Lyriikka ›

Tänne kirjoittakaa kaikki runot, sikermät, lyriikat, mitkä
tulevat mieleenne juuri nyt, kun istutte siinä ruudun edessä.
 
Mä;
 
missä on elämä
sen varjot näkyvät
selkeinä viivoina
kasvoissasi.
 
harmaus on
sekoittunut usvaan
selkeät ääriviivasi
veressä,
 
johon elämä
on sekoittunut
selkeinä viivoina.
 
kasvoissasi
ikuinen elämä

Maisema on muuttunut yön aikana
Naapurit muuttaneet
 
Pellolla on mustaa usvaa
Puhelinlangoilla lintujen luita
 
Taivaanrannassa kajastaa
Sykkivää valoa
 
Kylänraitti katoaa
Uppoaa valkeaan
 
Eilen aioin soittaa sinulle
Rakkauteni tunnustaa
Mutta väsymyksen edessä
Huomiseen lykkäsin

miten niin tuskainen
sinä kysyt
miten niin yksinäinen
onhan sinulla minut
 
vai ajatteletko muka
sinäkin jotain
ajatteletko
maailman menoa
turhia kuuluisuuksia
lieviä pahoinpitelyjä
leviävää aidsia
 
mutta sinähän olet
vasta pieni
mutta miten voit
tuhlata lapsuutesi
 
miksi murehdit

Onko se nyt se hä?
TUHANNET sielut KIRRJOITTAVAT nimiään historiaan.... samalla aikaa kun TUHANNET ellei MILJARDIT sielut ajavat LIIKENNEYMPYRÄÄ JO NELJÄTTÄ KERTAA
Se on näin on se näin juuri nyt näin mutta mistä saisin kynän? milloin bensa loppuu että ehdin KIRJOITTAA

Lepää hiljaa
Ei enään ääntä
Lupaan en herää
En tällä kertaa
 
Keho sitoo maahan
Mieli vaeltaa
Paikkaansa etsii
Kuolemaa
 
Sinä katsot minuun
Kerrot tarinaa
En kuule
Mutta ymmärrän
 
Nou silmät tahtoo
Anelee
 
Mutta jääni ei sula
Ei anna tilaa
Omat muurini nostin
Ja nyt mä nään:
Kylmään pimeyteen
Mä itseni suljen
...Ikuiseen
 
Mun voima, mun kirous
Ei anna tilaa
 
Siis lepää hiljaa
Purppuraiseen unen sekaan
Kahta kipuat tunnet
Toisen niistä mä jaan
 
Siis lepää hiljaa
Anna virran viedä
Kohti manalaa
Ehkä vielä joskus
Kohdataan

Voisin kertoa teille vielä iltasadun
Mutta tiedän jo nyt, että huomenna kadun
Eilinen meni jo, valon tuoja poistui
Tänään kaikki tuo taas toistui
 
Useimmat eivät teitä huomaakaan
Minä varmasti nimenne selville saan
Mutta missä muut veljenne ovat
Miksi piiloutua tahtovat
 
Vereni vettä sakeampi suoniini ahtautuu
Pari tuhannesosaa myrkkyä jo tuntuu
Mikä minä olen teitä vastustamaan
Halvalla menee, mutta menköön vaan

Kävelin, katselin, istuskelin
pitkin kaupungin katuja
jatkuvaa kiirettä ihmettelin
pian itsekin kävelin ripeämmin
 
Tahtoisin maailman pysäyttää
juna myöhästyy hieman, hermostun
jos en ajoissa pääsekään lähtemään
täällä vartti tuntuu viikolta
täältä haluan tyhjyyteen
 
onnetar viimein kuuluttaa:
(Taajamajuna Kuopiosta Helsinkiin saapuu raiteelle 4, hyvää matkaa)
lähes juoksen kohti ratapihaa

Miksi ei kaikki jauhot kasva kukista
Kulmia kierrän, minua tukista
Astun kaikkia kauniita polkuja
Rokki satelee naurun alkuja

Uni vielä silmissäni
Oloni varsina apea
Paha uni mielessäni
On elämäni kapea
 
Raiskaan mieleni uuvuksiin
Pukeudun ja syön
Käytän aikani turhuuksiin
Ja itseni hereille lyön
 
Päivän lehden luen
Se paistaa tuskaa
Lumi häipyy sulaen
Elämä täynnä murhaa
 
Seuraavaa yötä jo odotan
Kun taas unten maailmaan päädyn
Pääni ylös kohotan
Ja tähän maailmaan jäädyn

silmäsi uniset
pidän niistä
sinusta tuollaisena
 
et ota mua
tosissasi
lohdutat leikilläsi
 
hunaja
huulillasi
se on väärin

silmäsi uniset
pidän niistä
sinusta tuollaisena
 
et ota mua
tosissasi
lohdutat leikilläsi
 
hunaja
huulillasi
se on väärin
 
Katson ulos ikkunasta
sieltä jo perkele kurkistaa
katsoo minua silmiin paikoillaan
käännyttää kuolemaan
 
kävelen ulos
siellä on pelkkä hautausmaa
paska ilma, ihmisten luita
pääkallot ja kirveen terät
 
hautakiviä pystyssä joka puolella
paljon usvaa joka peittää maan
jokin päässäni pyytää tappamaan
en kuuntele olen kuuro
 
menen tielle
näen kuolleen naapurin
hirteen hypänneenä
puimuriin silpottu mies
 
varis lentää ylitseni
ristiä nokassa kantaa
lahonnut ja hauras
ei enää elonhetkeäkään
 
taivas on mustan punainen
verta sataa paskan seasta
ei enää elämän halua
vain kuolema odottaa
 
Vitun positiivinen runo näin illan jatkoks....

silmäsi uniset
pidän niistä
sinusta tuollaisena
 
et ota mua
tosissasi
lohdutat leikilläsi
 
hunaja
huulillasi
se on väärin
 
lohutuksesi
turhaa
en siltikään
 
pidin sinusta
sellaisena
totuus ei ole hunajaa

~ Niina ja minä ~
 
Niina myy tupakkaa
Tuossa kulman takana
Rahastaa ja antaa femmasta takaisin
 
Nukahdan
Ei ole maailma muuttunut
Mihinkään, en jaksa itkeä, olen hiljaa
 
Niina ja minä
Kaksi elämän lyömää olentoa
Taas me itkemme yksin ja kaipaamme
Toistemme kainaloon
 
Niina ja minä
Se ei seksiä halunnut ja sitähän minä
Koitin kuitenkin tarjota jotta en
Yksin heräisi huomiseen
 
Niin myy tupakkaa
Minä viimeiset rahani
Marlboro askiin sijoitan
Sinun silmäsi maksavat askin hinnan
 
Minä sänkyyni nukahdan
Näen unia kuumia sinusta
Sano mitä mä teen
Voi vittu mä sinua rakastan

~ Soluasunnon ihanuutta ~
 
Mistä murua sais rinnan alle
On opintotukeen aikaa, rakkain
Soluasunnosta sillan alle
Me joudutaan jos ei jostain
Onnistuta kasaamaan sitä puuttuvaa summaa
 
Kumpi soittaisi taas vanhemmilleen
Ja kertoisi, ettei rahaa oo ruokaan
Nälkä mahassa käy ahneimmilleen
Mä painan pääni sun syliin ja hiljaa huokaan
 
"Tule syliin Tiina niin yhdessä hiljaa itketään
Ei ole elämä helppoo
Jos puolet laskuistamme kitketään
Jää meille femma mieheen
Sillä ateria syntyy kuin itsestään"
 
Ellu hyppäs eilen junan alle
Ei jaksanut meidän lailla, rakkain
On meillä toisemme ja tupakalle
Voit mennä jos vielä tulitikkuja löydät
 
"Tule syliin Tiina niin yhdessä hiljaa itketään
Ei ole elämä helppoo
Jos puolet laskuistamme kitketään
Jää meille femma mieheen
Sillä ateria syntyy kuin itsestään"

Toivonko, pelkäänkö?
En tiedä,
kunhan koetan selvitä.
Palasia rakennan,
mielen ja ruumiin valvojaisia vietän,
pakotusta parannan.
 
Muistoihin matkaan,
nyt siihen on aikaa.
Aatoksia,
ajatuksia,
välähdyksinä,
vangittuina.
 
Silmilläni tapahtumia kelaan,
edessäni sivuina selaan.
Muka unohdettuina,
mielestäni kiellettynä.
 
Hiljaisena,
pääsylippua rutistaen.
Vastinetta rahoille,
joita en alunperin maksanut.
Tahtomattaan tai ei,
varjoista vapautuen,
esille palaten.
 
-------------------
 
Viattomuuden alussa,
intuition vallassa,
ovet aina auki,
avoimena,
alasti.
 
Nuoruuden kasvava,
ajaton hoiva,
Sielun kaitsija,
vapauden voima.
 
Riemun vaalija,
surun saalistaja,
valoisan sallima,
salaamaton maailma.
 
Ajan kasvattama,
voiman saattama,
Ilmainen ja omintakeinen,
kasvava sielun hoiva.
 
--------------------
 
Ennemmin tai myöhemmin,
vangitsematon mieli,
kahlitsematon kieli,
näkevä silmä,
kävelevä sielu,
kohtaavat kaitsevat kaksoset.
 
Moraali ja oppi,
hallitsevat hallittua,
palvelevat valittua,
saattavat vaalittua.
 
Uutterasti koetamme ohjeita noudattaa,
toisillemme totuuksia todistaa,
hyvän tahdon ohjaamina,
vilpittömyyttä muokaten.
 
Syntymän kirkkaat kasvot,
värejä kaikkialta keräävät.
Alennuksella niistä luovumme.
Palasina, murusina,
huomaamatta haalistuen.
 
Sisintä kalvaen,
vehreyttä kovettaen.
Kipua valaen,
notkeutta poistaen.
 
------------------------
 
Tilaisuus tekee varkaan,
saarnaa ikuista vastaan,
riistää sisustaa,
raastaa kivuissaan.
 
Oikea tapa elää?
Kuin jokin vartio,
sen takana elon avaimet lepää,
ikiunta tiedostamatonta.
 
Jotakin omaa,
jotakin lainattua,
sopivasti näpistettyä,
vain vähäsen varastettua.
 
Uutterasti sitä keräämme,
silmät kiiluen haalimme.
Apinoimme toisiamme,
kapinoimme kiloissamme.
 
Suuntaamme sinne,
mistä aita on matalin.
sielä odottaa tunne katalin,
kalvaa kipua,
salpaa iloa.
 
-----------------------
 
Tutkimusmatka itseemme,
ikuinen sellainen
syö mieltä ja miestä,
jos erehtyy liikoja luulemaan.
 
Kyllä joku pudottaa tai
itse putoaa,
kolisten alas,
kovaa maata vasten.
 
Selvitellen jälkeenpäin,
tuliko vammoja vakavia,
pehmeitä vai kovia?
 
Yhteys, yhteiselo,
kuin korjaamolle viety kokemus.
 
Haki vastapainoa ja vastakaikua.
Tuli takaisin entistä ehompana ja ehyempänä,
herkempänä, hellempänä,
valmiina särkymään uudestaan.
 
Vuorottelua, vuoropuhelua,
olisi vain joku,
jonka kanssa vuorotella tai puhella.
 
Mitä vielä ja mitä vailla?
Roolipeliä,
halua kilpailla?
Selvää tai selventämätöntä,
pelkäämätöntä,
näkymätöntä.
 
Kyynikon lemmikki,
lyyrikon henki,
yllättävän tiukassa sekin,
katosi kulman taakse,
ajatustakin nopeammin.
 
Niin taisi olla tarkoitus,
se oli kyynikon karkoitus.
Lyyrikon vapautus,
solmujen avaus.
Syyllisyyden salaliitto,
myyntimiehen lopullinen riisto.
 
------------------------------
 
Osta elämä, saat bonusta,
kuului myyntimiehen reklaami.
Ota kiinni jos saat,
maksuaikaa rajattomasti.
Vailla vaateita,
ilman vaatteita,
paljaana, valmiina,
silmillänsä katsomaan.
 
Ottaako tosissaan vai leikillään?
Maksaakko rahalla vai kortilla?
Vai jättää maksamatta,
valtaa rakastamatta,
vastaan rahastamatta?
 
Huolellinen viilto,
viihdyttäjän siirto,
takaisin lähtöruutuun,
mutkan kautta käski palaamaan.
 
Murheet käski karkoittamaan,
kuluneet vaatteet palauttamaan,
korvansa houkutuksilta sulkemaan,
silmänsä tuoreille aiheille avaamaan.
 
----------------------------
 
Taas matka jatkuu,
kun ei liikaa valita,
tai sinua ei valita,
kyllästymään perinjuurin,
sieluasi myymään alennusmyynnein.
 
Uusin silmin,
pienin ajatuksin,
ihmetellen,
askelmia hiljalleen takaisin kiiveten.
 
Murusia ympäriltä keräten,
toisen sieltä,
toisen täältä,
läheltä katsoen,
säveliä tapaillen.
 
-----------------
 
Uusia säveliä,
uusia päämääriä.
Tuuria,
suuria värejä,
puuhia suoraviivaisia,
yksinkertaisia.
 
Lauluja sankareista,
kaikenkarvaisista kavereista,
arkipäivän ahertajista,
karkkipäivän rakentajista.
 
Satuja salaisista,
mielen syvistä hiljaisista,
pienistä ja suurista,
ihmeiden tekijöistä.
 
Ihmisistä inhimillisistä,
yrityksistä ja erehdyksistä.
Pyrkimyksistä, virheistä,
suunnitelmista, oppimisesta.
 
Nuottiviivoista,
soinnuista solakoista,
salaperäisistä tulkinnoista,
kaikenkarvaisista uusinnoista.
 
Tulkinnoista, muunnelmista,
kuvan kauniista suudelmista.
Kuvitelmista, fantasioista,
haaveista ja hartaista ajatuksista.
 
Merkityksistä merkillisistä,
ilmiselvinä näkymättömissä.
Selityksistä, esityksistä,
järjen järkkymisestä,
naurun väsymisestä,
kevennyksistä ja hävyttömyyksistä.
 
Kepeistä herjoista,
tummista varjoista,
valosta, halusta,
aikojen alusta.
Paljaista ajatuksista,
kalpeista kajastuksista,
mielen monista ilmeistä,
sielun suurista ihmeistä.
 
Maalauksia vapaaehtoisista,
vallan valaehtoisista,
sattumista,
toisistansa irrallisista.
Suurista suunnitelmista,
tuoreista kuunnelmista,
nuorista ja vanhemmista.
------------------------
 
Vaikka muistiin mustaa jäi,
pelkoja,
kylmiä väristyksiä,
kipeitä kuvia tapahtuneista,
tuntoja sattuvia,
päättymättömiä sattumia.
 
Luulen että
sillä ei ole niin väliä,
muistoilla entisillä,
ei nillä uutta elä.
 
Luulen että
helpompaa on yrittää,
silmillänsä kuulla,
korvillansa nähdä.
 
Luulen että
on selvempää yrittää,
sormillansa maistaa,
kielellänsä haistaa.
 
Luulen että
haluan uusia suuntia etsiä,
kuulen monenlaisia ajatuksia,
vaikken niitä selvästi näekään.
 
Luulen että
en pelkää eilistä,
huomista,
uutta parempaa alkua.

istun kärsivän koivun vieressä
likaisenvalkoisella penkillä
ohikulkijoinen kasvot ovat harmaat
silmissä elottumuus ja synkkä ajatus
 
ohuet kuivuneet huulet
ovat vääntyneet ikihymyyn
olkapäät painuvat kumaraan
ja he näyttävät vanhoilta
 
mikä saa heidät käyttäytymään noin?
mietin jättäessäni katsomoni
ja alan kävellä hartiat kumarassa
harmaat kasvoni elottomassa hymyssä

Onko se nyt se hä?
TUHANNET sielut KIRRJOITTAVAT nimiään historiaan.... samalla aikaa kun TUHANNET ellei MILJARDIT sielut ajavat LIIKENNEYMPYRÄÄ JO NELJÄTTÄ KERTAA
Se on näin on se näin juuri nyt näin mutta mistä saisin kynän?
 
Tää oli mun ehdoton suosikki.
 
"Kevät tuli lumi suli
puro sano puli puli"

Kepposen kakkaisen teit.
Ilon rahvaisen näin veit.
Ei ole elämä enää suolaa.
Kun toistemme silmäkuoppia nuollaan.

Onpahan ihme topikki,
törppö kuin trumpetti.
Mitähän tähän kirjottais
ettei sitten hävettäis.
Kello on yli kuusi,
syöty on perunamuusi.
Onko tässä järkeä,
eihän tämä ole edes tärkeä.
 
Mitä sitä sitten sepostais?
No viinaa tietenki haluttais.
En kuitenkaan ole juoppo,
Vaikka vähissä on luotto.
Monesti olen käynyt baarissa,
ja palannut heikossa hapessa.
Olenko sittenkin juoppo?
Noh, väliäkö sillä - kun on hyvä tuotto.

rreH nieK
----------
 
Äsken tämä viikko uusi
nyt jo lopuillaan
 
Joskus mieleni valtaa
kysymys
mikä olisin
jos alkaisin lopusta
ja kulkisin alkuun
 
huominen jo muistoissa
kun eilinen on tuloillaan
 
tästä biisi jatkuu kakku kokonaisuudessaan käännettynä eli lopusta alkuun, päättyen introon väärinpäin.