Omistan tämän yhdelle edes menneelle tutulleni, sekä yhdelle henkilölle rippileiriltäni sekä kaikille joita biisin aihe on elämässä lähellä. Kommentoikaa Silmistäsi näin tarinasi edesmenneen tuttuni vaikken tuntenut sinua vaikken tunne vieläkään pystyn päättelemään Sinun äänesi vaiennut on alle riivaajasi kyynelein mietit iltaisin mitä huominen tuo mitä riivaja tuo Huomaa, tänään on huominen jota eilen niin murehdiit vaikken tarinaasi tietää voi silmistäsi huokuu tuskasi ja pelko huomisiin tulevaan Sinun äänesi kantanut ei olit hiljaa, nyökytit vain olet kai ujo joka yksinään viihtyy kun aina katosit yllättäin Olit kuoreesi vetäytynyt kannat sisälläsi kai kokemusta jonka toistuvan pelkäät uudelleen Huomaa, tänään on huominen jota eilen niin murehdiit vaikken tarinaasi tietää voi silmistäsi huokuu tuskasi ja pelko huomisiin tulevaan kunpa et tekisi samaa kuin tuttuni itsemurhaan ajautuisi vaikka häntä niin muistutitkin |
Kaunista, mutta samalla surullista, MITEN KALAT OVAT NIIN TUOREITA KUOLLESSAAN, KUN ELÄMÄN ENSIHETKILLÄ OVAT MÄTIÄ? |