Avuton:
sen edessäni näen, niin tutun ja kauniin
sen luokse jään ja sitä tahtoisin koskettaa
mutta pieni oon ja jalkoihin jään
vaikka niin luulen vain
ei mikään ole mahdotonta ihmiselle
ja sitä toivoa voi, mutta jos mitään en tee
se luisuu pois, vaikka toivo ei koskaan
mennyttä ole
surullinen olen turhaan
haaveilen, vaikka sen toteuttaa voisin
pienuuteni hyväksyn ja tiedän,
että väärässä olen
niin monesti, olen avaimet saanut käsiini
ja oven luo löytänyt helpon tien
mutta sen kahva joka ainoa kerta
polttaa käsiäni
ja se pelottaa, kun yhden niin monesta
olen tuntenut jo liian pitkään
on niin vaikeaa tutustua
jos tuntee jo ennestään
ja päätökset on tehtävä
ilman muiden apua
Tälläinen tuli väännettyä. Kommentteja?
Esimmäinen kirjoitukseni, jota uskallaan esitellä muille. |
mie
