Media ja viihde ›

Sisu
 
Hauska satuleffa. Jaksoi hyvin katsoa vaikka välillä hirvitti ja piti lähteä savukkeelle.
 
3,5 /5

The Banshees of Inisherin https://www.imdb.com/title/tt11813216/
 
In Bruges (Kukkoilijat) -jengi taas kasassa eli ohjaaja Martin McDonagh, Colin Farrell ja Brendan Gleeson. Pienellä irlantilaissaarella asustelevien kaverusten toinen osapuoli (Gleeson) päättää yhtäkkiä, ettei halua enää olla ystävä tai edes missään tekemisissä Farrellin hahmon kanssa. Tästä lähtökohdasta alkaa sitten melkoinen tapahtumavyyhti.
 
Pääpari on hienossa vedossa, roolit ehkä hieman samankaltaiset kuin Kukkoilijoissa vaikka miljöö ja tarinan asetelma eroavatkin aika tavalla. Hykerryttäviä sivuhahmojakin löytyy ja etenkin leffan alkupuolella tuli tirskahdeltua ääneen useamman kerran. Pohjimmiltaan kuitenkin aika surullinenkin tarina. Pidin tästä kovasti, ehkä jopa 4,5/5 verran.

Joker - Folie à Deux
 
Harmi, että hahmon potentiaali käytettiin näin. Aivan kuin tarkoitus olisi ollut tehdä provokaatio mahdollisimman isolla keskisormella. Lady Gaga oli loistava, Phoenix oli loistava, mutta juoni olisi mahtunut tulitikkuaskin kylkeen ja oli ohuttakin ohuempi. Musikaaliosuudet olivat tosin hyviä ja niiden johdosta 2/5.

Tympee Huttunen: Joker - Folie à Deux
 
Harmi, että hahmon potentiaali käytettiin näin. Aivan kuin tarkoitus olisi ollut tehdä provokaatio mahdollisimman isolla keskisormella.
 
Juuri siksihän se oli ihan 5/5.

arppah8: The Banshees of Inisherin https://www.imdb.com/title/tt11813216/
 
In Bruges (Kukkoilijat) -jengi taas kasassa eli ohjaaja Martin McDonagh, Colin Farrell ja Brendan Gleeson. Pienellä irlantilaissaarella asustelevien kaverusten toinen osapuoli (Gleeson) päättää yhtäkkiä, ettei halua enää olla ystävä tai edes missään tekemisissä Farrellin hahmon kanssa. Tästä lähtökohdasta alkaa sitten melkoinen tapahtumavyyhti.
 
Pääpari on hienossa vedossa, roolit ehkä hieman samankaltaiset kuin Kukkoilijoissa vaikka miljöö ja tarinan asetelma eroavatkin aika tavalla. Hykerryttäviä sivuhahmojakin löytyy ja etenkin leffan alkupuolella tuli tirskahdeltua ääneen useamman kerran. Pohjimmiltaan kuitenkin aika surullinenkin tarina. Pidin tästä kovasti, ehkä jopa 4,5/5 verran.
 
Kikki Hiiren suoratoisto heitti tämän suositukseksi jonkin ö-luokan toimintapätkän jälkeen. Oli aavistus, ettei ole ihan samaa sarjaa, joten paras "mitä vittua" -efekti jäi kokematta.
 
Hämmentävä kokemus kuitenkin. Tuntemukset hämmennyksen lisäksi on listattu lainauksessa. 4,5/5.

PHS666: Juuri siksihän se oli ihan 5/5.
 
Joo ja tavallaan odotettavissa on ettei leffaa "tajuta". Sen voi tajuta, mutta sen voisi silti tehdä myös hyvin. Nyt tehtiin vain kertakäyttöviihdettä, eli ironisesti sitä ihan samaa supersankarikuraa, mitä jotkut Marvelitkin.

Barbarella (1968)
 
Vihdoinkin tämä paljon puhuttu psykedeelisen pulp-scifin pikkuklassikko tuli nähtyä. En tiedä mitä odotin, mutta jollain tapaa olin positiivisesti yllättynyt elokuvan viihteellisyydestä, älyttömyydestä ja mielikuvituksen lennosta. Jotenkin tuli mieleen John Boormanin Zardoz (1974), eli suht hyvillä dollareilla tuotettua näennäisfilosofista sciencefiction-hölynpölyä. Odotin paljon tylsempää.
 
Elokuvan päähenkilö eli hekumallisen Jane Fondan näyttelemä nimikkohahmo saa tehtäväkseen kartoittaa pahiksen Durand Durandin (kyllä, se bändi on ottanut tästä nimensä) paikan jossain Tau Cetin tähdistössä, koska hän on keksinyt äärimmäisen vaarallisen positronissäteen eli kaiken tuhoavan aseen! Eikä siinä vielä kaikki, Barbarellan seksuaalinen lumovoima on sellaisissa sfääreissä, että sitä voi omalta osaltaan kutsua jo supervoimaksi. Sillä luovitaan monetkin karikot. Voi pojat!
 
Jo elokuvan alkukohtaus pistää puntin tutisemaan, tämä on yksi niistä elokuvista, joissa alkutekstijakso itsessään on oma taideteoksensa ja lyhytelokuvansa. Hippikauden seksuaalisen vapautumisen tematiikka yhdistyy tieteiselokuvan luomaan kaukaiseen tulevaisuuteen Jane Fondan hahmon striptease-esityksessä painovoimasta vapaan aluksen sisätiloissa leijuvien kirjainten peittäessä kriittisimmät paikat, mutta kyllä siellä tissiäkin vilahtaa. Upeaa, täydellistä cinemaa.
 
Siitä se elokuva sitten starttaa, joskin on sanottava että ensimmäinen puolisko on parempi kuin jälkimmäinen. Pitkän aikaa elokuva pitää katsojan varpaillaan esittelemällä erilaisia paikkoja, konsepteja, termejä, hahmoja, maailmoja jne. mutta jälkimmäisellä puoliskolla vähän jämähtää yhteen ja samaan eikä se ihan nouse siihen ansaitsemaansa kukoistukseensa.
 
Unohtuiko mainita, että elokuva perustuu sarjakuvaan. Joten sikäli rakenne on jossain määrin töksähtelevä esitellen erilaisia "viikottaisia strippejä", jotta katsojan mielenkiinto pysyy yllä. Elokuva lipsuu hieman kerrontaan "eiku sit ois tämmönen, tää hahmo tekis näin, sit ois tämmönen paikka ja tällä hahmolla tällainen ase ja sit tapahtuis näin ja..."
 
Elokuvan tuotantosuunnittelu ja lavasteet ovat aika hienoja, alusta asti katsoja on oikein hämillään että minkähänlaista miljöötä ja hahmoa sieltä seuraavaksi tulee, koska on melko selvää että tulvaportit ovat auki jo varhaisessa vaiheessa. Yksi karmivimmista jutuista oli se alun lapsitappajien terähampaitaan narskuttelevat nukkehahmot, jotka kiusasivat Barbarellaa.
 
Lisäksi viljellään kaikkia jossain määrin pseudotieteellisia termejä maailmanrakennuksen kustannuksella: astronavigaattori, psykogardiogrammi, hurmionsiirtopilleri (kun halutaan harrastaa seksiä maalliseen tapaan), hypodonttinen molekyyli...
 
Ja hahmojen/paikkojen nimet ovat toki osastoa Pygar, Ping, Sogo, Dildano, Mathmos...
 
En tiiä, mutta helvetin hyvä.

Pitäs kattella tuo Barbarella pitkästä aikaa uusiksi, just tuollanen hömppäscifi mulle yleensä iskee mutta jotenkin jäi vajaaksi katselukokemus. Alkukohtauksen lisäksi orgasmiurut jäi mieleen.

Kix
 
Upea dokumentti, joka seuraa erään budapestilaisen pojan kasvua. 999/100
 
e: ai niin, Maxilta katsoin.

Jäniksen vuosi
 
Yksi meikän lemppareista. Paikoin vähän naiivin puoleinen nykynäkökulmasta katsottuna, mutta elokuvan tunnelma on erittäin hieno.
 
4/5

Henri Henri Olavi: Kix
 
Upea dokumentti, joka seuraa erään budapestilaisen pojan kasvua. 999/100
 
e: ai niin, Maxilta katsoin.
 
Yritin katsoa mutta en oikein innostunut. Elämä vaikutti ainakin alussa aika korventavalta ja hankalalta. Minun tuli sääli enkä usko että siihen pyrittiin. Eli katsoin vain jotain puolisen tuntia.

Katsottiin joululoman aikana Red Sparrow. Tuollainen Venäjä-Usa akselille sijoittuva vakoojajännäri. Ihan ok, ja paikoin oli jopa vähän rajukin, verta ja väkivaltaa oli ja juonikin vakoojajännäriksi ihan okei. Mutta se mikä häiritsi ja mistä en päässyt missään vaiheessa yli, oli se, että kaikkia Venäläisiäkin näytteli eurooppalaiset ja amerikkalaiset näyttelijät ja ne puhuivat englantia, joku puhui aksentilla ja joku ei, täysin vailla mitään selkeää linjaa. Se oli lopulta niin häiritsevä asia, että vaikka muuten elokuvassa olikin moni asia kohdillaan, niin tuota en vain pystynyt oikein sulattamaan.
Se mikä pelasti elokuvan, oli tietenkin Jennifer Lawrence. Hän oli ruudussa oikeastaan kokoajan ja kyllähän sitä katsoi mielellään. Minulla ollut aina joku heikkous tuota näyttelijätärtä kohtaan, jotain kiehtovaa ja karismaa hänessä on.
 
Jos elokuvassa venäläiset olisivat olleet venäläisiä tai edes puhuneet uskottavasti venäjää, olisi elokuva ansainnut huomattavasti paremmat pisteet.
 
Laitetaan, että 2,5/5. Ihabok.

Coralie Fargeat: The Substance
 
Moderni sf-aineksinen mukaelma Oscar Wilden "Dorian Grayn muotokuvasta". Ikääntyvä näyttelijätär huomaa töiden loppuvan, ja alkaa korjata tilannetta salaperäiseltä taholta saamallaan aineella, jonka ansiosta hänen sisältään löytyy (kirjaimellisesti!) nuorempi nainen, ja tälle sitten uusi, uljas ja nousujohteinen ura. Ongelma on vain, että hänen on palattava vuoroviikoin vanhaan kehoonsa. Ja tämä alkaa houkuttaa yhä vähemmän ja vähemmän.
 
Hyvinkin fyysinen ja lihallinen elokuva, jonka joissakin lähikuvatuissa kohtauksissa olin kiitollinen siitä että niissä hommissa tuli nähtyä läheltä ja livenä aikamoinen määrä erilaisia... kehollisia asioita. Pääosanesittäjät (Demi Moore ja Margaret Qualley) vetivät roolinsa komeasti, limaiset Hollywood-pomot oli vedetty melkein puskateatterihahmoiksi.
 
SF-leffoissa on tapana bongailla ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia, ja kyllä niitä tästä löytyi ihan kotitarpeiksi. Loppukohtauksen turhaa venyttelyä lukuun ottamatta kuitenkin varsin toimiva kokonaisuus.

Mitä ovat SF-leffat? Olen tyhmä.
 
E:ikun Suomi-Filmi tietysti :D

Milkop: Mitä ovat SF-leffat? Olen tyhmä.
 
E:ikun Suomi-Filmi tietysti :D
 
Speculative fiction: https://en.wikipedia.org/wiki/Speculative_fiction

Milkop: Mitä ovat SF-leffat? Olen tyhmä.
 
E:ikun Suomi-Filmi tietysti :D
 
Tai Svensk Filmindustri.

Milkop: Mitä ovat SF-leffat? Olen tyhmä.
 
E:ikun Suomi-Filmi tietysti :D
 
Simo Frangen

Epic Movie
 
On se edelleen kova. 5/5

Informaatiokameli: Simo Frangen
 
Speder Franzen.

Everything Everywhere All At Once
 
Arvostelen elokuvan jo tässä vaiheessa, vaikka pökälettä on vielä tunti jäljellä. Elokuva ei huonone siitä, että tämän kirjoittaa välissä. Tämä sai 7 Oscaria ja se on kyllä jotain täysin käsittämätöntä. En muista milloin olisin viimeksi katsonut yhtä huonoa ja sekavaa filmiä. Jos joku yrittäisi sienipäissään kertoa Matrix ja Harry Potter elokuvien juonen, niin se varmaan kuulostaisi tältä elokuvalta. Oikeasti tämmöisen paskan kirjoittaja pitäisi julkisesti ampua. Se että tällainen elokuva on tehty, on täydellistä rahan tuhlausta.
Ihan paska filmi. SIIS IHAN PASKA.
 
0/5