Tollanen Murhaliigalle värkkäilty sanoitus. Saa kommentoida! Niin, ja jos lopetus tuntuu tutulta, niin siihen on syynsä.. Se on olevinaan tribuutti hienolle biisille. Kaukainen taivas Tiedätkö sen tunteen kun veri muuttuu kylmäksi kuin jää tiedätkö sen tunteen kaikki kauneus kuihtuu, häviää melankolian pohjavire koko perspektiivisi vääristää katsot sen läpi ikuisuuteen jatkuu tyhjä elämä harmaus saa sun silmäsi särkemään Taivas ei ole milloinkaan ollut niin kaukana kuin silloin Sunnuntaiyö talvinen muistan kuin eilisen hetki sitten olin vielä sinun hetken päästä kaikki oli ohi näinkö helppo on rakkaus haudata sadan sylen syvyyteen Suuri Voima päätäni kääntää pakottaa katsomaan menneeseen sinun ohitsesi vaikken näe siellä ketään Kuolema ei ole milloinkaan ollut niin läheinen kuin silloin Vaikea on rakastaa helpompi tuntea vihaa polttavaa vaikea on luottaa helpompi yksin itkuunsa nukahtaa Taivas ei ole milloinkaan ollut niin kaukana kuin silloin Taivas ei ole milloinkaan ollut niin kaukana kuin tänään Taivas on kaukainen vain hetki viimeinen.. ..ja sitten menen The road never ends for me, kid. |
Minä tykkäsin tästä...oikeestaan aika paljonkin. Riimit tuntu toimivilta ja jotenkin sellasilta, et tuo olis suht helppo laulaa. Tuota lopussa olevaa "taivas ei ole milloinkaan ollut niin kaukana kuin tänään" kohtaa toistelemalla saisi helkkarin tarttuvan loppuhuipennuksen...yleisöäkin olis tolla hyvä huudattaa : ) Sitten siihen vois laulaa alle vaikka tuota "taivas kaukainen vain hetiki viimeinen..." juttua, niin jo olis hieno. |
hieno. Ei voi muuta sanoa. Tätä oli mukava lukea ihan näin runonakin. Pituudet oli kohtuu hyvin ton kaavan mukaan, joissain kohdissa säkeistöä joutuu varmaan pikkusen laulumelodiaa varioimaan kun sanojen painot ei osu ihan samoille paikoille, mutta ainakin mun mielestä semmonen pieni variointi on vaan hyvästä. Kirjoittaja on asiastaan tietämätön hölmö. |