Biisi kertoo siitä, miltä tuntui olla Kreetalla, ja kuunnella yöllä tyrskyjen iskemistä rantakivikkoon. ANALIPSI C D E, C D E, C D E…. Am G D H Miehen ahdistuneen, masennuksen masentaneen Am G D H Tie vei Analipsiin, voimin viimeisin Trendini alaspäin vajoaa, yritykset käsiini hajoaa Ahdistus mua rinnasta puristaa, ilon pois mielestä kuristaa C D E Aallot rantaan lyö C D E Se aaltojenko on työ C D E Tyrskyt korallia syö C D E On lämmin pimeä yö Rannalla ulapan, mä sytytän tupakan Meri nyt pauhullaan, saa mut ajattelemaan Onko kukaan kuullutkaan, meren koskaan masentuvan Tai uupuvan kesken työn, ei siitä vaikka vetoa lyön Aallot rantaan lyö Se aaltojen on työ Tyrskyt rauhoittaa Ne voisinko nauhoittaa Kuunnellen meren pauhua, imen viimeistä sauhua Palaset loksahtaa, kupla aivoissa poksahtaa Meri mulle terapiaa antaa, keskellä pimeää rantaa Voimakkaammin vois en kokea, huuhdon päältäni nokea Aallot rantaan lyö Ne pahan olon multa syö Akkuni lataantuu En paholaisen pataan tuu Aallot rantaan lyö Se aaltojen on työ Tyrskyt rantaan lyö On lämmin pimeä yö |
Ainakin kertosäkeen yö/työ/lyö... on NIIN pahasti kulunut, että suosittelisin kokonaan kertosäkeistön vaihtamista. Tätä ehdottaisin minäkin. Kertosäettä lukuunottamatta ihan kiva. "Kun Mustanaamio kysyy, silloin vastataan. "
-Viidakon sanonta |