Lyriikka ›

Miulle kolahti nyt täysin nämä Magyar Possen sävelet, jo toinen heidän kappaleensa.
mikä innoitti kirjoittamaan..
 
http://www.youtube.com/watch?v=FYUBdwVoUqA&feature=related
 
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
 
Eilen kirjoittelin illalla tämmöinen runon ja laululyriikan sekasikiö improvisoinnin
 

 
Lavastaja (28.3.2011)
 

 
ei saa varastaa kenenkään omaa
koskettaa milloinkaan
samettia joka verhoaa hänen vartaloaan
hänen kuristettua uumaa
 
silloin esirippu putoaa
ja kimppu ruusuja katoaa yöhön
sä poimit niitä yksitellen
olet narri ja pelle näyttämöllä
sekosit sametista,
kosit pelkkää samettia,
ahne kun olit,
ahneeksi kun tulit
sametille, sametille
 
ei saa kumartaa kauneutta
varastaa kenenkään omaa
samettia joka verhoaa hänen vartaloaan
tai pitsistä korsettiaan
 
silloin rakkaus huutaa
sä riuhdot kuuta näyttämölle
olet narri ja lavastaja
vain hetken rakastaja
näyttelijän laulu
ja kuiskaajan nauru
 
silloin esirippu putoaa
ja kimppu ruusuja katoaa yöhön
sä poimit niitä yksitellen
olet narri ja pelle näyttämöllä
sekosit sametista,
kosit pelkkää samettia,
ahne kun olit,
ahneeksi kun tulit
sametille, sametille
 

aplodit ja kumarrus sametille
aplodit ja kumarrus sametille
esiripun takana kumarrus
 
lavastajalle
 

 
-merja ritala-

Upea teksti. Itsellekin tuli joitan mielikuvia tuosta videosta. Pitäisiköhän seuraava lyriikkakisa tehdä jonkun vidon pohjalta ? Olisi jännä nähdä miten eri ihmiset näkevät saman tilanteen.

Niin, mikä toimii kenenkin kohdalla. Tuo voi olla hyvä idea, mitä ehdotat.
Varmaan joku on ihmetellyt, kun laitan usein jonkun musiikkikappaleen, mistä olen saanut inspiksen sanoihin. Luulen, että osittain toimin noin, koska en osaa soittaa, enkä säveltää. Toimii musiikki pohjana ja joskus jopa rytminä sanoille. Vaikka sitten lopputulos, ei viittaa mitenkään siihen suuntaan. Tässä eroaa, se minkä koen runona, runoja en oikeastaan kirjoita musiikkia kuunnellen (vain harvoin), vaan usein se vaatii hiljaisuuden, ja paljon muuta. Tässä on käynyt se harmillinen juttu kun kävin kokeilemaan/opettelemaan laululyriikkaa noin kolme vuotta sitten. On minun vaikea nyt palata runojen pariin. Runot vaativat myös paljon joutilaisuutta, sekä lukemista, eikä siihen ole nyt aikaa. Minulla
on olut kohta kolme vuotta kesken runokirjaluonnos
joku ystävistäni sanoi, että hän ei erota, mikä on sinun laululyriikkaa ja mikä runoutta. Minä kyllä erotan hyvin! Tiedän, että lauluteksteissäni on liikaa runollisia elementtejä, siitä saan kritiikkiä, mutta pääni toimii vain niin, enkä voi tehdä toisin perusjuttuani. Muutoin voi itseään kehittää koko ajan.
 
tulipa pitkä vastaus...