Runo: Nöyränä kääntyvät rukiin päät (31.1.2013)
Rukiin päät kääntyvät rantaan päin mies ottaa tulta saappaastaan, ja kumarrus äidille jonka harmaaseen palmikkoon jo käy kesäillan kalmisto hän melkein valmis on, harmaan palmikon laineille jättää tie kiertää järven polku kapenee veteen kirkonkellot ovat väsähtäneet. Tehty retki on päättyvä päivä puusta revitty säilä koivusta imetty mahla jaloissa hitaasti kiertävä veri ja äkkisyvä vesi, juhlat jäävät jo näkyvät kesäillan kalmistot, ja kääntyvät rukiin päät. Nääntynyt matkaaja lintuparvi saattajana väsyneet suonet jaloissa äkkisyvään ne kahlaavat jo odottaa kesäillan kalmisto äiti melkein valmis on, harmaan palmikon laineille jättää nöyränä kääntyvät rukiin päät. , -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Sanat: Kun huuhkaja vielä huhuilee (3.2.2013)
Hän nousee maasta haastaa kalliot, vedet ihmisluonnon tärvelemät kirkkauden eteen haastaa linnut uuteen uljaaseen kiitoon täyteen liitoon siivet venyneenä, lentää kauas täysin heränneenä Hän näkee yhdistyneet, ja hajotetut maat pilkotut ja korjatut haat Hän näkee veden pohjaan ohjaa kalat pintaan ja päästää vapaaksi hylkeet kun verkot nylkee kupariset kyljet Hän nousee vedestä vetää henkeä sun edestä haastaa kaislikot ja kivikot matalikot joita jo, vesi huuhtelee Hän kuuntelee kun huuhkaja vielä huhuilee Hän kuuntelee kun huuhkaja vielä huhuilee Hän nousee vedestä vetää henkeä sun edestä Hän näkee veden pohjaan ohjaa kalat pintaan ja päästää vapaaksi hylkeet kun verkot nylkee kupariset kyljet
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |