Musiikkibisnes ›

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö kappaleen tekijällä ole kuitenkin aina viimeinen sana julkaisuoikeuksien suhteen?
 
Eiköhän toi riipu kustannussopimuksen ehdoista, mikäli biisi on kustannettu?
 
EDIT: ja on muitakin poikkeuksia, esim. parodiabiisit (uudelleen sanoitetut ja sovitetut originaalit) - "tekijänoikeuksilla ei ole tarkoitus rajoittaa ilmaisunvapautta", jotenkin noin Teoston setä sen mulle sanoi.

Sen voi kieltää ottamalla yht. Teostoon.Esim Abban tyypit on kieltänyt,Siksi ei Suomal.teost.korv. maksavilla palvelun tarjoaijilta Abbaa löydykkään..Artistit saa noista vähä fyffee minkä vertaisverkoissa menettää..

Jep. Kyllä Teostoon voi aika hyvin ilmoittaa ehtoja oman musiikin käytölle, esim kieltää soittoäänien tekeminen niistä. Toisaalta jos ei sitä vastaan mitään ole, niin sieltä tosiaan saattaa jonkun verran karttua tuo teostokorvauksen määräkin.
 
Tosiaan se on mielenkiintoista jos teostoon kuulumattomista kappaleista on tehty soittoääni. Koska periaatteessa silloin valvot itse kyseisen teoksen tekijänoikeuksia ja voit vaikka vaatia siitä huomattavasti korkeamman korvauksen, kuin mitä teosto yleensä pyytää. Tämä asia toki kannattaa tarkistaa ensin asiaan perehtyneelta lakimieheltä, ennen kun laskua laittaa postiin.

Jos kappale on julkaistu on se vapaata riistaa siinä mielessä, että siitä saa tehdä omia sovituksia (soittoääniä). Alkuperäiset tekijät saavat kuitenkin korvaukset Teoston kautta. Voit toki kieltää biisiesi käytön soittoääninä.

Jos kappale on julkaistu on se vapaata riistaa siinä mielessä, että siitä saa tehdä omia sovituksia (soittoääniä). Alkuperäiset tekijät saavat kuitenkin korvaukset Teoston kautta. Voit toki kieltää biisiesi käytön soittoääninä.
 
Juu, Sailap on oikeassa. Saathan keikoillakin esittää omia sovituksiasi toisten biiseistä ja sama juttu pätee soittoääniin. Jos itse haluat sovituksestasi Teosto-tiliä, pitää sovituslupa pyytää säveltäjältä. Tein tuossa pari vuotta soittareita yhdelle operaattorille ja pari kertaa kuussa sain listan kielletyistä säveltäjistä. Ilman kieltoa saa soittarin tehdä mistä vaan. Operaattorin sitten pitäisi tilittää Teostolle latauksien mukaan ja kaippa se aika hyvin toimiikin. Vähän ihmettelen vain noita kieltäjiä. Tero Vaaran musa on ihan hyvää, mutta ei ne biisit sellasia Monaliisoja ole, että tarvitsisi soittarien teko kieltää. Samalla kieltää muutaman tonnin tilin itseltään....No, tämä on vapaa maa!

Niin, asiahan tuli selväksi jo tuossa aiemminkin ennen sailap:n ja aanipajan viestejä.
 
Selvyyden vuoksi: en ole kieltämässä mitään, niinkuin jo ensimmäisessä viestissäni totesin. Tehkää soittoääniä trumpettimidisoundeilla mun biiseistä niin paljon kun vaan haluutte :)

Vähän ihmettelen vain noita kieltäjiä. Tero Vaaran musa on ihan hyvää, mutta ei ne biisit sellasia Monaliisoja ole, että tarvitsisi soittarien teko kieltää. Samalla kieltää muutaman tonnin tilin itseltään....No, tämä on vapaa maa!
 
Ei kai tuossa mitään ihmeteltävää ole. Hän katsoo että kokonaiskuvassa nimeltä "tero vaara + mamba" soittoäänistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
Saattaa vaikka ollakin. Tero Vaaralla on erittäin tarkkaan profiloitu kohderyhmä jolle hän tekee mittatilausmusiikkia tarkkaan lasketun persoonan äänellä. Ehkä juuri varhaiskeski-ikäiset akateemiset tai konttorityössä olevat yksinhuoltajaäidit eivät ole soittoäänien kuluttajia, vaan kokevat kännyköiden äänet meluterroriksi.
 
Vastaavasti moni yhtye on pilannut uransa suostumalla jonkin perhelehden, naistenlehden tai Suosikin haastatteluun aikana jolloin olisi pitänyt panostaa niihin vaihtoehtoisimpiin faneihin. Yksikin haastattelu väärässä mediassa riittää karkoittamaan alt.fanit tiehensä, eikä uusia tule kuitenkaan haastattelun seurauksena ainoatakaan, jos status olisi vielä alt.bändin status.

Hyvä, Kivi!
Vasta-argumenttisi ovat teräviä, mutten silti usko tuohon. Kuvittelepa itse diggaavasi jostain artistista/bändistä ja sitten kuulet ko. artistin/bändin jonkun hitin soittarina....So what? Etkö enää sitten itse kuuntele/osta ko. taiteilijaa? Mielestäni näin hienosyinen profilointi ei kovakalloiseen kansaamme sovi ollenkaan! Ei Hotel California siitä huonone, että joku juuri ja juuri on saanut siitä midiksi tehtyä juuri ja juuri tunnistettavan tallenteen..hehh...Jään odottelemaan....
 
Olen eri mieltä.
 
Kun olin nuori poika, soitin asennepunkkia kovan linjan punk-bändissä. Diggailin kuitenkin salaa Doorsia, joka oli siihen aikaan täysin tuntematon (jep, Doors on nykyään suositumpi kuin koskaan ja miljoona kertaa suositumpi kuin omana aikanaan), ja Doors-diggailuni oli minulle salainen faux-pas, Doorsin levyt hyllyssäni aukeavakantisina ekoina painoksina (muita painoksia niistä ei ollutkaan) asia, jota en olisi osannut selittää ystävillenikään, silloin 1970-luvun lopussa. Sitten Baccara levytti Light My Firen. Doors oli tunnettu, ja mä kannoin levyt kauppaan koska en halunnut pitää minkäänlaista yhteenkuuluvuuden kokemusta sen uuden Doors-yleisön kanssa.
 
Lapsellista? Yleisö on.
 
Sinä ja minä olemme nykyään musiikin ammattilaisia ja mitä musiikin harrastamista meillä on, on laaja-alaista, eikä musiikki muutu meille huonommaksi siitä että se on suosittua. Se on joka tapauksessa vain musiikkia. Mitä muita ja syvällisempiä aspekteja sillä onkaan, se on myös vain musiikkia.
 
Kaikille asia ei ole niin. Musiikki kuten kaikki taide voi olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus, ja sisältää aivan muita arvoja kuin luulisi. Eikä tämä koske pelkästään alternative- tai muuten pieniä tyylisuuntia, päin vastoin, iso ja lupaava viihdeorkesteri putosi korkealta ja kovaa kun (miespuolinen) solisti ilmoittikin olevansa heteroseksuaalinen, ja haluavansa naimisiin ja hoitamaan pientä lastaan; yleisö katosi ilmoituksen jälkeen kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Eikä kyse todellakaan ollut gay-yleisöstä, yhtye menetti mielenkiintonsa nimen omaan heteroyleisön edessä.
 
Samoin nouseva rockbändi päätti aloittaa isosti - paljastamalla kaiken perhelehdessä. Lopputulos oli, että se vähäkin yleisö katosi, joka oli seurannut bändiä nuokkarin lavalta asti, kun bändi ei enää ollutkaan "heidän", eikä juttu silti tuonut yhtään uutta kuulijaa.
 
Mä olisin erittäin varovainen sen kanssa, millaisia kappaleita päästäisin soittoääneksi. Se on kuitenkin samanlaista latistamista kuin kappaleiden silpominen mainoksiin; kappaleesta jää jäljelle avainriffi eikä paljon muuta, kauniit kasvot ja hyvä koukku. Miten silloin reagoi fani, jolle kappale on osa omaa identiteettiä, kun se yhtäkkiä onkin mitattavissa samoin kyynäräkepein ja puntarein kuin muukin päivän musiikki? Näkisin erittäin mahdollisena että yleisöreaktio olisi kuin tuossa minun Doors-tapauksessani; eikä korvaus kuitenkaan ole niin hyvä että sillä hyvittäisi koko menetetyn uran.
 
Sinun urasi ei kuitenkaan ole vaakalaudalla, artistin on.
 
Tietysti voit sanoa, ettei se ura ollut alun alkaenkaan kovin vahvalla pohjalla jos se soittoääneen kaatui. Eipä kai, mutta kenen on? Kutakuinkin jokaisen menestyneen artistin, muusikon, yhtyeen urasta löytyy hetkiä jolloin heidät olisi voinut kaataa höyhenellä.
 
En sano tätä henkilökohtaisesti. Päin vastoin, arvostan ammattiasi. Muistutan kuitenkin että raaka-aineesi lainalaisuudet eivät ole kaikilla samat, vaan musiikissa kuten kaikessa taiteessa on määrätön määrä rinnakkaisia lakeja, joiden kanssa sama tilanne johtaa aivan eri tulokseen.

Vau, olen sanaton! Nyt laitoit Kivi, niin mainiosti perustellut pykälät väitteillesi, että myönnän nöyrästi tappioni. Minua on siunattu musikaalisuudella, mutten koskaan ole tuntenut olevani "taiteilija". Olen aina työskennellyt melko karuin metodein ja musiikki, varsinkin säveltäminen on ollut jonkin sortin matikkaa enemmän, kuin taidetta. No, enpä biisintekijänä olekaan mitenkään erityisesti onnistunut, vaikka aika monta vuotta sitä ihan työkseni tein. Yhtään hittiä en kuitenkaan saanut aikaiseksi ja niinpä pikkuhiljaa siirryin arrauspuolelle, koska se oli tilaustyötä, josta sai palkan. Alueemme tele-operaattori lopetti mobiilipalvelut, joten en enää noita soittareitakaan tee. Kiitän mielenkiintoisesta keskustelusta ja toivotan Hyvää Uutta Vuotta!