Media ja viihde ›

Meillä on tuossa laina-ps3 hyllyssä ja Last Of Us olisi oikeastaan ainoa syy laittaa koko masiina päälle. Pitäisi saada joltain lainaan. Kun noin paljon on kehuttu, niin onhan sen pakko olla hyvä.

Milkop: Meillä on tuossa laina-ps3 hyllyssä ja Demon's Souls olisi oikeastaan ainoa syy laittaa koko masiina päälle.
 
Tämä kyllä.
 
Kun noin paljon on kehuttu, niin onhan sen pakko olla hyvä.
 
Näin minäkin kuvittelin ja hommasin Last Of Usin (PS4-versio). Muutama kuukausi on tuota pyrähdyksittäin tullut pelattua. Vieläkin kesken, kun useasti löytyy jotain mielekkäämpääkin pelattavaa, kuten vaikka Diablon grindaaminen. Ehkä tämän tyyliset pelit (Uncharted/LoU) eivät vaan ole meikäläisen juttu. Eipä siinä, sama juttu muuten tapahtui Red Dead Redemptionin kohdalla: kesken jäi. Eivät ne suinkaan paskoja ole, mutta eivät vaan samassa määrin ime mukaansa kuin jotkut muut.

Ittelle Unchartedit 2-4 iski kovempaa kuin Last of Us, mutta tässä jälkimmäisessä oli tulitaistelut jotenkin vähemmän ärsyttäviä. On kyllä ollut mielessä, että pitäiskö tuo kokeilla joskus pelata uusiksi vaikka PS4:llä. Ehkä se jättimäinen hype vähän vaikutti suhtautumiseen.

FIFA17 ja arvosana 9,5
 
Olen uusi PS4-pelaaja ja kyllä molemmat kovat urheilupelit - FIFA17 ja NHL17 - ovat iskeneet. FIFAa olen pelannut viimeaikoina enemmän. Vaikea peli jossa riittää haastetta sekä äärimmäisen realistinen. Aivan kuin katsoisi futismatsia erotuksena että itse voi vaikuttaa tapahtumiin ohjaimella. NHL:ssä sama juttu realistisuuden suhteen paitsi että lajina lätkä. NHL tosin huomattavasti FIFAa helpompi ainakin mielestäni. Pieni miinus FIFAssa tulee siitä että kuvitteellisia joukkueita/pelaajia ei voi luoda - ainakaan en ole vielä n. 1,5 kk aikana mitä olen Pleikkarilla pelannut löytänyt moista mahdollisuutta. Toki Ultimate Teamissa voi kasata oikeista pelaajista Dream Teamin mutta olisin kaivannut mahdollisuutta pelata myös ihan omasta päästä luoduilla joukkueilla. Tästä pienestä puutteesta huolimatta FIFA17 on loistava peli.

Wolfenstein The Old Blood PS4
Ei päätä eikä häntää mutta justiisa sitä mitä tuli tilattua. Brad Pittin sanoin : One thing and one thing only. Killing nazis.
Sen verran lyhyt että en kuuna päivänä täyttä hintaa maksaisi mutta kun kirjastosta löytyi niin jo vain! Diggaan siitä miten peli pakottaa pelaamaan niinsanotusti kunnolla. Kunnon overcharge päälle, shockhammerit kumpaankin käteen ja eiku sekaan silppuamaan. Mikään suojan takaa kurkkiminen ei kanna pitkälle.
Ainoo mikä oikeastaan vitutti kunnolla oli se että aseen latausnappula on sama kuin tavaroiden poiminta nappula. Tämähän johti siihen että kun juokset hullun lailla ja yrität kerätä healthia samalla kun lanaat natseja alta pois, niin toiminta keskeytyy jatkuvasti siihen latailuun vaikka yrität vaan kerätä tavaroita.
Muuten kyllä oikein viihtyisä FPS-mättöily. New Colossusta odotellessa, näyttää muuten todella nastalta.

Metal Gear Solid V: Phantom Pain.
 
Eri hyvä peli ja todella harmittaa, että sarja on (ilmeisesti) nyt loppu. Nillitettävää tosin on myös, esim. Chapter 2 huonous 1 verrattuna ja Side Opsien itseään toistavuus mutta kaikinpuolin tämä oli kyllä erittäin miellyttävä pelikokemus. Kokonaisarvosanana sanoisin, että 4/5.
 
Voi kun saisivat aikaiseksi tehdä joskus remasteroidut versiot vanhoista peleistä. MGS4 on itsellä kokonaan pelaamatta kun PlayStation 3:sta ei tullut ikinä hankittua, niin olisi sitäkin kiva joskus paiskoa.

Landstr: Metal Gear Solid V: Phantom Pain.
 
Eri hyvä peli ja todella harmittaa, että sarja on (ilmeisesti) nyt loppu. Nillitettävää tosin on myös, esim. Chapter 2 huonous 1 verrattuna ja Side Opsien itseään toistavuus mutta kaikinpuolin tämä oli kyllä erittäin miellyttävä pelikokemus. Kokonaisarvosanana sanoisin, että 4/5.
 
Voi kun saisivat aikaiseksi tehdä joskus remasteroidut versiot vanhoista peleistä. MGS4 on itsellä kokonaan pelaamatta kun PlayStation 3:sta ei tullut ikinä hankittua, niin olisi sitäkin kiva joskus paiskoa.
 
Itse ostin PS3:n juuri sen vuoksi että pääsee tämän sarjan pelaamaan läpi :D
 
Mutta joo, MGSV on kyllä erinomainen peli, varsinkin Chapter 1 on lähes täyttä rautaa.

Battlefield 1 yksinpelinä 5/5
 
Ensivaikutelma on erinomainen.
 
Olen pitkään ihmetellyt että miksei maailmansodista ole tehty hetkeen aikaan mielenkiintoisia pelejä. Nykyiset sotapelit kun sijoittuvat moderniin aikaan, kriisialueille yms. Ehkä jotain lähitulevaisuutta tjs. Ote noissa tuntuu olevan melko geneerinen, räiskintää nyt vain. Maailmansodat olivat aika ikäviä tapahtumia joihin läheisemmin tutustuneena, olen toivonut jonkinlaista otetta joltain uudelta peliltä, joka pureutuisi teemaan jotenkin syvällisemminkin. Tämä bäfä tekee sen.
 
Yksinpelikampanja lähestyy sotaa erillisinä tarinoina. Jos kuolet, et "respawnaa" uudelleen, vaan siirryt pelaamaan jotain toista sotilasta. Helvetin nerokasta, jos minulta kysytään. Lisäksi aina kun kuolet, peli ilmoittaa, minkä niminen henkilö oli, milloin synnyit ja kuolit - 1918. Kertoo erinomaisesti siitä, miten sotilaat olivat ihmisiä, heitä oli helvetisti ja elämä oli kauheaa. Lisäksi keskellä rajuimpia tulitaisteluja on shokissa käveleviä ihmisiä, puolin ja toisin. Naamat ja silmät on tehty erityisen tarkasti ja välianimaatiot ovat laadukkaita, hyviä ja koskettavia.
 
Todella helvetin hyvän oloinen paketti joka tarjoaa JUURI sitä mitä olen aina toivonut. Lisäksi rämä PC:ni pyörittää tätä yllättävän hyvin. Tykistön runtelema sateinen taistelukenttä on karmivan kaaoksellinen ja samalla helvetin kaunis.
 
Tämmöistä niiden penskojen kuuluisi pelata. Ehkä äänestäisivät vaaleissa vähän rauhallisempaa maailmaa kohti. Ei sivistyneiden ihmisten kuulu käydä sotia, joissa ihmismassoja heitetään toisiaan kohden tappomielellä. Bäfän yksinpelikampanjasta se viesti kyllä tulee perille.
 
Mulla itseasiassa hieman silmä kostui yhdessä kohtaa. Olen aika herkkä tapaus, mutta en mä nyt yleensä sotadokkareissa yms. liikutu - nyt liikutuin.
 
Musiikit ovat hyviä, sopivan ahdistavia, elämä on katoavaista, sota kamalaa, ääninäyttelijät ovat jees. Suosittelen.
 
Sodat kiehtovat minua, mutta vain siksi, että niissä ei ole mitään järkeä ja ne ovat ihmisille hirvittäviä.

Medal of Honorin konekivääripesäke jytisi hyvin kotiteatterin kautta vuonna 2001 tai jotain.
 
4,5/5.

Rojekti: Battlefield 1 yksinpelinä 5/5
 
Ensivaikutelma on erinomainen.
 
Olen pitkään ihmetellyt että miksei maailmansodista ole tehty hetkeen aikaan mielenkiintoisia pelejä. Nykyiset sotapelit kun sijoittuvat moderniin aikaan, kriisialueille yms. Ehkä jotain lähitulevaisuutta tjs. Ote noissa tuntuu olevan melko geneerinen, räiskintää nyt vain. Maailmansodat olivat aika ikäviä tapahtumia joihin läheisemmin tutustuneena, olen toivonut jonkinlaista otetta joltain uudelta peliltä, joka pureutuisi teemaan jotenkin syvällisemminkin. Tämä bäfä tekee sen.
 
Yksinpelikampanja lähestyy sotaa erillisinä tarinoina. Jos kuolet, et "respawnaa" uudelleen, vaan siirryt pelaamaan jotain toista sotilasta. Helvetin nerokasta, jos minulta kysytään. Lisäksi aina kun kuolet, peli ilmoittaa, minkä niminen henkilö oli, milloin synnyit ja kuolit - 1918. Kertoo erinomaisesti siitä, miten sotilaat olivat ihmisiä, heitä oli helvetisti ja elämä oli kauheaa. Lisäksi keskellä rajuimpia tulitaisteluja on shokissa käveleviä ihmisiä, puolin ja toisin. Naamat ja silmät on tehty erityisen tarkasti ja välianimaatiot ovat laadukkaita, hyviä ja koskettavia.
 
Todella helvetin hyvän oloinen paketti joka tarjoaa JUURI sitä mitä olen aina toivonut. Lisäksi rämä PC:ni pyörittää tätä yllättävän hyvin. Tykistön runtelema sateinen taistelukenttä on karmivan kaaoksellinen ja samalla helvetin kaunis.
 
Tämmöistä niiden penskojen kuuluisi pelata. Ehkä äänestäisivät vaaleissa vähän rauhallisempaa maailmaa kohti. Ei sivistyneiden ihmisten kuulu käydä sotia, joissa ihmismassoja heitetään toisiaan kohden tappomielellä. Bäfän yksinpelikampanjasta se viesti kyllä tulee perille.
 
Mulla itseasiassa hieman silmä kostui yhdessä kohtaa. Olen aika herkkä tapaus, mutta en mä nyt yleensä sotadokkareissa yms. liikutu - nyt liikutuin.
 
Musiikit ovat hyviä, sopivan ahdistavia, elämä on katoavaista, sota kamalaa, ääninäyttelijät ovat jees. Suosittelen.
 
Sodat kiehtovat minua, mutta vain siksi, että niissä ei ole mitään järkeä ja ne ovat ihmisille hirvittäviä.
 
Kuinka pitka oli tuo yksinpeluu? Mietin vaan ku kiinnostaisi kovin mutta kaikissa aiemmissa ja call of dutyissa jne. se on havettavan lyhyt ja tuntuu etta menee rahat hukkaan kun moninpelit ei kiinnosta patkaakaan.

BF 1:n yksinpeli-kamppis on iha helevetin lyhyt. Käytännössä kaiketi multiplayerin tutoriaali. Mä menin "näköalareittiä" ja reilut kuutisen tuntii oisko ollu. Ajan kanssa vetelin koska on se niin komee.
Kaikki multiplayer-data pisin ruutua ois vaan rikkonut illuusion ;)
 
Kokeilin ekaa Outlastia, pelästyin kunnolla kerran ja sitte turhauduin pimiäs pötkintään. Eipä tullu jatkettua.
Just Cause 3. Näytti ihan hauskalta hiekkalaatikolta mutta kontrolleihin tottuminen kesti ilmeisesti liian kauan joten aika alkuun jäi sekin. Jäätävää ääninäyttelyä, hyisss...
The Surgen alku ekaa bossia vaille. Saa nähä tuleeko tähän palattua, suaattaispa siitä jotakin tullakin.
Nioh:n tuotoriaalit eilen vetelin, eipä se mieltä räjäyttänyt kuten soulsbornit konsanaan mutta sen verran näyttäis olevan substanssia että pitääpi tutkia pidemmälle.
 
Tuon Doomin kaahasin läpitte aika tarkalleen vuosi sitten jonka jälkeen unohtui pinon pohjalle. Tässä hiljattain kuitenkin oon huomannut siihen palailevani aika tasaseen. Vasta kun tarttui peliin uudestaan huomasin että siellä on aika paljon kaikkea tekemistä ja upgreidaamista mitkä meni aikalailla ohi ekalla kerralla.
Oikeestaan mitä enemmän tätä on hakannu niin sitä enempi tykänny. Latausajat on perseestä mut muuten ei oo yhtää paha istahtaa ja vetästä puolen tunnin katkeamaton tulitus-sessio alusta loppuun ja suoritella haasteita samalla.
Puol tuntii vaikka Surgea ni ei oo tapahtunu mitää.

Kummiseta: Kuinka pitka oli tuo yksinpeluu? Mietin vaan ku kiinnostaisi kovin mutta kaikissa aiemmissa ja call of dutyissa jne. se on havettavan lyhyt ja tuntuu etta menee rahat hukkaan kun moninpelit ei kiinnosta patkaakaan.
 
Äkkiseltään tuntuu että siihen on panostettu. Ei varmaan silti mitään Morrowindin luokkaa.
 
PS: Täällä statsit. Ei kummoinen.
https://howlongtobeat.com/game.php?id=38001
 
Vrt esim
https://howlongtobeat.com/game.php?id=9850
 
Hehe

Rojekti: Äkkiseltään tuntuu että siihen on panostettu. Ei varmaan silti mitään Morrowindin luokkaa.
 
PS: Täällä statsit. Ei kummoinen.
https://howlongtobeat.com/game.php?id=38001
 
Vrt esim
https://howlongtobeat.com/game.php?id=9850
 
Hehe
 
Vertasin sivuston avulla tuota Modern Warfare 3:n, ja aika samaa nayttaa olevan. Toisaalta jos ostaisi pelin, ja veisi pelattuaan takaisin liikkeeseen hintaa huville jaisi vain about 20. En kylla taida ostaa.

tomaattiorava: Just Cause 3. Näytti ihan hauskalta hiekkalaatikolta mutta kontrolleihin tottuminen kesti ilmeisesti liian kauan joten aika alkuun jäi sekin. Jäätävää ääninäyttelyä, hyisss...
 
Pelkän liitopuvun takia pelin olemassaolo on oikeutettu. Ääninäyttely, juoni ja autojen kontrollit ovat ihan suolesta, mutta liitämiseen pitkin saaria ei ole vielä tullut kyllästyttyä.

Shadow of Mordor 8/10
 
Löyhästi Tolkienin maailmaan sijoittuva speli, pelattavuudessa hyvin paljon samaa Assassin's Creediin ja Batmaneihin mutta todella sujuvaa on liikkuminen ja taistelu, vihollisisetkin on sen sortin inhotuksia että niitä on saatanan mukava mäiskiä. Juonihan ei kummoinen ole eikä erityisen pitkäikäinen mutta juuri julkaistusta jatko-osasta olen erittäin innoissani.

tomaattiorava: BF 1:n yksinpeli-kamppis on iha helevetin lyhyt. Käytännössä kaiketi multiplayerin tutoriaali. Mä menin "näköalareittiä" ja reilut kuutisen tuntii oisko ollu. Ajan kanssa vetelin koska on se niin komee.
Kaikki multiplayer-data pisin ruutua ois vaan rikkonut illuusion ;)
 
Kokeilin ekaa Outlastia, pelästyin kunnolla kerran ja sitte turhauduin pimiäs pötkintään. Eipä tullu jatkettua.
Just Cause 3. Näytti ihan hauskalta hiekkalaatikolta mutta kontrolleihin tottuminen kesti ilmeisesti liian kauan joten aika alkuun jäi sekin. Jäätävää ääninäyttelyä, hyisss...
The Surgen alku ekaa bossia vaille. Saa nähä tuleeko tähän palattua, suaattaispa siitä jotakin tullakin.
Nioh:n tuotoriaalit eilen vetelin, eipä se mieltä räjäyttänyt kuten soulsbornit konsanaan mutta sen verran näyttäis olevan substanssia että pitääpi tutkia pidemmälle.
 
Tuon Doomin kaahasin läpitte aika tarkalleen vuosi sitten jonka jälkeen unohtui pinon pohjalle. Tässä hiljattain kuitenkin oon huomannut siihen palailevani aika tasaseen. Vasta kun tarttui peliin uudestaan huomasin että siellä on aika paljon kaikkea tekemistä ja upgreidaamista mitkä meni aikalailla ohi ekalla kerralla.
Oikeestaan mitä enemmän tätä on hakannu niin sitä enempi tykänny. Latausajat on perseestä mut muuten ei oo yhtää paha istahtaa ja vetästä puolen tunnin katkeamaton tulitus-sessio alusta loppuun ja suoritella haasteita samalla.
Puol tuntii vaikka Surgea ni ei oo tapahtunu mitää.
 

 
tähän on doomin osalta pakko samaistua, paras pelaamani ps4 peli, ja vanhalle doom-fanille silkkaa nautintoa! soundtrackia myöten (joka oli 2016 paras pelisoundtrack). NHL18 oli hauskaa tasan ekan viikon, jonka jälkeen gamepl-päivitys teki pelistttaas hidasta jyyräämistä.
 
bf1 pitänee jossain vaiheessa ottaa haltuun

Meikä osti muistin virkistämiseksi Pleikkarin nettikaupasta Splinter Cell: Chaos Theoryn. Ilmestyessään, vuonna 2005, muistan rankanneeni sen yhdeksi kaikkien aikojen kovimmista peleistä. Eipä se kyllä kauas jääkään. Konsepti on yksinkertainen: ydinsota uhkaa ja isojen maiden hirviöt öyhöttävät toisilleen. Menossa mukana on Sam Fisher, agentti, joka toimii rivien ja tapahtumien takana hiljaisesti, ja jota ei virallisesti ole olemassa. Tämä edellyttää tietysti hiippailua vihollisen teollisuuslaivoissa Panamassa ja kattohuoneistossa New Yorkissa, ja toki myös pankki ryöstetään. Valoilla ja varjoilla leikkimisen pioneerina Splinter Cell taitaa pilkkopimeässä vihollisen ohi hiiviskelyyn kuuluvan jännityksen. Välillä vastustaja on naurettavan typerä, mutta se on pieni miinus tässä nostalgiatripissä, jota aikoinaan tahkosin varmaan noin sata tuntia. Juoni on B-luokan jenkkileffakamaa, mutta ei sekään mua haittaa. Tämä on edelleen top 5-pelejä itsellä Dark/Demon's Soulsien, Hitmanien ja Resident Evil nelosen joukossa.

^ Amon Tobinin soundtrack on vallan vitunmoinen.

Milkop: ^ Amon Tobinin soundtrack on vallan vitunmoinen.
 
Sekin vielä! Unohtui vallan mainita.

Viimeksi taisin pelaa läpi The Godfather PS3:lla. ihan jees 4/5 peli. Mukavan pitkä. Tehtävä järjestys oli sinänsä aika vapaa. Pelin lopussa oli vitusti rahaa, jolla ei tehnyt enää mitään kun peli läpi eikä siinä mitään GTA-tyyppistä hupia ole.