Olen vankina tässä elämässä, mikään ei estä lähtemästä, pääse pois en kuitenkaan, joskus odotin pelastusta, silmäpakoa elämän neuleesta, ja vapahtajaa toisinaan, vaan vapauttani en saa, ikeen alle, olen elämäni antanut, syyllisiä siellä ei ole muita, oman tieni, kautta vaikeimman valinnut, vastaan ottanut en muovi kuita, vaan raudan ja roudan valitsin, itkin ja iloitsin, rakastin, inhosin, osaani onnettominta, olla vahva, olla yksin, painaa pää puuta vasten, kylmää ja karheaa, rakkautta en tahtonut, ja silti halusin rakastaa olen vankina tässä luomuksessa, tieni, tielläni kulkea, vaikka tahtoni pois jo sulkea soisin, mä voisi en, eivät he tahtoneet mitään, vain halusivat kaiken, ja minä hölmö, annoin ja toivoin muutosta, nyt raudan ja roudan seassa, koen sekopäisenä puutosta, olla vahva, olla yksin, katsoohan silmiin pettymyskin, jakaahan veden myös nääntynyt maa, vaikk` ei omasta tahdostaan Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
Sanat valinta, odottaa säveltä. Kokonaisuus toimii, joitakin pieniä makuasioihin liittyvää, jota ei kannata mainita. Joissakin kohdin sanajärjestys voisi toimia toisinkin, mutta tuskin muuttaisi kokonaisuutta. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |