Media ja viihde ›

Fahrenheit 451 ja Tuulen varjo ovat kirjat joita suosittelisin jos joku multa kysyis jotain.

En edes tiedä onko mainittu, eikä kyllä kiinnostakaan onko. Mutta vastaukseni on Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja.
 
Takuuvarma huumoripläjäys ja jollekulle ei uppoa, niin en arvosta kyseistä henkilöä koska silloin on huumorintajuton tosikko. Jollaisille ei ole sijaa tässä maailmassa.

Aldous Huxleyn Uljas Uusi Maailma. Aivan loistava tulevaisuusfiktio. Omasta mielestäni jopa hieman ahdistavaa luettavaa.
 
Pitänee etsiä kuten eräs muukin tulevaisuus visio tässä kuhan kerkii.

Daniil Harms - Sattumia
 
Parhautta!

Ei sellaisia kirjoja olekaan, mutta jos todella haluaa länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin tutustua, niin tässä on peri hyvää lähtökohtaa:
 
Harvard Classics: http://en.wikipedia.org/wiki/Harvard_Classics
 
St. John's College's Great Books: http://en.wikipedia.org/wiki/St._Jo … n%27s_College,_U.S.#The_Great_Books

Pitänee etsiä kuten eräs muukin tulevaisuus visio tässä kuhan kerkii.
 
Oletko lukenut Orwellin Vuonna 1984?

Zen ja jousella-ampumisen taito
 
tai
 
Zen ja moottoripyörän korjaus

Oletko lukenut Orwellin Vuonna 1984?
 
Ehei, sain sen vasta '93.

Orwellin 1984 ja Eläinten vallankumous.
 
Muut sitten ihan mielikuvituksen ja muiden hypetysten perusteella.

Zen ja moottoripyörän korjaus
 
Robert M. Pirsigin kirjan "Zen and the Art of the Motorcycle Maintenance" suomenkielinen nimi on muuten "Zen ja Moottoripyörän kunnossapito". Mutta aivan käsittämättömän hieno johdatus filosofiaan joka tapauksessa, oli lukija sitten kiinnostunut prätkistä tai ei.

Robert M. Pirsigin kirjan "Zen and the Art of the Motorcycle Maintenance" suomenkielinen nimi on muuten "Zen ja Moottoripyörän kunnossapito". Mutta aivan käsittämättömän hieno johdatus filosofiaan joka tapauksessa, oli lukija sitten kiinnostunut prätkistä tai ei.
 
Tottakai, kunnossapito, mitkähän lie korjausoppaat olleet mielessä.

Pari klassikkoa joita ei ole vielä taidettu mainita:
 
William Golding: 'Kärpästen herra'. Vaikuttava ja intensiivinen kuvaus ihmisluonteesta.
 
Daniel Defoe: 'Robinson Crusoe'. Erittäin mukaansatempaava, kirjoitettu niin hyvin että välillä unohtaa sen olevan keksitty tarina. Myös yllättävän pohdiskeleva, ainakin vuonna 2005 julkaistu koko kirjan suomennos (aiemmin julkaistu monta pätkittyä, enemmän seikkailuihin keskittyvää versiota).
 
Fjodor Dostojevski: 'Rikos ja rangaistus'. Houreisen jännittävä.
 
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Todella intensiivinen rikosdraama (lattea luokitus tuolle kirjalle, mutta en nyt parempaa keksinyt).
 
Pentti Haanpää: 'Noitaympyrä'. Kirja julkaistiin postuumisti vasta joskus 60-luvulla, oli kirjoitushetkellä sotien välisenä aikana vielä liian tiukkaa tavaraa. Mainiota ja kiihkotonta yhteiskuntakritiikkiä.
 
Itselläni on vielä yleisistä klassikoista lukematta ainakin Alexander Dumas'n 'Monte Criston kreivi' ja Miguel de Cervantes'n 'Don Quijote', näiltä odotan paljon.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä.
 
Teossarjan lukeminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, että ehtii maallisen vaelluksensa aikana kaikki kahdeksan osaa käydä läpi. Jos ei sitten tuonpuoleisessa ole mahdollista jatkaa, mikä voisi olla aiheellista ainakin Dostojevskin ja Proustin ystäville.
 
Swanin tie, Combray -teoksessa on paljon siteerattu madeleineleivos-osuus, joihin psykoterapeutit mielellään viittaavat (Sopranos-sarjassakin, muistaakseni). Osuudessa on tehty moniaita sivullisia huomioita siitä, mitä mielenliikeitä em. leivos voi aikaansaada . Proustia ylistetään nimenomaan määrättömän tarkasta havainnoinnista.
 

 
Henry David Thoreau: Walden, Elämää metsissä
 
Kirja on ensimmäinen ympäristöajatteluun herättävä teos.
 

 
Jose Saramago: Oikukas kuolema
 
Ennenlukemattoman hauskaa hupailua kuolemanpelosta ja muista inhimillisistä heikkouksista.

Mulle tuo Vonnegutin Teurastamo 5 ei näemmä iskenyt niin kuin useimmille. Petti suuret odotukset, näin voisi sanoa. Ei mikään maailmaa mullistava kirja ollut mulle. Olenko tyhmä ja huono?
 
Vähän sama minulla, tosin olin valmiiksi tykästynyt Vonnegutiin, ja sitten vielä tätä kirjaa kaikki hehkutti hehkuttamasta päästyään -->odotukset katossa. Ihan jees kirja silti.

Vuorisen Juhan tuotanto..
 
oikeesti.

Jäniksen vuosi.
Jotenkin tuli vain mieleen. Tässä yhdistyy yhteiskunnallinen kannanotto ja klassikkokirja.

Kannattaa lukea ajatuksella Raamattua (Uudesta Testamentista on hyvä lähteä liikkeelle).
 
Sitten kotimaisesta kirjallisuudesta tietenkin:
 
- Tuntematon sotilas
- Kollaa kestää
- Talvisota
- Seitsemän veljestä
 
Ulkomaista:
 
- Jack Kerouacin On the Road (tämä teos herättää mielipiteitä hedonistisesta elämäntavasta -> hyvä kirja teille hipeille)
- Kurt Vonnegutin Mother Night
- Mikael Niemen Populärmusik från Vittula
- LOTR trilogia
- Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (5-osainen trilogia)

Kannattaa lukea ajatuksella Raamattua (Uudesta Testamentista on hyvä lähteä liikkeelle).
 
Ääh, uus on oikeestaan melko tylsä, Jeesusta ja Paavalia vaan ja ihan tylsiä ihmeitä. Vanhan testamentin puolelta se paras äksöni mun mielestä löytyy, kaikkien niitten tylsien sukuluetteloitten ja psalmien seasta sieltä jostain.
 
Tai no ohan siinä uudella puolellaki sentäs se Johanneksen ilmestys, mut seon kyl melekosen häröö tekstiä enimmäkseen, vertauskuvaa vertauskuvan päällä. Tarpeeks epäselvästi ku kertoo tarinoita, ni niitä voi sitte ihmiset tulkita ihammitevvaan... ;)
 
Mut mää olenki ateisti, että paljon kaikkee semmosta "hienoa" menee multa varmaan ihan kokonaan ohi tota Raamattua lukiessa.

Kannattaa lukea ajatuksella Raamattua (Uudesta Testamentista on hyvä lähteä liikkeelle).
 
Vanha testamentti onkin todella raskasta luettavaa. Asiaan vihkiytymättömälle "iso kirja" on sekavaa luettavaa ja samoja asioita toistellaan jatkuvasti. Eikös UT:n evankeliumitkin ole sama asia eri paketissa? Halusi tai ei niin Raamattu on tärkeä osa länsimaista kulttuuria. Vaikkei uskonnollista paloa löytyisikään niin asiaan voi perehtyä ihan ilmiönä. Mahdollisen taivaspaikan lisäksi Trivial Pursuitin raamattukysymykset, joita ainakin vanhassa painoksessa on tuhottomasti, menevät heittämällä läpi. Vastapainoksi voisi lukaista Koraanin.

Seitsemän veljestä
 
Kannatetaan. On se vaan hieno kirja.
 
Olisikohan veljesten kuulunut jäädä sinne metsään, eikä tarttua kirjaan tullakseen sellaisiksi, joita me nykyään olemme. Taisi olla sitä valistuksen aikaa, jolloin Kivi tuli saatelleeksi eläväiset veljeksensä sivistyksen irvailevan ikeen alle.