Sanat: Uniaika (13.1.2013)
Tarraudun puihin, joita termiitit syövät ontoiksi kaarnaa veistetään pois, kuin minusta pintaa soitolla ja laululla on aina hintaa kun minusta, joka kerta veistetään sillä pintaa lasken pääni alaspäin ja nöyränä kuuntelen näin kun Kakadun tuuli puhaltaa Uluru, Uluru eukalyptus kun vielä vanhenee ja minä kuten se puu juurtuisin vielä muuhun kun Etelä-Savon maahan kaivertaisin eukalyptuspuuhun: Uluru, Uluru ja kohtaisin uniajan vanhan ja uuden soiton rajan mutta Savon tuuli puhaltaa; kulunut, kulunut mänty kun vielä vanhenee ja minä kuten se puu juurtuisin vielä Haukkavuoreen kuin mänty ja haukka (sen) kuoreen kohtaisin uniajan vanhan ja uuden soiton rajan kohtaisin uniajan
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Mielestäni aika lailla valmis laulun teksti, näin ensi lukemalla. Hyvä alku ja etenee johdon mikaisesti. Pidän myös lopusta, enkä suinkaan siksi että sanat loppuvat siihen, vaan koska se on luonteva ja tekstin runkoon sopiva. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
Kiitos, aika samoilla linjoilla olen itsekin. Tämä todennäköiseti saattaa saada sävelen ympärilleen. Varmaan vielä löytyy hiomista, mutta se sitten jos musiikki tulee mukaan. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |