Aihe: Kysyjä
1
hoja
15.01.2005 11:01:38
 
 
Nuorna miesnä hairahduin tekemään tajunnanvirtalyriikoita, jotka olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa. Katastrofiuutiset palauttivat mieleeni yhden näistä:
 
Kysyjä
 
Kysyn tietä ohikulkijalta
Hän ei tiedä edes nimeään
Kuljen sinne minne nenä näyttää
Eipä hyvältä näytä
 
Etsin totuutta kukkaruukusta
Vaikken löytäisikään mitään
Tiedän silti jonkun siellä käyneen
Jalanjäljet mullassa..
 
Tänään pelkoa huomenna vihaa
Kun pelkkä hymy ois riittänyt
Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan
Ja äidit etsivät lapsiaan
 
Ja äidit etsivät lapsiaan
K100 #8 Oleminen on havaituksi tulemista - esse est percipi
numb000
15.01.2005 20:10:10
Kuljen sinne minne nenä näyttää
eipä näytä hyvältä

 
minuu häiritsee tuo näyttää-sanan toisto. En keksi mitään korvaavaa just nyt mutta sinuna miettisin sitä...?
 
Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan
Ja äidit etsivät lapsiaan
 
Ja äidit etsivät lapsiaan

 
tulva-aalto -sanan korvaisin taas vaikka ihan "aallolla" ja pyyhkäisee vois olla joku synonyymi, mutta ideaan ja riimiin rakastuin. Meetkö miun kaa naimisiin?
bad artists always admire each other´s work (Oscar Wilde)
Ostinaatio
16.01.2005 02:30:37
Kuljen sinne minne nenä näyttää
Eipä hyvältä näytä

 
Minusta taasen tämä oli paras, tyrmäys ja toisto samalla, hassua.
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein
H. Ani
16.01.2005 18:56:43
Kuljen sinne minne nenä näyttää
Eipä hyvältä näytä

 
Se toimii sittenkin, tekstin paras kohta.
 
Tulva-aalto pyyhkäisee yli maan
Ja äidit etsivät lapsiaan

 
Tästä tuli mieleen Mokoman Punainen kukko - lyriikka.
"...Äidit etsii lapsiaan, miehet vaimojaan..."
 
Hmm aika lyhyt teksti ja toinen säkeistö oli vähän mitään sanomaton. Ei nyt säväyttänyt, mutta ei tämä huonokaan ole.
Niin se on ja niin sen tulee olla!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)