Lyriikka ›

no sakaa mitä mieltä ootte mun viime öisestä runostani..
 
tuuli pääni läpi viheltää
heittää voltin, taloksi asettuu
kaiken menneen tahdoin unohtaa
jättää tajuamatta merkitys asioiden
 
niin paljon kipua, tuskaa, katkeruutta
sortuneita siltoja, haaveita
ne kaikki tahdoin unohtaa
antaa tuulen viedä mukanaan
 
nyt vain harhailevia ajatuksia
ei niistä kiinni saa, katoaa
istun ja tuijotan vihreää pistettä seinässä
hyräilen kappaletta, jota en edes muista
 
suljen silmät, leijailen
muistan vain valkoiset pehmeät seinät
tummat viivat edessä maisemaikkunan
hengähdän syvään, viimeisen kerran
 
no!?

Toi kolmas säkeistö jotenkin tökkii. Hyvä runo muuten.

Tuotahan voisi (enimmäkseen) rallatella hilpeällä duurimelodialla. Sanat kuitenkin ovat olevinaan synkät. Eli jossain on pahasti vikaa.

Ikävä kyllä nuo jutut on kuultu liian moneen kertaan. Eka rivikin heti on Alangon kappaleesta("Tuuli, puhalla läpi pään"). Ja muutenkaan ajatukset eivät ole hirvittävän omaperäisiä.
 
Noo, runothan ovat omien ajatusten purkamista kaunokirjallisuuden muotoon. Ja jos sinun päässäsi liikkuu samoja asioita kuin muillakin, niin runotkin ovat silloin samanlaisia.

Ihan hieno runo.. toisaalt en ite paljon runoihin oo perehtyny.. Viimeinen säkeistö jäi kans vähän vaivaan.. se vähän hyppää tost.. mut.. ihan ok.

Tuotahan voisi (enimmäkseen) rallatella hilpeällä duurimelodialla. Sanat kuitenkin ovat olevinaan synkät. Eli jossain on pahasti vikaa.
 
Onhan Katatoniankin joissain biiseissä hilpeähkö melodia, ainakin minun korviini.
 
Tykkäsin loppuosasta. Tai no, ensimmäinen säkeistö ei iske. Se viimeinen säe kun ei oikein löydä tietänsä ymmärryksen puutarhaan.

Minusta tuo "hyräilen kappaletta jota en edes muista" oli hauska.
 
Muutenkin tämä on minusta hilpeä biisi.
Aavistus lisää itseironiaa, ja jee jee.