Musiikkibisnes ›

JoKo: Tarkoitin noita korvausasioita. Joskus on mennyt sinne musaa pyytämättäkin jonkun ihme mutkan kautta.
 
Juu, noissa asioissa taitaa levy-yhtiöt hyötyä aika kivasti.
Toisaalta on muistettava että ei spotifylläkään ole liikaa rahaa mitä jakaa ulospäin. Jos se joskus alkaa tekemään kunnon tulosta uskon sen näkyvän myös artistien tuloissa

käsi: Onhan spotifyssä vaikka kuinka paljon jo omakustanne matskua, kyllä sinne saa omaa musaansa. Siinä vaan kestää vähän kauemmin kuin jos levy-yhtiö sen tekisi
 
Tuolta löytyikin lisätietoa:
 
http://www.spotify.com/fi/work-with-us/labels-and-artists/artist-page/

atheos: Musiikin laiton ilmainen lataaminenhan tuli jo 90-luvulla, Metallica haukkui silloin sen touhun ja sitten Jobs teki samaisesta lataamisesta laillisen rojalteja kerryttävän bisneksen ja nyt Jobsia haukutaan. Hienoa päättelyä.

 
Juuri näin. Vaikkakin iTunes -kaupan provikat ovat aika kovat, niin ainakin lähtökohtaisesti yritettiin luoda laillinen jakelukanava. Eiköhän se enemmän ole vikana nykymusiikin taso, josta kukaan ei ole halukas enää maksamaan.
 
Itse olen kerännyt musiikkikirjastoa 20 vuotta (ostanut levyjä, saanut levy-yhtiöiltä, lainannut kirjastosta jne...). Parhaista n. 1500 biisistä olen tehnyt iTunes -kirjaston, joita soittelen jos järjestän tapahtumia tai juhlia. Ongelma on se, että näitä nykyisiä sunrise avenueita sun muita en lataisi edes ilmaiseksi kirjastooni, vaikka se esim. YouTuben kautta kävisi helposti.
 
Eli milloin musiikin taso laski CD-levyn ostamisesta -> ilmaiseen lataamiseen-> ei enää ilmaisenakaan nappaa (niinkuin tuoreet tutkimukset osoittavat)?? Aikanaan bändit olivat ilmiöinä ja ihmisinä niin mielenkiintoisia, että niitä kannatettiin ihan ostamisenkin muodossa.

Enigmatic:Eli milloin musiikin taso laski CD-levyn ostamisesta -> ilmaiseen lataamiseen-> ei enää ilmaisenakaan nappaa (niinkuin tuoreet tutkimukset osoittavat)?? Aikanaan bändit olivat ilmiöinä ja ihmisinä niin mielenkiintoisia, että niitä kannatettiin ihan ostamisenkin muodossa.
 
Tämä on ihan yksinomaaan levy-yhtiöiden vika.
 
Niiden pitäisi muuttaa toimintastrategiaa ja kiinnittää rohkeita, luovia ja taitavia artisteja, joilla on vahva näkemys.
 
Näille pitäisi sitten antaa enemmän taiteellisia vapauksia. Vaikka kertakäyttöroska muodostaa aina valtaosan myyntivolyymistä, sisällöllisesti monitahoisemmat teokset ja artistit ovat se tukijalka, joka musiikkibisnestä kannattelee.
 
Olisikohan syynä se, että levy-yhtiöt ovat nykyään pikku osasia valtavissa viihdealan konglomeraatioissa, jossa rahan ansaitseminen tapahtuu kokonaan toisella tavalla kuin perinteisessä musiikkibisneksessä.
 
Ehkä nuo jättikonsernit voisi pilkkoa palasiksi lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin, jotta musiikin jakelutoiminta voitaisiin palauttaa jälleen terveelle pohjalle. Teknologialla ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.

GiovanniDiRondo: Tämä on ihan yksinomaaan levy-yhtiöiden vika.
 
Niiden pitäisi muuttaa toimintastrategiaa ja kiinnittää rohkeita, luovia ja taitavia artisteja, joilla on vahva näkemys.
 
Näille pitäisi sitten antaa enemmän taiteellisia vapauksia. Vaikka kertakäyttöroska muodostaa aina valtaosan myyntivolyymistä, sisällöllisesti monitahoisemmat teokset ja artistit ovat se tukijalka, joka musiikkibisnestä kannattelee.
 
Olisikohan syynä se, että levy-yhtiöt ovat nykyään pikku osasia valtavissa viihdealan konglomeraatioissa, jossa rahan ansaitseminen tapahtuu kokonaan toisella tavalla kuin perinteisessä musiikkibisneksessä.
 
Ehkä nuo jättikonsernit voisi pilkkoa palasiksi lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin, jotta musiikin jakelutoiminta voitaisiin palauttaa jälleen terveelle pohjalle. Teknologialla ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.
 
Plussaa ideasta! Mainosmarakatit ja fläppitaulumiehet pitäisi todellakin ulkoistaa kaikesta vähänkään kulttuuriin viittavasta toiminnasta. Eihän noilla kaikenmaailman Harvardin aivopesemillä pankkiirimafian kullinlutkuttajilla ole vitunkaan hajua mistään muista arvoista kuin raha.

GiovanniDiRondo: Tämä on ihan yksinomaaan levy-yhtiöiden vika.
 
Niiden pitäisi muuttaa toimintastrategiaa ja kiinnittää rohkeita, luovia ja taitavia artisteja, joilla on vahva näkemys.
 
Näille pitäisi sitten antaa enemmän taiteellisia vapauksia. Vaikka kertakäyttöroska muodostaa aina valtaosan myyntivolyymistä, sisällöllisesti monitahoisemmat teokset ja artistit ovat se tukijalka, joka musiikkibisnestä kannattelee.
 
Olisikohan syynä se, että levy-yhtiöt ovat nykyään pikku osasia valtavissa viihdealan konglomeraatioissa, jossa rahan ansaitseminen tapahtuu kokonaan toisella tavalla kuin perinteisessä musiikkibisneksessä.
 
Ehkä nuo jättikonsernit voisi pilkkoa palasiksi lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin, jotta musiikin jakelutoiminta voitaisiin palauttaa jälleen terveelle pohjalle. Teknologialla ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.
 
Loistavia ideoita! :) Oletko itse ajatellut siirtyä levy-bisnekseen? Sulla olisi paljon annettavaa.

GiovanniDiRondo: Tämä on ihan yksinomaaan levy-yhtiöiden vika.
 
Niiden pitäisi muuttaa toimintastrategiaa ja kiinnittää rohkeita, luovia ja taitavia artisteja, joilla on vahva näkemys.
 
Näille pitäisi sitten antaa enemmän taiteellisia vapauksia. Vaikka kertakäyttöroska muodostaa aina valtaosan myyntivolyymistä, sisällöllisesti monitahoisemmat teokset ja artistit ovat se tukijalka, joka musiikkibisnestä kannattelee.
 
Olisikohan syynä se, että levy-yhtiöt ovat nykyään pikku osasia valtavissa viihdealan konglomeraatioissa, jossa rahan ansaitseminen tapahtuu kokonaan toisella tavalla kuin perinteisessä musiikkibisneksessä.
 
Ehkä nuo jättikonsernit voisi pilkkoa palasiksi lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin, jotta musiikin jakelutoiminta voitaisiin palauttaa jälleen terveelle pohjalle. Teknologialla ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.
 
Tässä on tämä yleinen riskin ongelma. Johtajat pelkäävät riskiä, sillä riskien ottaminen saattaa merkitä heille työnsä menettämistä, mutta samojen virheiden toistaminen vuodesta toiseen ei välttämättä tarkoita sitä. Toisaalta toiset ovat visionäärejä ja mielellään tekisivät muutoksia ja ottaisivat riskejä, mutta omistajat ovat ongelmana. Sijoittajat saattavat haluta vakautta ja kasvua, joka tietenkin kovissa paineissa toteutetaan esim. yritysostoin tai jollakin muulla täysin typerällä tavalla, joka näyttää paperilla hyvältä mutta ei oikeasti ratkaise. Tuollainen tokaisu "enemmän riskejä" on äärimmäisen hankala eikä riskien välttely johdu vain yksittäisestä ihmisryhmästä. Tyhmille kaikki on tietenkin yksinkertaista ja jokaiselle asialle on yksi syyllinen ja muut ovat syyttömiä jne.
 
Koko musiikkibisnes tulee muuttumaan, sillä cd-levyistä tulee nyt "tulevaisuuden lp-levyjä". Koko "mitä levy-yhtiöiden pitäisi toimia paremmin" -väittely on pian vanhentunutta, sillä pian saatetaan esim puhua vastaavista organisaatioista musiikintuottajina tms, sillä levyistä /albumeista tulee pian lähinnä keräilykohde tai "virtuaalinen yksikkö" kappalekokonaisuuksille.
 
Alan reformointi ei ole enää tarpeellista, sillä nykytilanteessa suurin osa yhtiöistä saattaa flipata. Tilanne on oikeastaan kuin digikuvauksen korvatessa valokuvauksen moneltakin kannalta: filmeistä (levyistä) tulee tarpeettomia, vaikka toiset vielä purnaavatkin, ettei filmejä (levyjä) tulla koskaan unohtamaan ja kaikki haluavat oikeasti niitä. Filmien (levyjen) tuottajat alkavat jäädä pikkubisneksiksi tai kaatuvat kokonaan. Kuvaamisen määrä lisääntyi sen ollessa käytännössä ilmaista (musiikin monipuolinen kulutus, spotify) ja tämä mahdollisesti laskee suuren osan kuvista laatua, sillä paskaa tulee hyvin kuvien väliin paljon, sillä enää ei ole välttämättä suurta tarvetta ottaa paria kunnon kuvaa tilanteesta, vaan voi vain räpsiä. (Musiikkikin on osin mennyt helpoksi paskaksi, jonka ymmärtää kerralla, sillä biisin on iskettävä koukkunsa kuulijaan heti ja tämä johtaa paskan kliseisyyden kasvua. Kliseet vetoavat etenkin ei-musikaalisiin ihmisiin, samoin pinnalliset lyriikat. Esim. kaikki nyky-rap.)
 
Teknologialla on suuri rooli tässä kaikessa, sillä se mahdollistaa nyt uusia asioita. Ei tätä nykyistä tilannetta olisi ellei teknologia olisi kehittynyt sille tasolle, että musiikkia osataan tallentaa.
 
Ja lisätään vielä, että ymmärrän kyllä, että strategisesti riskien otto voisi toimia erittäin hyvin, mutta jyvien erottelu akanoista on äärimmäisen vaikeaa. Etenkin täysin uudenlainen huippubändi on varmasti vaikea tajuta, mutta jälkiviisaana on sitten helppo arvioida, että "olisihan noiden tuo pitänyt ymmärtää." No, viime viikon lottonumerotkin on helppo muistaa jos niitä vähän harjoittelee, mutta ei niitä olisi ollut välttämättä niin helppoa "tajuta" ennen arvontaa. Ei musikaalisten lahjojen etsiminen tosin noin summanmutikassa tapahdu, mutta ääriesimerkki havainnollistamaan sitä, kuinka tyhmää tuollainen jälkiviisaus on tapauksissa, jossa on missattu diili tulevan hittibändin kanssa. Riskit vaikuttavat fiksuilta yleisön mielestä, sillä yleisö kuulee aina tarinoita uskomattomista riskeistä ja niiden kautta onnistumisesta, totuus on kuitenkin muuta. Järkevä riskinotto ja segmentoitiminen tietylle musiikinalalle, josta on henkilöstöllä on paljon asiantuntemusta, olisi tietenkin viisasta.
 
Itse pidän Sakara Recordsin kaltaisia firmoja hyvinä: omistajuus on säilytetty itsellä (kohdemusiikista ymmärtävillä) ja keskitytään signaamaan bändejä, jotka sytyttävät itse genrensä ammattimuusikkoja. Tai ainakin näin ymmärsin suurpiirteisesti eräästä lyhyestä artikkelista Kauppalehdessä. Mitä tulee asiakaslähtöisyyteen musiikkibisneksessä, sitä olisi kunnollinen segmentointi ja taiteellisten vapauksien antaminen bändeille. Siitä pisteet edelliselle. Se ei vaan ole ison ja kankean konsernin juttu, mistä olet ilmeisestikin samaa mieltä.

mandojoe: Loistavia ideoita! :) Oletko itse ajatellut siirtyä levy-bisnekseen? Sulla olisi paljon annettavaa.
 
Mutta mähän olen. Levymerkkimme julkaisee kohta kolmannen cd:nsä.

Itse olen pohdiskellut tätä populäärimusiikin elinkaarinäkökulmaa: pop-musa (käytän termiä nyt yläotsikkona koko pop/rock/yms. setille) on kehityskaarensa sellaisessa kohden, että ollakseen suosittua (=riittävän simppeliä ja erilaisuutta välttelevää jotta se isoille massoille ja radioille yms. menee läpi) sen on pakko pysyttäytyä jo niin läpikolutuissa ilmaisukeinoissa, että väkisinkin "uusi" musa on miltei 100% kierrätyskamaa. Soundit vähän muokkaantuu ja kuteet esiintyjien päällä muodin myötä, mutta ei populäärimusaan liity minkäänlaisia sellaisia aspekteja kuin siihen liittyi sanotaanko nyt 50-80-luvuilla. 80-luku mukana enimmäkseen punkin vuoksi. Sen jälkeen pahennuksen herättäminen vanhemmissa sukupolvissa, yhteiskunnalliset kytkökset ja muutenkin se mikä on herättänyt voimakkaita tunteita ja luonut isoja merkityksiä musalle, on laimentunut tosi paljon. Tästä kulmasta katsoen tallennusformaatti ei ole se määräävin juttu mikä vaikuttaa.
 
Ehkä elämme aikoja jolloin musiikki noin isosti ottaen on hiljaa antamassa tietä jollekin muulle ilmaisun muodolle, joka ei tunnu niin läpikolutulta. Pistetään musa vähäksi aikaa jäähylle, sitten kun tulee muutama sukupolvi tuorein korvin niin sitten ne jaksaa taas sitä kuunnella :D Tai sitten joku vetää vaan sellaista settiä jostain puskista mikä pistää koko homman uusiksi, ja se tekijä ei itsekään sitä vielä tiedä.
 
Toi valokuva-analogia oli mun mielestä varsin hyvä vertaus nykytilanteelle.