Media ja viihde ›

Nykyään tulee kuunneltua liian vähän radiota, mutta tämä ei jää kuulematta. Ei, vaikka koneelta löytyy kaikki mahdolliset Knallit, ei vaikka kaikki on jo vähintään kolmeen kertaan kuultu. No, ei nyt ihan kaikkia löydy, nimittäin nämä uusimmat viime vuonna tehdyt puuttuvat. Enemmän tykkään vanhemmista Knalleista ja Sateenvarjoista, jolloin mukana oli vielä Kauko Helovirta Sir Hamilton Jonesin roolissa.
 
Ihmeen aliarvostettu jotenkin koko sarja. Missään en ole oikein nähnyt koskaan kirjoittelua ja itsekin törmäsin hupailuun vanhojen kelanauhojen kanssa. Kuitenkin, todella onnistuneet hahmot ja niiden näyttelijät. Yrjö Järvinen on aivan loistava alati raivoavan alivaltiosihteeri Sir Henrynä ja Pekka Autiovuori taas koheltavana surkimuksena Mr. Lammin roolissa. Kauko Helovirta Hannibal Hamilton Jonesina, itseään täynnä olevana virkamiehenä on kerrassaan hykerryttävä. Sivurooleista voi jaksokohtaisesti bongata monia näyttelijöitä aina Peteliuksesta Antti Litjaan.
 
Sarjaahan kirjoittaa tätä nykyä kait pelkästään Edward Taylor ja pelkästään Suomelle. Suomessahan on aina purrut kuiva brittihuumori ja onhan tämä sitä. Vuoropuhelu on nokkelaa ja piilovitsejä riittää. Kun henkilökemia toimii ja asialla on muutenkin ammattilaisia, on tulos vähintääkin hyvä. Sitten miinuksena sanottakoon, että samaa vitsiä toistetaan ehkä liikaakin ja tässä on yksi sarjan kompastuskivistä. Sanottakoon kuitenkin puolustukseksi että radiossa on ilmaisutapa aika paljon enemmän rajatumpi kuin televisiossa. Vitsien kierrätys kai kuuluu olennaisesti asiaan, mutta oli miten oli on koko näyttelijätiimin innostus sarjan tekoon niin antaumuksellinen, että vitsien toisto ei jaksa sen enempää vaivata.
 
En ole koskaan ollut mitenkään teatterin ystävä ja siksipä uskonkin että tämä ohjelma sopii myös niille jotka eivät näyttämötaiteesta juuri innostu. Lähetysaika on mitä otollisin, nimittäin lauantaina klo 15 on yleensä juuri se rauhallinen hetki jolloin jaksaa pysähtyä kuuntelemaan. Kannattaa joskus kuunnella vaikka ihan senkin takia että Knallin ja Sateenvarjon aikana ei YLEltä tule klassista.

Sitten miinuksena sanottakoon, että samaa vitsiä toistetaan ehkä liikaakin ja tässä on yksi sarjan kompastuskivistä. Sanottakoon kuitenkin puolustukseksi että radiossa on ilmaisutapa aika paljon enemmän rajatumpi kuin televisiossa.
 
Tämä on lähinnä uusimpien jaksojen ongelma. Itse olisin pistänyt homman telakalle siinä kohdassa kun Kauko Helovirta kuoli; ei sitä Hamilton -Jonesia voi kukaan korvata.
 
Että juu. Mulla on nauhalla noita varmaan toistasataa jaksoa ja montaa jaksoa ei ole, joita en olisi kuullut ainakin kerran. Isä opetti kuuntelemaan joskus kun olin aika pieni.
Muutamat jaksot on sitten tullut opeteltua melkein ulkoa.
"Voitte luottaa meihin, Sir Henry".
"Vaan kun en voi, ja se tekee minut hulluksi!"
 
Hoho! Vähän sillälailla piiloivallista brittikomiikkaahan tuo on, joskus jutut vaativat hiukan omankin kaalin käyttöä. Pitää toisaalta muistaa että alkuperäiset kässärithän ovat jostain 60-luvulta vanhimmat. Itsellä on neljä jaksoa alkuperäistä Men From The MInistryäkin, ostin Lontoosta BBC:n myymälästä. Yllättävänkin samankuuloista on mitä suomi-versiot. Tietty etenkin Pekka Autiovuoren ulinat Lammina ovat jotain ihan ylittämätöntä.
"Minulla ei ole osaa eikä arpaa!"
"No kai te sentään olette lotonnut".
 
Jossain sanomalehdessähän justiin kommentoitiin tätä EU:n rekkojenkaventamis-direktiiviä ja toimittaja oli sitä mieltä että koko häslinki voisi olla suoraan Knallista ja Sateenvarjosta -- jossa tosin muutokset tehtäisiin kuitenkin vahingossa ja tuloksena olisi komea sotku.
 
Oma lempparijakso voisi olla vaikkapa Crumm-joen silta, tai Paljastelua puistossa. Ja mikäs se yksi jakso oli, jossa mennään New Yorkiin, mieleeni on jäänyt, etenkin hulvaton lentokonekohtaus.
"Minunko salkustani leviää lemua?"
'
Parhautta!

Haha. Itse en ole kuullut BBC:lle tehtyä teatteria yhtään, mutta pystyn kuvittelemaan että olisi hyvinkin samankaltaista menoa. Käsittääkseni suomentaja on antanut sarjan olla aika lailla alkuperäisessä muodossaan ja se on hyvä ettei ole lähdetty muuttamaan mitään. Omia suosikkijaksoja ovat Reipas raparperiretki. Ylämaan tuulia on kanssa jäänyt mieleen ja noita kuolemattomia keskustelujahan on mm. viimeeksimainitussa:
 
Lamm: "Noh, minä puran nyt kuitenkin laukut. Partasuti, partasaippua, voide jota käytetään ennen parran ajoa, voide jota käytetään parran ajon jälkeen.."
 
Hamilton Jones: "No entäs partakone?"
 
Lamm: "Arvasinhan että jotain unohtui."
 
Ja sitten kohtaus jossa Sir Henry keskustelee amerikkalaisen naisystävänsä kanssa Mr. Lammista:
 
Nainen: "Mutta se mr. Lamm, siinä on sitä jotain mitä haluan miehestä löytää."
 
Sir Henry: "Lamm? Siinä miehessä ei ole edes sitä mitä lääkäri toivoisi löytävänsä miehestä."
 
Ja kyllä siinä sitten niin kävi, että kun Sir Henry ja Hamilton Jones joutuivat sarjasta poistumaan lopahti innostus siihen. Valitettavasti mutta onhan tuota materiaalia onneksi kuitenkin suhteellisen paljon.

Knalli ja sateenvarjo on todella hienoa radioviihdettä. Ohjelma tulee sopivaan aikaan ja heti sen perään soi jazzradio, jota myös tulee kuunneltua. Nokkelaa sanailua, piilovitsejä ja hersyvää näyttelijätyötä. Parhautta.
 
http://www.pp.clinet.fi/~simon/knalli/knallialoitus.html
 
http://www.yleradio1.fi/teatteri//id449.shtml

Tuota tuli pienenä kuunneltua säännöllisesti.

tuota kuuntelin yhteen aikaan tosi paljon radiosta, jostain syystä jäi sitten. pitääpi alkaa taas kuuntelemaan noita

Tuota tuli pienenä kuunneltua säännöllisesti.
 
sama

Täähän on ihan paras!