tässä yksi ehkä vähän lapsellinen runo, jonka tein tossa yks yö..
ohuet verhot, takana kuu
huoneessa varjo, hiljaisuus
itke ei silmät, naura ei suu
vain tämä hetki ja ikuisuus
tummat pilvet, peittyy kuu
poissa vihdoin valoisuus
maailman ääret sulkeutuu
piilossa pysyy salaisuus
no? ja sit vielä yks kesken eräinen johon en ole millään keksinyt jatkoa..
hän hiljaa painaa päänsä
sulkee silmänsä
märät hiukset kasvoillaan
sateeseen jää seisomaan
paljainjaloin asfaltilla
katulyhdyn alla
kyyneliään kiroaa
ne sumun sekaan katoaa
niin? |
Tuo ensimmäinen oli ihan ok; ja totta, aika lapsellisen oloinen. Toinen oli taas oikein hyvä, jotain pientä hiomista kaipaisi. Popmusiikki on Saatanasta, eikä siltikään hyvää. |
Ensimmäinen oli hyvä, se oli jotenkin puhdas ja kaunis. Vähän sellainen niinkuin lapsi maailman näkee. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin lapsellisuus.
Toinen oli taas vähän perinteisempi mutta ihan hyvä sekin. "Kun sinua tarvitaan, siviilivaatteesi viedään ja uudet tuodaan" - Absoluuttinen Nollapiste |
sirpale
FakeAssGay
noir
Nimismies
**Jaakko**