Lyriikka ›

Pistetään nyt toisetkin lyriikat tänne. Kyllähän näitä riittäisi. Jos jollain herää tästä tuntemuksia, niin kerro toki. Kiitän.
 
1.säk: Muovi sulaa ihoani vasten – säteet minua lämmittää. Vesihöyry ikkunoiden pinnalle sormenjäljet paljastaa. Hiiltä me hengitämme, se hampaamme saa tummumaan. Yksi kaunis synkkä päivä ilmatta maassa maataan.
 
Kertosäe: Ainoastaan kielletyt, pahoja asioita ovat. Aavistamatta pahaa – lasini huuruntuvat. Alkaliparistot, ne loppuun kuluvat. Me palamme taas, poskemme hehkuvat.
 
2.säk: Kengänpohjat asfalttiin painuu – katoaa höyrynä ilmaan. Sanat kuivuu huulilleni, huomenna kukaan ei kuule. Lasi sulaa, virtana valuu viemäriin. Maa suree tuskissaan, ei jaksa enää ponnistaa.
 
C-osa: Tänään meitä tarvitaan, vielä kerran meitä tarvitaan. Viimeisen kerran sanon: päivä koittaa – huomenna olen sanomaton.

proosarunoutta. en tiedä kuinka hyvin toimii biisin sanoituksena menemättä liikaa tuonne tekotaide-osastolle, mutta muuten lyyrisenä pläjäyksenä ihan suolta kutkuttavan mielenkiintoista verbaaliantia.