Media ja viihde ›

Elän uutispaastossa, mitä nyt välillä satun klikkailemaan epämääräisiä uutislinkkejä epämääräisillä nettifoorumeilla.
 
Aloitin uutispaaston lähinnä informaatiotulvan takia. Siinä me elämme, uutisia, tietoa ja paskaa suoltaa Internet, televisio, radio, kännykät ja lehdet. Naapurit ja äiti. Se oli liikaa minulle. Tsunamin aikana tuli ähky. Luovuin telkkarista.
 
Ongelmani ovatkin Lööpit. Niiltä en pysty suojautumaan. Viime viikolla (?) näin lööpin "Isä tappoi lapsensa aamiaispöytään" tai jotain sinne päin.
 
Kiitos alkaneen päivän pilaamisesta. En olisi oikeasti halunnut tietää sitä. Mutta minä pystyn elämään tämän tiedon kanssa, sillä olen käsittänyt jo aika päivää sitten, että ihmiset ovat idiootteja.
 
Mutta sitten tuli mieleeni, että olin noin neljävuotias, kun opin lukemaan. Miltäs tuollainen otsikko olisi silloin tuntunut?
 
Visuaalinen häirintä -termiin törmäsin muutama vuosi sitten vähäpukeisista, mediassa esiintyvistä naisista puhuttaessa. Pidin ajatusta idiotismina, sillä ihan samalla tavalla minä voisin kokea vaikka ne ällöttävät ristit, joissa roikkuu jokin raato, visuaaliseksi häirinnäksi, ja vaadin ne K-15 merkinnän taakse, kuten kaikki muukin väkivalta.
 
Mutta nuo lööpit..kuka oikeasti myöntää viihdyttävänsä itseään kahvitauolla lukien juttua siitä, kuinka joku isukki on tappanut lapsensa aamiaspöydässä? Pitääkö minun muuttaa jonnekin metsään, jotta voin suojautua tältä sensaatiohakuiselta skeidalta? Millaisiksi kasvavat lapset, jotka oppivat uuden irvokkaan faktan tosielämästä jokaikisenä kouluaamuna Lööppien ohi kävellessään?
 
Totuushan on se, että informaatiotulva paitsi muokkaa maailmankuvaa, myös turruttaa. Ihan aikuisiakin. Näin ollen pidän keltaisen lehdistön voimakasta esillä oloa visuaalisena häirintänä, ja ehdontankin, että sitä voisi myydä tiskin alta, kuten kaikkea muutakin törkyä, joka ei sovellu herkkohermoisille ja jota ilman Eliitti on halukas elämään.

Mutta sitten tuli mieleeni, että olin noin neljävuotias, kun opin lukemaan. Miltäs tuollainen otsikko olisi silloin tuntunut?
 
Mä opin lukemaan kolmivuotiaana, eikä kukaan vahtinut mitä mä luin. Alibit sun muut rikoslehdet tuli nopeesti tutuiksi; samoin kauhukirjallisuus.
 
Niinpä musta sitten tuli tämmönen.

-- Näin ollen pidän keltaisen lehdistön voimakasta esillä oloa visuaalisena häirintänä, ja ehdontankin, että sitä voisi myydä tiskin alta, kuten kaikkea muutakin törkyä, joka ei sovellu herkkohermoisille ja jota ilman Eliitti on halukas elämään.
 
Kyllä! Iltaläpyskät, seiskat ja hymyt pitäisi sijoittaa esimerkiksi R-kioskin ylähyllyille eroottisten julkaisujen sekaan -- mieluiten niiden taakse. Tämän lisäksi isompiin kaupunkeihin voisi perustaa näiden lehtien myymiselle pyhitettyjä sosiaalipornon erikoisliikkeitä, joiden ovista astuisi vaivihkaa sisään ympäriinsä pälyileviä keski-ikäisiä miehiä.

Mä opin lukemaan kolmivuotiaana, eikä kukaan vahtinut mitä mä luin. Alibit sun muut rikoslehdet tuli nopeesti tutuiksi; samoin kauhukirjallisuus.
 
Niinpä musta sitten tuli tämmönen.
 
Jeps, mä olin noin kuusivuotias, kun kysyin äidiltä, että mitä insesti tarkoittaa, kun luin niitä alibeja. Se oli varmasti mutsin vanhemmuuden huippuhetkiä.

Kyllä! Iltaläpyskät, seiskat ja hymyt pitäisi sijoittaa esimerkiksi R-kioskin ylähyllyille eroottisten julkaisujen sekaan -- mieluiten niiden taakse. Tämän lisäksi isompiin kaupunkeihin voisi perustaa näiden lehtien myymiselle pyhitettyjä sosiaalipornon erikoisliikkeitä, joiden ovista astuisi vaivihkaa sisään ympäriinsä pälyileviä keski-ikäisiä miehiä.
 
Loistavaa! Mutsi sanoi ihan samaa eilen.

Jeps, mä olin noin kuusivuotias, kun kysyin äidiltä, että mitä insesti tarkoittaa, kun luin niitä alibeja. Se oli varmasti mutsin vanhemmuuden huippuhetkiä.
 
Jep. Samanikäsenä mä osasin ulkoa Viiltäjä-Jackin uhrien nimet ja koko saagan muutenkin.
 
Olihan ne kriminaaliaiheiset läpyskät aika mieleenpainuvia lukukokemuksia. Yhden otsikon ja jutun muistan varman lopun ikääni: "Pikku Suvi teki kuolemaa 24 tuntia"! Se kertoi isänsä pahoinpitelemästä lapsesta. Tuohon kun vielä yhdistettiin Noidan Käsikirjan yms. vastaavien pakonomainen lukeminen ja helvetillä pelotteleva uskovainen mummo, niin seurauksena oli mielenkiintoisia pelkotiloja jotka nyrjäyttivät aivot totaalisesti. Löysin taannoin joskus 5-vuotiaana tekemiäni piirustuksia, ja ne eivät tosiaan olleet mitään terveen lapsen aikaansaannoksia.
 
Nyt olen sitten johkaantunut tekemään töitä lasten parissa, enkä mä ole kuitenkaan hirvittävän huolissani noista otsikoista ja lehtijutuista. Väkivaltaviihde huolestuttaa paljon enemmän.

Jeps, mä olin noin kuusivuotias, kun kysyin äidiltä, että mitä insesti tarkoittaa, kun luin niitä alibeja. Se oli varmasti mutsin vanhemmuuden huippuhetkiä.
 
Håhå, mä opin myös lukemaan nelivuotiaana. Äitee on todistettavasti joutunut mitä kiperimpien kysymysten eteen.. Mutta hei, olemme kuitenkin ehtineet kartuttaa tietojamme ja laajentaa ymmärrystämme muutamia vuosia pidempään kuin ikätoverimme :)

Nyt olen sitten johkaantunut tekemään töitä lasten parissa, enkä mä ole kuitenkaan hirvittävän huolissani noista otsikoista ja lehtijutuista. Väkivaltaviihde huolestuttaa paljon enemmän.
 
Miksi? Olen itse aina ajatellut, että jos joku joskus viitsisi katsoa lasten kanssa niitä ohjelmia ja selittää, että se ei ole totta.
 
Ovathan nuo digimonit ja pokemonitkin väkivaltaisia, ja katsoinhan minäkin pentuna kun maantiekiitäjä heitti kojootin päälle isoja kiviä.
 
No joo, olen kuitenkin lapseton ja visusti lapsia karttava, eli en oikeasti edes tiedä mistä puhun.
 
Mutta 4-vuotias broidini veti pihakaveriaan turpaan ja mutsi sanoo, että se johtuu siitä, kun se on katsonut systerin nyrkkeilytreenejä videolta. (Minä olisin voinut vannoa, että kyseessä olisi ollut se, kun pennut jätetään vahtimatta pihalle, mutta mistäs minä voisinkaan mitään tietää. )

Miksi? Olen itse aina ajatellut, että jos joku joskus viitsisi katsoa lasten kanssa niitä ohjelmia ja selittää, että se ei ole totta.
 
Nii-in. Mutta kun kukaan ei viitsi.
 
Eikä kyse ole pelkästään tv-ohjelmista, vaan muustakin. Niinkuin esimerkiksi pleikkaripeleistä, joita lapset saa pelata kaikki illat ilman mitään kontrollia ja valvontaa.

Mutta hei, olemme kuitenkin ehtineet kartuttaa tietojamme ja laajentaa ymmärrystämme muutamia vuosia pidempään kuin ikätoverimme :)
 
Onneksi käytin lukutaitoni lukemalla Tieteen Kuvalehtiä muiden lehtien sijaan.
 
Mitä me teemme sillä tiedolla, että joku isä oli tappanut lapsensa?
 
Kuka oikeasti kokee, että se on oikeasti tärkeä asia tietää? Mitä sillä tiedolla sitten tehdään? Valitaan tulevien lasten isäehdokkaat entistä huolellisemmin, ja niitä kierrätetään vaikkapa psykologisissa testeissä ainakin kerran kahdessa vuodessa?
 
Ei, ei se kartuta tietoa tai laajenna ymmärrystä. Se turruttaa. Kun uutistenlukijan tuttu ääni molottaa, että "...paikassa X levottomuuden jatkuvat. Kuolleita tämän päiväisissä iskuissa on näin ja näin paljon..." siihen turtuu, se lakkaa kiinnostamasta. Ainahan siellä on räjähdellyt, ainakin siitä asti kuin muistan.
 
Sitten vasta kun posahtaa jossain, missä ei "pitäisi", herää yleinen mielenkiinto taas.
 
Ihmisiä pitää vissiin aina shokeerata, joka lienee uutisoinnin funktio nykyaikana. Minua ei shokeeraa enää mikään, mutta vituttaa senkin puolesta, jonka tähden valitsinkin uutispaaston. Vain idiootti pilaa päivänsä ehdoin tahdoin.

Nii-in. Mutta kun kukaan ei viitsi.
 
Eikä kyse ole pelkästään tv-ohjelmista, vaan muustakin. Niinkuin esimerkiksi pleikkaripeleistä, joita lapset saa pelata kaikki illat ilman mitään kontrollia ja valvontaa.
 
Jep, tuo on muuten ihan totta. Ja mukavana kassaneitinä olen aina huomautellut vanhemmille, jotka noita pelejä ostavat niiden ikärajoista, kun kyseessä on ollut nuorempi lapsi. Yksikään vanhemmista ei ole pyörtänyt ostopäätöstään.
 
Jenkeissä pennut jo ampuvat toisiaan kouluissa. Ei varmaan kauaa tarvitse odottaa täälläkään.
 
Lapsia ei kuitenkaan voi laittaa mihinkään hautomoon kasvamaan, eikä aikuisilta voi kieltää aikuisten "viihdettä".

Jenkeissä pennut jo ampuvat toisiaan kouluissa. Ei varmaan kauaa tarvitse odottaa täälläkään.
 
No onneks täällä ei saa oikeita pyssyjä vielä normaalista kaupasta. Vielä.

No onneks täällä ei saa oikeita pyssyjä vielä normaalista kaupasta. Vielä.
 
Saati pankkitilin avaamisen kylkiäislahjoina lentotukialusta ja risteilyohjuspatteristoa.
 
Moonchi puhuu kyllä jälleen asiaa. Itseänikin korpeaa joka kerta kaupassa käydessä kaiken maailman "Matti hakkasi Mervin pesukarhulla!" -lööpit, puhumattakaan tuollaisista oikeilla tragedioilla mässäilemisistä. Ilmeisesti asia on niin, ettei ole olemassa muita keinoja myydä lehtiä kuin ihmisten pelkoihin ja tirkistelynhaluun vetoaminen. Sääh...
 
Ja kyllä minulla televisio on, mutta käytän sitä tätä nykyä ainoastaan DVD-levyjen katseluun. Se riittää aivan hyvin.

Moonchi puhuu kyllä jälleen asiaa. Itseänikin korpeaa joka kerta kaupassa käydessä kaiken maailman "Matti hakkasi Mervin pesukarhulla!" -lööpit, puhumattakaan tuollaisista oikeilla tragedioilla mässäilemisistä. Ilmeisesti asia on niin, ettei ole olemassa muita keinoja myydä lehtiä kuin ihmisten pelkoihin ja tirkistelynhaluun vetoaminen. Sääh...
 
Ja loppupeleissä vika on niissä ihmisissä, kun ne ostavat sitä törkyä. Kysyntä kohtaa tarjonnan.
 
Kyllä nyt hävettäisi olla ihminen.

Tänää jommassakummassa iltalehdissä:
 
"Mies yritti räjäyttää raskaana olevan vaimonsa!"
 
No, ihminenhän on utelias olento jota sitten loppuen lopuksi kiinnostaa tietää noista asioista kun niitä kerran sitten tarjotaan.
Mutta voi perkele kun ei enää edes naurata kun joka toisena päivänä komeilee Matin ja Mervin naama niissä kansissa.
Se on jo mennyt liian mauttomaksi. Huonoksi joka ei naurata.
Siis heti kun se pääsi vankilasta niin tottakai se ottaa matsin Mervin kanssa ja iltalehdet pursuaa taas juttuja niistä. Ei jumaliste.

Hyvä aihe. Olen maanpaossa degeneroitunutta suomenkieltä ja tyhjiä ihmisenkuoria. Olen pinnallisuuden ja tosi-tv:n ulottumattomissa.
Voin pahoin kun näen sanan 'parhautta' keskellä hymiöhelvettiä.
 
Haluaisin juosta kauemmas karkuun, mutta rahan ja ahneuden riivaamilta ei ole länsimaissa pakopaikkaa.
 
"
ihan leikkimielisesti vain kisaillaan. Minä ainakin soittasin jos ruutuun lätkäistäisiin 1000€ joka on vain puhelinsoiton päässä. Ja jos olet alaikäinen niin kysypäs nyt vanhemmilta tai kummilta tai joltain että soitatte vaikka yhdessä. Eli mikä kirjailija?
A) Aleksis Kivi
B) Kalle Graniitti
"
 
Nuoret tytöt viiltelevät itseään ja tutkijalta kysyttiin mikä näitä nuoria vaivaa? "he ovat ahdistuneita", tutkija vastasi, mutta ei koskaan maininnut minkä takia?
 
Nuoria ahdistaa jatkuva pakkosyöttö ja aivopesu rahalla ja julkkiksilla. Kilpailua ja pikaruokaa. 150€ kännykkä. Ruokaa rahaa ja katto pään päällä. Tyhjää keskustelua huonosta tv-draamasta. Ei mitään minkä vuoksi taistella. Vähäpukeisia tyhjiä huoria esikuvinaan, jotka ovat olemassa vain viedäkseen näiden nuorien mielenterveyden, rahat, ja moraalin, ja kunnioituksen isänmaatansa kohtaan.Heidän henkisen elämänsä ainut tuki ovat Britney Spearsin sanoitukset. He eivät näe kokonaisuutta.
 
Maailma on matkalla helvettiin rahan perässä juoksevien selkärangattomien, matojen ja ihmisjätteen vetämänä. Helsingissä kaikki ovat media-assistentteja tai julkkiksia. Internet täynnä tietotulvasta ahdistuneita pseudo-älykkäitä zombeja, jotka keskustelussa vastaavat terävään kritiikkiisi itsekeksityillä kirjainyhdistelmillä kuten 'vlkn'.
Tähänkö on tultu? Onko toisen näpäyttäminen näin helppoa? kgr? Tajuatteko idiootit? ghmr? Laimeaa.
 
Vitut, jätän aiheen tähän. Kunhan hourailen. Pitänee lähteä mäkkäriin.

Håhå, mä opin myös lukemaan nelivuotiaana.
 
Samixii!!11!
 
Äitee on todistettavasti joutunut mitä kiperimpien kysymysten eteen.
 
Hoh. Mää onneksi yritin lukemalla itse hakea vastauksia. Kaikkia aliibeja sun muita en uskaltanut lukea -- päättelin ehkä ihan oikein, ettei niiden lukemisesta olisi ainakaan olo kohentunut.

Niin... no joo... Marvel-sarjiksien Wolverine on ollu mun suuri esikuva nelivuotiaasta asti, enkä ole vielä ketään listinyt. Kyllähän tietysti fiktiivinen ja todellinen väkivalta tjsp voi vaikuttaa ja varmasti vaikuttaakin, mutta eipä taida tuo vaikutus olla niin yksioikoista, että se vaikuttaisi kaikilla ihmisillä edes samaan suuntaan...
 
Miksikö niitä lööppejä sun muita tarvitaan? Minusta ainakin tuntuu jollakin tavalla mukavalta tietää, etten ole ainoa, jolla menee aika ajoin asiat päin vittua. Ja kai siinä uteliaisuuttakin on mukana.
 
Toisaalta on kans ihan rohkasevaa, että noita otsikoiden juttuja pidetään normaalista toiminnasta poikkeavina (siksi kai niitä luetankin?). Ja ehkä olen kieroutunut, mutta joku osa minusta nauttii väkivallasta ja inhimillisestä kärsimyksestä, jopa silloin kun se osuu lähelle. Musta se ero on siinä, että vaikka mua joskus vituttaa niin helvetisti, että voisin repiä pään irti joltakulta idiootilta, niin muistan kuitenkin, että sekin on ihminen, jolla on asioihin omat näkökulmansa ja omat motiivinsa, joista mä en kovin paljoa taida ymmärtää.
 
Ehkä tossa "visuaalisessa häirinnässä" ei olekaan mitään vikaa, vaan siihen, ja kaikkeen, pitäis suhtautua vähän ymmärtävämmin ja avomielisemmin. Ehkä sillon tota häirintääkin olis vähemmän.
 
Eihän tässä taas ollu mtn järkeä... No, elämä on.

Niin... no joo... Marvel-sarjiksien Wolverine on ollu mun suuri esikuva nelivuotiaasta asti, enkä ole vielä ketään listinyt. Kyllähän tietysti fiktiivinen ja todellinen väkivalta tjsp voi vaikuttaa ja varmasti vaikuttaakin, mutta eipä taida tuo vaikutus olla niin yksioikoista, että se vaikuttaisi kaikilla ihmisillä edes samaan suuntaan...
 
Hei samixii!!!11!
 
Miksikö niitä lööppejä sun muita tarvitaan? Minusta ainakin tuntuu jollakin tavalla mukavalta tietää, etten ole ainoa, jolla menee aika ajoin asiat päin vittua. Ja kai siinä uteliaisuuttakin on mukana.
 
No ainahan ihmiset ovat juorunneet. Tämä on tätä globalisaatiota: et moikkaa naapureitasi hississä, mutta tiedät mitä koko kansan Masalle ja Ameriikan Britneylle kuuluu, ja tiedät kertoa, että taas joku hullu tappoi lapsensa.
 
Meikäläisen ongelma on varmaankin pohjaton itsekeskeisyys, kun minua ei ihan oikeasti kiinnosta, mitä jollekin tuntemattomalle ihmiselle kuuluu, tai onko joku tuntematon ihminen nyt tappanut jonkun tai tullut tapetuksi.
 
Politiikkaa tai ekologiaa koskevia uutisia luen ihan mielelläni pari kertaa kuukaudessa. Mutta ne taas ovat asioita ja ilmiöitä, joista olen itse kiinnostunut, ja joiden tietämisellä näen hyötyfunktion (paitsi politiikan lukemisella ei liene mitään hyötyarvoa. Mutta kaikillahan meillä on omat pervoutemme).

Meikäläisen ongelma on varmaankin pohjaton itsekeskeisyys, kun minua ei ihan oikeasti kiinnosta, mitä jollekin tuntemattomalle ihmiselle kuuluu...
 
Olet vielä alottelija itsekeskeisyydessä. Mua ei kiinnosta helvetin vertaa sekään, mitä tutuille ihmisille kuuluu.