Lyriikka ›

mitä mieltä ootte tuon herran sanoituksista? mun mielestä cmx on järkyttävän hyvä bändi ja yks asia mikä tekee sen hyväks on yrjänän sanotukset

En tykkää. Saran jätkät hoitaa mielestäni tyylikkäämmin.

Kyllähän yrjänällä kynä kädessä pysyy. Niin paljon on tekstiä tehnyt, että monta helmeä on väkisinkin osunut matkaan, ja tyyli on niin vahvan omalaatuinen, että heikkoja lenkkejä on vaikea joukosta tunnistaa vaikka sellaisia olisikin.
 
Moni väittää häntä omahyväiseksi sivistyssanarunkkaajaksi, joka tekee älykkään kuuloisia tekstejä korottaakseen omaa egoaan ja minä voisin omalta osaltani allekirjoittaa tämän. Tämä kuitenkin istuu miehen äänelle, sopii musiikkiin ja antaa tyylille sen tietyn tunnistettavuuden. Minua ei haittaa se, että hän on joskus itsetarkoituksellisen outo ja kornius ei koskaan mielestäni paista läpi, vaikka sitä onkin mukana. Sanoitusten tarkoitus ei ole tärkeä, vaan se, miten minä kuulijana ne koen.
 
Miehen runot taas eivät samalla tapaa iske, vaikka joitain helmiä niistäkin löytyy. Ehkä ne ovat vähän alastomia, kun ei ole sitä musiikkia ja ääntä tukemassa niiden mahtipontisuutta ja samalla peittämässä korniutta.
 
Joitain todella loistavia yksilöitä, joita ei voi sivuuttaa:
Turkoosi
Pilvien kuningas
Aamutähti
Arcana
Siivekäs
Seittemän jeesusta
Vanha Talvitie
Punainen nro. 6
Olkoon täysi sinun maljasi
Tuulilukko
Sielunvihollinen
 
Ja usein herran lyriikoissa on todella mainioita oivalluksia ja vertauskuvia, parhaimmillaan hän on rakentaessaan ehjiä säkeistöjä, ajatusjuoksuja. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kukaan joka vaivautuu kuuntelemaan, ei voi väittää, että mies latelee älyttömyyksiä, joissa ei ole päätä eikä häntää. Esimerkkinä vaikkapa Kansantalouden saavutusten näyttelyn kolmas säkeistö:
jokainen on pelastettu, jokainen on täytetty / sokaisevaan ilmiasuun omaisuudet käytetty / käy jonoon veli, jok'ikinen saa täältä täyden särpimen / voi, loppuiko se nyt jo, anteeks' suo ja kuole pois
 
Aki osaa kirjoittaa siis terävästi, mutta myös erittäin kauniita, runollisia säkeitä, jotka laittavat ajatukset laukkaamaan, tästä esimerkkinä Turkoosin kertosäe - Yhtä vähän kuin lakata hengittämästä / ja jatkaa elämistä / voin minä sinua lakata pyydystämästä - sekä Olkoon täysi sinun maljasi neljäs säkeistö - tuli talvi, valkovanhus / silmät jäätä sähisten / tuli, valoi lunta luihin / rinnan päälle riitettä.
 
Tulipas pidemmän kaavan mukaan tämä analyysi sitten. Mutta ehkä vähän auttoi tässä, että lukioaikoinani tein tutkielman, jossa analysoin Dinosaurus Stereophonicuksen tekstejä.

jep. nyt ostin cloaca maxima ykkösenki. kakkonen on jo plakkarissa. näisä on paljo kuunneltavaa. tuosa sisällä on semmonen lehtiö misä se selittää jokaisesta biisistä jotain. esim. biisistä kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen ( cloaca maxima 2. en muista misä toisella levyllä se oli ) se sano että sen mielestä niitten paras biisi minkä on levyttäny. aluks ku kuuntelin olin että " täh , miten se tämmöstä voi kehua " sitte yks päivä kuuntelin sen kokonaan. oli pakko kuunnella vielä monesti . se kuulostaa nyt niin hyvältä ettei voi olla .

CMX:n Aurinko-cd:n kun ostin 1993 tuli itselle ensimmäistä kertaa mieleen että miksen itse kirjoittele lauluja suomeksi. Kolahti aika lujaa.
A.W. on tietysti kiinnostunut ja lukee monista asioista joita ihan jokainen kaduntallaaja ei koe omakseen ja se näkyy teksteissäkin. Minua se ei haittaa, mutta joissain tilanteissa sanoitusten raskasmielisyys rasittaa, vaikka niissä taitaa olla pientä itseironiaa mukana.