin aika tyhjänpäiväsenä, päinvastoin mitä kirjan takakansiteksti anto ymmärtää. Eipä näitä oikeen osaa kelleen suositellakaan, pikemminki semmonen "lue jos ei parempaakaan tekemistä" -kirja taas...
Rojekti
19.04.2011 16:27:46
carnation: Alastair Reynolds: Jäänpuskijat
 
Hieman yllättäen ensimmäinen Reynolds jonka luin, mutta on nyt vähän harkinnassa että onko myös viimeinen vaikka sinällään ihan ok ja luettava kirja oli tämä. Ainakaan välitöntä kiinnostusta miehen muuhun tuotantoon ei tullut.
 
Jäänpuskijoissa asteroideja louhitaan ja siihen työhön tarkoitettu alus joutuu yllättävän komennuksen ja haasteen eteen kun Saturnuksen kuu Janus on poikennut kiertoradaltaan ja kiihdyttää jonnekin hevon kuuseen. Louhinta-alushan lähtee perään saadakseen tietää mistä on kyse, onko kuu alunperinkään ollut sitä mitä piti. .................

 
Tähän täytyy kommentoida, että Reino on kyllä aika huiskiva noiden hahmojen kanssa ja sen rakentamat kirjat ovat aina loppupeleissä niin valtavan korkeita pinoja että ne huojuvat tuulessa rankasti, mutta itse aina huokaisen syvään ja nautinnollisesti luettuani miekkosen kirjan loppuun. Hyllystä löytyy aika lailla kaikki suomennetut kirjat ja muutamia englanniksikin.
 
Hahmot todellakin ovat välillä facepalm-tavaraa mutta itseäni se ei juurikaan häiritse. Välillä kyllä tekisi mieli pudottaa ilmalukkoon joku älytön pallinaama ja huutaa kaikille, mutta eipä edelleenkään haittaa: välillä kliseisen halpamainen hahmodraama ja teatraalisuus ja melodramaattisuus, jotka selvästi heijastavat jotain kirjailijan omaa (koska kaikissa kirjoissa löytyy näitä onnettomia tjs. "ongelma-aikuisia" ja ohuita hahmoja jotka vain mies on voinut kirjoittaa) siivittävät itse asiassa ihan hemmetin nautinnollisella tavalla kirjojen raskasta tieteiskirjallisuusantia, josta pidän kyllä todella, todella paljon. Se on Reynoldsin kirjojen parasta antia. Jos sellainen kiinnostaa, niin ehdottomasti: lukekaa. Jos taas haetaan esim. parempia ja äärimmäisen syviä hahmoja eikä scifi niin innosta, niin ei kannata ehkä vaivautua, mutta kokeilla toki aina kannattaa.
 
Henk.koht. olin aina innoissani, kun Alastair on kirjoittanut näitä pitkiä harppauksia. Sitä sitten aina kikkeli tanassa odotellaan, mitä uutta, upeaa, kiehtovaa ja käsittämätöntä on ehtinyt tapahtua.
 
Hieman pikkupoikahenkisille Reynoldsin kirjat ovat todella hyviä.
 
Plus, miehen kaikki kirjat tuntuvat loppuvan samalla tavalla, joten ei kannata sen suhteen odottaa liikoja - tosin, jälleen, itselleni tuo tapa lopettaa kirjat kolahtaa. Aurinkojen Huone loppuu ehkä kaikkein suurimpaan käsien heilutteluun: päähenkilöt töllistelevät yksin Andromedassa todella hämmentävissä olosuhteissa, siis tyhjissä, ja lukijallakin on varmasti helvetin, helvetin tyhjä olo. Se tehoaa, ainakin minuun. Sitten se vain loppui vaikka toivoi, että jatkuisi - niinkuin kaikki hyvät kirjat. Se, että puhutaan Andromedasta, aiheuttaa varmasti jotain epäuskoisuutta kun puhutaan "raskaammasta tiedekirjallisuudesta", mutta voisin taata, että Reynoldsin uskottava ja ilmeisesti aika paljonkin ellei jopa täysin tunnettuihin ja esitettyihin tjs. fysiikan ja astrofysiikan teorioihin perustuva tapa esittää asiat on kyllä edelleen "uskottava" vaikka puhutaankin sellaisesta kliseestä kuin Andromedasta..
Sinulla ja Yodalla ei ole muuta yhteistä kuin koko ja sosiaalinen ulosanti. Miehen tuoksu: viime sunnuntaina luonnollisiin syihin kuolleen karhun kaikki neljä kainaloa.
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)