Media ja viihde ›

Avaanpa ketjun, koska yllätyin niin perin iloisesti Tervon tuoreimmasta tekeleestä, Ohranasta. Kyseessä on kenties Tervon paras kirja. Kenties siksi, että myös Pyhiesi yhteyteen ja Minun sukuni tarina ovat kenties parhaita. Ehkä Poliisin poikakin. Ohrana on erilainen, ei niin rajusti kielellä keikaroiva, vaikka taidokas siltäkin kantilta on.
 
Ohranan viimeiset kymmenet sivut hieman läsähdyttivät kokonaisuutta, mutta ei häiritsevästi. Kirjassa herätettiin vuoden -44 Helsinki henkiin todella elävästi, ihmisläheisesti ilman suurta sankaritarinaa, johon historia liian usein romaaneissa kadotetaan.
 
Erityisen iloinen olen siksi, että pelkäsin Tervon olevan kirjailijana jo parhaat työnsä tehnyt, sen verran heikkojakin esityksiä hänen kynästään on irronnut. Suomemme heimo ja etenkin Rautapää, ne olivat sanalla sanoen surkeita. Myyrässä oli yritystä, mutta punainen lanka hukkui johonkin paksun eepoksen syövereihin.
 
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mietteitä Ohranasta ja Tervon kirjoista muutenkin. Nimenomaan kirjoista, ei Tervon persoonasta tai julkisuuskuvasta. Muusikoiden.nettiin kuuluu tietysti keskustelu Tervosta, onhan hän epäonnistunut rockkitaristi, kuten niin monet muutkin meistä.
 
E: Kijr.vihr.

http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimaiset/tuulikaappimaa9801.html
 
Tuossa linkissä Jari Tervon Tuulikaappimaan alkuluku. Kirja on mitä loistavin kuvaus "hullun" päänsisäisestä maailmasta. En jaksa kirjasta sen enempää kirjoittaa, lukekoot jokainen itse.
 
Hyvä lukemistani Tervon julkaisuista on myös novellikokoelma Siat ja Naudat, jossa on tuo Tuulikaappimaan alkuluku hieman erilaisena, josta idea Tuulikaappimaan tekemisestä romaaniksi oli ilmeisesti syntynyt. Kyseisen novellin nimi on muistaakseni Kaukoa viedään.
 
E: Luen parhaillaan Kari Hotakaisen Klassikkoa, Hotakaisen "päiväkirjoihin" perustuvaa kirjaa, josta pisti silmään: "Jari Tervo soitti sanoakseen, että olen paska ja hän on Jari Tervo."

Joo, tuo Kaukoa viedään -novelli on aivan loistava. Siitä laajennettu Tuulikaappimaa -romaani ei ole kokonaisuudessaan ihan samaa tasoa, mutta oikein hyvä kuitenkin. Sioissa ja naudoissa on muutama muukin erittäin hyvä novelli.

Joo, tuo Kaukoa viedään -novelli on aivan loistava. Siitä laajennettu Tuulikaappimaa -romaani ei ole kokonaisuudessaan ihan samaa tasoa, mutta oikein hyvä kuitenkin. Sioissa ja naudoissa on muutama muukin erittäin hyvä novelli.
 
Pidän kyllä noista kaikista kolmesta, hyvää menoa ja meininkiä. Tykkään. Taisin sanoakin sen jo.

Pohjanhovi on tullut luettua. Sen perusteella ei taida saada kovin hyvää käsitystä siitä millaisia nämä uudemmat ovat, mutta siitä tykkäsin kyllä. Kerronta on hengästyttävän tiivistä, johtuen lähinnä Tervon tyylistä (ainakin siinä kirjassa) kirjoittaa kaikki teksti putkeen ilman sitaattiviivoja tai kappalejakoja ym. Henkilöhahmot vaikuttavat melkoisilta karikatyyreiltä, mutta silti uskottavilta. Lapin miehenähän Tervo varmaan tietää minkälaista porukkaa sieltä voi löytyä. :) Huumori on kieroa, äijämäisen karheaa ja alatyylistäkin, mutta hiton hauskaa. Sanavalmiiden hahmojen dialogi pudotti kerta toisensa jälkeen. Voisin sen perusteella lukea näitä muitakin.
 
"Kaukoa viedään" oli itse asiassa ensimmäinen Tervon kynästä lähtenyt teksti jonka olen lukenut, ja se oli kyllä hauska.

Pohjanhovi on tullut luettua.
 
Samaten, tai oon kyllä muitakin Tervon kirjoja joskus lukenut, en tosin noita uudempia vielä, mut toi Pohjanhovi on jääny ehkä parhaiten mieleen. Sen lukeminen tais sillon kyllä kestää aika kauan, kun pari riviä luettuaan piti aina nauraa kaksinkerroin ehkä vartti.
 
Luulin ton Tuulikaappimaankin joskus lukeneeni, mut ei toi teksti tuolla linkin takana kyl tuntunu kovin tutulta. Ehkä oon erehtyny, tai sit vaan unohtanu...

Minulle tuo Pohjan hovi on jäänyt vieraaksi, en päässyt siihen millään sisälle silloin joskus kun se ilmestyi. Pitäis lukea uudestaan, mutta jostain syystä olen lykännyt sitä vuodesta toiseen. Poliisin poika sen sijaan kolahti ja sen jälkeen olenkin kaikki äijän kirjat lukenut ja omakseni hankkinut. Laskujeni mukaan Tervolta on julkaistu yhdeksän romaania ja niistä enemmän kuin puolet ovat erinomaisia tai hyviä. Ei ollenkaan huono saavutus.
 
Pitää vielä erikseen mainita Kallellaan -päiväkirja, jonka hän kirjoitti isäksi tulemisen riemusta. Se on oikein mukavaa luettavaa, varsinkin jos kuuluu kohderyhmään...

Pohjan hovin ja Suomemme heimon olen lukenut, ja ei kyllä kolissut kumpikaan. Pitänee joskus silmäillä Pohjan hovia uudestaan, kun näemmä kehutaan kovasti.

Pitänee joskus silmäillä Pohjan hovia uudestaan, kun näemmä kehutaan kovasti.
 
Suosittelen kyllä edelleen myös alussa mainitsemiani Pyhiesi yhteyteen ja Minun sukuni tarina -kirjoja. Niisä kirjailijan tyyli on tervomaisimmillaan ja vauhtia ynnä vaarallisia tilanteita piisaa.

Pitää vielä erikseen mainita Kallellaan -päiväkirja, jonka hän kirjoitti isäksi tulemisen riemusta. Se on oikein mukavaa luettavaa, varsinkin jos kuuluu kohderyhmään...
 
Ai niin, tämänhän olen myös lukenut tuon Pohjan hovin lisäksi. Eipä heti tullut mieleen. Oli sekin hauska kuvaus yhdestä elämänvaiheesta.
 
Omakohtaisesti erityisen tutulta tuntui Tervon lausahdus "Haisen kuselle, paskalle, hielle ja oksennukselle. Hiki on omaa."

Myyrä on kesken, muutama muu on tullut luettua.