Media ja viihde ›

Kuinkas porukka seurailee tämän Amerikan symppiksen tohtorin ohjelmaa?
 
Tämän päiväinen jakso:
 
Musiikin voima. Dr. Phil puhuu musiikin piristävästä ja jopa parantavasta voimasta. Musiikkivieraina mm. David Foster ja Brian McKnight.

En uskalla kertoa mielipidettäni tästä herrasta. Ei ikinä arvaa, vaikka tämä olisi tehnyt levyn ja artistejahan täällä ei saa haukkua.

Tuleehan se usein vilastua jos on kämpillä siihen aikaan. Hieno mies on hän.

Kyllä tuota tulee melko usein seurattua. Tosiaankin sympaattisen oloinen kaveri ja ohjelmakin on täyttä parhautta. Maanantaisin tuota ei vaan kerkeä kitaratuntejen vuoksi katsomaan.

Tullee satunnaisesti katteltua ohjelmaa...hienoa kun joku haluaa auttaa toisia ihmisiä..vaikeuksiensa kanssa

Mutsi sitä kattoo. Taitaa vedota hameväkeen. Aika itsestäänselviä latteuksia se suustaan latelee.

Mutsi sitä kattoo. Taitaa vedota hameväkeen. Aika itsestäänselviä latteuksia se suustaan latelee.
 
Tuntuu että suuri osa porukasta ketkä käy siellä tarvitsee juuri sitä.

Tuntuu että suuri osa porukasta ketkä käy siellä tarvitsee juuri sitä.
 
Eri asia on sitten kuinka paljon ne pystyy keskittymään edes niihin latteuksiin, on varmaan aika erikoinen fiilis mennä studioyleisön eteen ruotimaan yksityisasioita tietäen että miljoonat muutkin tulee sen näkemään.

Aluksi se vaikutti ihan kohtalaisen järkevältä tyypiltä, mutta nykyään pidän sitä ylihinnoiteltuna puoskarina, joka itsestäänselvyyksien lisäksi tuputtaa joka väliin Jumalaa. Ja yrittää kovasti olla hauska. Ällöä. Tuommoinen periamerikkalainen köyhyydestä miljonääriksi talk shown avulla- tarina. (Mutta lahjoittaahan hän toki autoja sun muita niitä tarvitseville.)

Kattelen usein tekniikkaa treenatessa kitaran kanssa. Sedällä on hauskoja juttuja, joita toistelee.
 
"You have to be honest with me"
"This is the changing day of your life"

Fiksu äijä se on ja tuntuu oikeasti haluavan auttaa niitä ihmisiä eikä vaan loistaa teeveessä kommenteillaan ja ottaa rahat pois. Ei tuu säännöllisesti katottua mutta jos sattuu kanava auki olemaan niin en käännä poiskaan. Paitsi joskus, mutta lähinnä siitä syystä että niiden ihmisten ongelmat on välillä ihan uskomattomia. Se oli musta hyvä kommentti jossain ohjelmassa häneltä että kun ihmiset hakeutuvat psykiatrin (vai psykologin, mikä nyt on oikea termi) luo, niin eivät he kaipaa kuuntelijaa vaan jotakuta joka sanoo niille mitä niiden pitää elämälleen tehdä. Ja monen elämä siinä ohjelmassa tuntuu olevan siinä pisteessä, että ne oikeesti tarvii jotakuta kädestä pitäen neuvomaan miten niistä umpikujista pääsee pois. Siinä mielessä tuntuu toimivan se, että Dr. Phil ei viljele ohjelmassaan itseisarvoisesti jotain tieteellistä psykologiatermistöä vaan sanoo niille ihmisille suoraan ja selkeästi ilman sivistyssanoja, joskus tiukastikin, että jumankauta nyt tehdään näin ja sillä selvä, muuten homma ei toimi.

Kattelen usein tekniikkaa treenatessa kitaran kanssa. Sedällä on hauskoja juttuja, joita toistelee.
 
"You have to be honest with me"
"This is the changing day of your life"
 
"What were you thinking!?"
"As I write in ma book... / As you can read from Jay's book..."

Loistavaa seurattavaa kun ei muutakaan tekemistä tuohon aikaan satu olemaan. Aivot nollille ja itsestäänselvyydet tiskiin.

Ihan ykkösäijä. Paras jakso oli se missä oli Barry Manilow -fanitapaamisessa tavanneet vanhemmat, jotka painostivat lastaan uudeksi Barry Manilowiksi. Mukulan nimi oli muuten Barry. Sitten ihmettelivät miksi sitä raukkaa kiusitaan, vaikka Barry Manilow on niin hieno artisti.

Katsoin kuluneen talven aikana yhden kokonaisen jakson. Vieraana oli maailman paras ihminen, Bill Cosby, ja aiheena ongelmalapset. Tsiissustelu alkoi välittömästi, kun Bill, yksi maailman parhaimmista ihmisistä pyysi yleisöstä ongelmalapsen lavalle ja paransi tämän. Kiemurtelin sohvalla silkasta hurmoksesta samalla, kun Bill polvistui ongelmalapsen eteen selittäen tälle, miten sinunkin tulee olla aivan kuin kaikki muutkin. Erilaisuus on pahasta. Ongelmalapsen äiti pelkäsi, että televisiota laiskana tapittava ongelmalapsi ajautuu sitä kautta rikollisuuden poluille. Tätähän ei Bill suvainnut ja katsoi parhaaksi parantaa lapsen. Yleisön seassa oli myös joku Bill Cosbyn rahoittaja lastensäätiöstä tms. ja maiskutteli huuliaan.
 
Dr. Phil juopui silminnähden Bill Cosbyn hyvyydestä ja muisti painottaa, kuinka hieno ihminen tämä oli. Dr. Philin vaimo, joka joutuu istumaan jokaisen jakson aikana yleisössä hymyili lähes yhtä uskottavasti. Hieno jakso, hienoja ihmisiä, maailman paras alkutunnari. Paras oli silti kohtaus Cosbyn Fat Albert -elokuvasta, jonka aikana tajusin yhteyden South Parkissa pyörineeseen Fat Abbot -parodiaan. "I lose weight when I feel like it, bitch! Shut yo bitch ass mouth!"

Ei tuollaista ohjelmaa voida tehdä kuin Amerikassa. Suomen kielellä se olisi jopa vielä vaivaannuttavampi ja surkuhupaisampi ohjelma.

Nooh, hyväsydämiseltä mieheltä se vaikuttaa. Tosin, helppohan sitäkin on olla kun rahasta ei ole pulaa. Lahjoitti muuten tänään kaikille katsomossa olleille lapsille ja nuorille Epiphonet, kun ensin oli viisi minuuttia ylistänyt Gibsonia.

Ei tuollaista ohjelmaa voida tehdä kuin Amerikassa. Suomen kielellä se olisi jopa vielä vaivaannuttavampi ja surkuhupaisampi ohjelma.
 
Olihan meilläkin jo Ben Hur-man show, joka taisi näkyä n. puoli vuotta, eikä se kiinnostanut ketään.
 
Ben Furman on TV:stä jo entuudestaan tuttu psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja kouluttaja.
Uudistuneessa ohjelmassa tutustutaan jokaisella kerralla yhteen tärkeään teemaan. Ohjelmassa nähdään kerrallaan kaksi vierasta, joita keskustelun aihe koskettaa. Vieraana istuu syksyn aikana paitsi henkilöitä, joilla on omakohtaisia kokemuksia kulloisestakin aiheesta, myös heidän läheisiään ja asiantuntijoita.
Aiheet ovat tuttuun tapaan psykiatrisia ja psykososiaalisesti painottuneita, ja ne pyrkivät käsittelemään elämän kirjoa monipuolisesti. Aiheita syksyllä 2005 ovat mm. huostaanotot, uskonlahkolaisuus, hiv ja huuli- ja suulakihalkio. Teemoja syksyn aikana ovat esimerkiksi lastensuojelu, seksuaalisuus, rikollisuus, uskonto ja filosofia sekä fyysiset sairaudet.
Lähestymistapa näihin inhimillisiin ongelmiin, sairauksiin ja elämänkriiseihin on rakentava, valoisa ja informatiivinen, eikä pientä pilkettä silmäkulmassakaan olla unohdettu.
 
"Perinteisesti on oltu kiinnostuneita siitä, mitkä seikat johtavat siihen, että ihmisen elämässä asiat menevät huonosti. Minua kiinnostaa enemmän se, mitkä seikat johtavat siihen, että ihmisten elämässä asiat alkavat kaikesta huolimatta mennä hyvään suuntaan."
- Ben Furman
 
Kuulostaako tutulta? Ei lienee ihan sattumaa...

http://www.youtube.com/watch?v=CNPvdsJS-qE
 
Siinä tohtori näyttää kyntensä. Ihan niin kuin ei olisi tuota videota nähnyt etukäteen. Vaikken kannata tuon Bumfights-äijän toimintaa niin sillä oli hyvä pointti.

Se räpsyttelee silmiä pelottavasti. Sietämäton mies. Ja koko perhe.