Media ja viihde ›

tsugaru: Irvikissa on nyttemmin Hangon kissa.
 
Ihan OK käännös toikin musta, kun eikse alumperin toi "Cheshire Cat" tullu just jostaki juustomuoteista, joissa oli semmonen irvistävän kissan kuva? Ja sit taas toisaalta tää vanha suom. sanonta: "Hymyilee kuin Hangon keksi."

tsugaru: Iltasatuluennassa Liisa Ihmemaassa. Tuomas Nevanlinnan käännös.
 
Liisasta olen aikaisemmin lukenut vain otteita, eivätkä hassut teekutsut tai herttuen krikettiottelu imaisseet mukaansa. Vaan nytpä kertomus kulkee. Käännöspäivitys ja uusi kuvitus on verraton. Irvikissa on nyttemmin Hangon kissa.
 
Through the Looking-Glassista näköjään juuri ilmestynyt uusi käännös (Alice Peilintakamaassa, suom. Alice Martin). On mun mielestä parempi kirja (ne Kunnas&Manner suomennokset olen lukenut).

Kari Hotakainen - Ihmisen osa
 
Jos Marx tarkasteli markkinataloutta makrotasolta, Hotakainen tarkastelee sitä Ihmisen osa-romaanissaan mikrotasolta. Yksilöistä, jotka ovat putoamassa ohi verkkojen. Nykykirjailijoita lukiessa tulee aina mieleen, että kaikki ovat fiktion muotoon kätkettyjä sosiaalisia raportteja siitä, kuinka ihminen voi. Yleensä voi huonosti. Jos ei ole ketään auttamassa pitämään kaiteesta kiinni.
 
Tiukkaa ilmaisua taas Hotakaiselta, ei sorru ylinokkeluuteen, vaikkakin dialogeissa ihmiset ovat hivenen liian teräviä, valmiita pudottamaan alasti riisuttuja totuuksia.
 
Romaanissa olevan viulunsoitonopettajan mukaan kaikkea voidaan analysoida ja tulkita, mutta musiikki vain tulee ja ottaa tunteet haltuunsa. Onko tämä Hotakaisen viittaus siihen, että romaanejakaan ei pidä tulkita yli?
 
Loppu on hivenen epäuskottava, absurdi. Ainakin minusta.
 
Hotakais-sarjassa tämä nousee korkealle, mutta ei ohi Klassikon.

Just viimeistelin elämäni ensimmäisen Harjunpää kirjan. Ei oikein osunut meikäläisen poliisijännäri makuun. Suosin ennemmin Jarkko Sipilän vastaavia.

jassi: Just viimeistelin elämäni ensimmäisen Harjunpää kirjan. Ei oikein osunut meikäläisen poliisijännäri makuun. Suosin ennemmin Jarkko Sipilän vastaavia.
 
Sipilät on kyllä sujuvaa tekstiä. Harjunpäissä vähän laatu heitteleee sen mukaan, mikä kirja on kyseessä ja alkaahan niilläkin olla ikää. Jos kotimainen poliisijuttu iskee, niin koetas myös Juha Nummisen teoksia, jos eivät ole ennestään tuttuja. OSa on aika outoja, osa hyvinkin jänniä. Joskus takavuosina luin sellaisenkin kuin Paul-Erik Haatajan poliisijuttuja ihan mielenkiinnolla. Wink wink.
 
Itse kysymykseen.
Henning Mankellin viimeiseksi jäävä Wallander-dekkari Rauhaton mies tuli luettua.
 
Tuttu teho on tallella: luin kirjan käytännössä yhden päivän aikana. Paras Wallandereista tämä ei kuitenkaan ole, juonessa on ehkä vähän paljon sopivia sattumia ja menneisyydestä tehdään tiliä jonkun verran.
Syy ahmimiseen ei ollutkaan se, miten itse rikos tai sotku saadaan selviämään, vaan halu saada tietää miten kirjailija Wallanderin tarinan päättää --. ja se selitetäänkin vasta ihan viime sivuilla kuten oikein onkin.
 
Voiko silloin puhua onnistuneesta fiktiivisestä hahmosta, jos lukija jää oikein miettimään tämän kohtaloa kirjan päätettyään.

Meneillään Monika Fagerlundin Amerikkalainen tyttö. Onpa hulppeeta luettavaa kaikessa toteamattomuudessaan, kronologiaan sitoutumattomuudessaan ja salaperäisyydessään. Amerikkalaisen tytön arvoitus vielä selvittämättä.
 
NHR: Ihan OK käännös toikin musta, kun eikse alumperin toi "Cheshire Cat" tullu just jostaki juustomuoteista, joissa oli semmonen irvistävän kissan kuva? Ja sit taas toisaalta tää vanha suom. sanonta: "Hymyilee kuin Hangon keksi."
 
Enpä tiennytkään juustomuoteista, mutta hymyilevä Hangon keksi tunnetaan.

Tuli luettua Martin Amisin kirja Ajan suunta (Time's Arrow). Oli ihan älyttömän hyvä. Kirjan kertojana toimii erään miehen sielu/omatunto/tietoisuus, joka seuraa kyseisen miehen elämää takaperin kuolemasta syntymään saakka. Kaikki dialogitkin ovat päinvastaisessa järjestyksessä, ja arkisten asioiden esittäminen nurinkurisesti on todella huvittavaa. Kirjasta irtosi useammatkin naurut, mutta lopulta lukukokemus on varsin syvällinen ja ajatuksia herättävä, ei todellakaan pelkkää hassuttelua. Tätä teosta voin kyllä suositella varauksetta, mutta älkää ihmeessä ottako kirjasta etukäteen selville tämän enempää. Edes takakantta ei välttämättä kannata lukea!

Hell House .... 7
 
Kummatkin nämä kirjat ovat saman kirjailijan tekemiä, nyt en muista kuka se oli. Yritin etsiä pelottavinta kirjaa mikä on ja päädyin tähän Hell Houseen koska se oli jonkun netti-top-kympin kärjessä. Noh eipä tuo nyt kovin pelottava ollut, ihan jännä kuitenkin ja tosi selkeälukuinen kuten myös I am Legend.
 
I am Legend ... 9
 
Tämähän on "kauhu"kirjojen legendaarisemmasta päästä. Hieno kirja, hieno tarina ja vielä hienompi loppu ja sen sanoma.

Alexandra Marinina: Murhaaja vastoin tahtoaan
 
Toinen Kamenskaja-kirja, jonka oon lukenut, suunnilleen yhtä hyvä mitä se eka. Venäläistä dekkaria, siis. Toimii.
 
Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin
 
Hiton hyvää tekstiä, vaikka aihepiiristä toiseen pompitaankin suht vapautuneesti tässä, mut ei ainakaan mua haitannu moinen yhtään. Noi Enqvistin melko rikkaat kielikuvat ja vertaukset mua erityisesti tässäki huvitti, huomasin jopa ääneen hörähteleväni niille aina välillä.
 
Nyt alotin tommosta scifiteosta ku Alastair Reynolds: Jäänpuskijat, joka ainaki alun perusteella vaikuttaa kans ihan luettavalta. Umberto Econ Foucaultin heiluria yritin kans josaivälis jo alotella, mut sitä en taida jaksaa loppuun lukee kyl. Eli varottelijat tässäkin ketjussa taisivat osua ihan oikeaan... ;)

Petri Nevalainen - Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri. Hyvä elämänkertakirja. Loirillahan oli jotain hampaankolossa tuon kirjan julkaisemisesta.

Åsa Larsson : Aurinkomyrsky.
Ruotsin Lappiin sijoittuva jännäri-dekkari, miten vaan. Paikallinen saarnaaja surmataan ja Tukholmasta lähtee uhrin siskon avuksi kylästä syntyisin oleva asianajaja. SAmaan aikaan poliisit tekevät omia tutkimuksiaan ja kyräilyä syntyy suuntaan jos toiseen.
 
Uusi tuttavuus tämä Larsson, mutta sujuvaa tekstiä, kirja on liki päivässä valmis. Vähän Henning Mankell-mainen ote ehkä kerronnassa.

Huh, valitsenpa parhaimmistoa viime vuosilta:
 
Chuck Palahniuk - Snuff ... 4/5
kirja kertoo amöörikan suosituimman pornonäyttelijän viimeisistä tunneista elossa. tai no... jotain sinne päin. Lukemistani Palahniukin kirjoista paras!
 
Stephen Fry - The liar... 5/5
hieman omaelämänkerrallinen esikoisteos. nauratti joka toisella sivulla, surutti joka toisella.
 
Tucker Max - I hope they serve beer in hell ... 4/5
RÖYTÖÄ. Kaikille RÖYTÄMISEN ystäville. ÄLKÄÄ sotkeko tätä saman nimiseen leffaan. Piti vaihtaa lausetta, sillä ... no. tiedätte kyllä.
 
David Foster Wallace - Infinite Jest ... 5/5
Älkää lukeko tätä kirjaa. Älkää etsikö siitä mitään tietoa. Menee vuosi elämästä hukkaan...

William Peter Blatty - Manaaja ....... 9
 
Helvetin hyvä kirja, ensinnäkin kauhukirjaksi se tehosi minuun kuin kuuma hiilihanko voihin. En olisi uskonut että kirja voisi aiheuttaa meikäläisessä näin paljon vainoharhaisuutta ja pelkoa :D
Toiseksi tykkään kirjailijan tavasta kirjoittaa. Tarinassa oli monta "lankaa" jotka nivoutuivat yhteen kivasti, mutta kuitenkin sen verran selkeä että meikäläinenkin (amatööri kirjan lukija) pysyin perässä. Hieman verotti kyllä fiilistä kun leffan oon nähnyt ja tiesi loppuhuipennukset ja näin, mutta toisaalta koska leffasta on traumoja niin osasin siirtää leffan tunnelman kirjaan. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen aihe tämä, minua kiinnostaa. Ja varsinkin se idea että tälläinen jakautunut persoonallisuus ja "tauti" voisi olla. Pitää tutkia enempi aihetta..
 
e: niin tuo pelottavuus hieman väheni loppussa kun ehkä siihen meininkiin hieman tottui, mutta alun pelon ja jännityksen rakentelu oli kyllä aivan uskomatonta..

Anja Snellman: Parvekejumalat
 
Islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin yhteentörmäystä käsittelevä teos, jonka voi kokea myös oodina länsimaiselle vapaudelle. Tapahtumat sijoittuvat kahvipaahtimontuoksuiseen Helsingin "Virta"saareen eli itsellenikin tuttuun miljööseen. Ravistelevan teoksensa vuoksi, kulttuurisella tarkkanäköisyydellä sekä huolellisen taustatyön tehneenä Snellman todennäköisesti päätyy persona non grata -listoille tietyissä maahanmuuttajaryhmittymissä.

Lippe Suomalainen - Elämässä kiinni. Ei ollut rinnakkaiselo helppoa kuuluisan pilapiirtäjäprofessorin kanssa. Turkan opetusmetodeistakin tulee hieman lisätietoa.

Agatha Christien The Clocks. Petyin kyllä, sillä alkuasetelma oli niin mehukas. Tunnistamaton mies murhataan sokeen naisen taloon ja selittämättömät kellot jotka on pysähtynyt kello 4.13. Mutta kellojen tarina oli kyllä ihan perseestä ja muutenkin meni tosi sotkuseks se loppu, kaikkien henkilöiden väliset suhteet

Patricia Cornwell: The Scarpetta Factor.
 
Tyttö murhataan, Scarpetta tutkii. Ei yhtä hyvä kuin Christie mutta melkein.

Iltasatuluennassa Viisikko ja aavejuna. Jännittävä kertomus, jossa on ehditty jo syödä paljon.

China Miéville: Kraken
 
Vaikuttaa alkuun vähän erikoiselta rikostarinalta (Luonnonhistoriallisesta museosta varastetaan lähes kymmenmetrinen, formaliiniin säilötty jättiläiskalmari) mutta pian tarina muuttuu melkoiseksi urbaanin fantasian ilotulitukseksi jopa kirjailijan mittapuulla. Melkoisen sujuvasti luettava pläjäys joka tapauksessa.
 
Lisää tuolla: http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=1881

Ilkka Remes: Hiroshiman portti
 
Ihan hyvää perusdekkaria taas, semmosta suht nopeelukusta kamaa. Pelkäsin koko ajan, et kohta varmaan lipsahtaa pahasti salaliittoteoreetikoiden ja scifistien tontille, mut ei sit kuitenkaan. Ja yks hyvä puoli oli kans se, ettei tässä oltu koitettu "väkisin" tunkee niitä poliitikkojakaan oikeilla nimillään mukaan (niinku siinä Pahan perimässä, jonka keväällä jo luin), vaan mm. Suomen presidentti ja pääministeri olivat ihan fiktiivisillä nimillä mukana, mikä ainaki musta toimii paljo paremmin. Tää tais nyt olla jo kolmas Remes mulle, ja varmaan lainaan näitä vielä lisääki. Semmosta mukavaa kevyehköä kesälukemista nää tuntuu olevan, vaikka teosten sivumäärät saattaa (ainaki heikompiluontoisempia meistä) eka vähä säikäyttääkin... ;)
 
Jahas, se olis sitte vissiin taas aika lähtee kirjastoon vaihtaan toi kirja-arsenaali, kuhan vaan jaksais... melki sata metrii matkaaki, ei jaksais millään näillä helteillä... ;)