Lyriikka ›

valot ovat valuneet
hetkeksi
äänien jälkeen hiljaisuuteen,
valottomat lauseet
antavat odottaa,
puhujaa
joka hetken aikaa pimeyttään rakastaa
 
vaihtuvat kasvonpiirteet
värittömiksi
varjojen mailla
tahdothan olla siinä
hetken vain
mitään vailla
 
kuiskien tuulien tiellä
suojassa läänillä
maailman äänillä,
sattuman saarelma reunustaa.. suru ansaa..

 
ota hetki,
tartu kiinni
kiiltokuviksi
mustelmiini,
vedä välistä päivä
joka suruansa saattaa kantaa

ota hetki
tartu kiinni
kiiltokuviksi
mustelmiini
vedä välistä päivä,
joka suruansa saattaisi kantaa
 
valottomat lauseet ovat
hiljentäneet tunteettomat,
miksi sanoa mitään, jos
ymmärtämättään herättää,
vain tunteen muuttumattoman
ajatuksen unohtuvan,
joka toisaalle jää,
vaikka perille yrittää..

Hyviä kielikuvia löytyi tästä. Aika omakohtainen sanoitus, mikä ei ole huono asia. Laulun nimi vähän hämää - onko kyseessä siis suruansa, yhdyssana, näin ainakin se tuolla tekstin sisällä viittaisi olevan.

Hyviä kielikuvia löytyi tästä. Aika omakohtainen sanoitus, mikä ei ole huono asia. Laulun nimi vähän hämää - onko kyseessä siis suruansa, yhdyssana, näin ainakin se tuolla tekstin sisällä viittaisi olevan.
 
Mä luulen, että suru ansa on kirjoitettu noin ihan sen takia ettei tule väärinkäsityksiä.
 
Suru ansa - suruansa.
 
Kielellähän tossa leikitään ja noin se ainakin on selkeesti esillä että ei tule väärinkäsityksiä.
 
Hienoa tekstiä jälleen kerran... ei voi muuta sanoa, mutta ei vedä vertoja aiemmille(!) mestariteoksillesi!!

Biisin nimi on SURU ANSA, vaikka ei biisissä niin sanota.
 
Idea sanoituksiin tuli sanasta suru, taivutettuna muotoon suruansa......kantaa, ruokkii, tms.
 
Metaforallisesti haen sitä, että jokainen kuitenkin itse tekee itselleen surusta omanlaisensa. Surunsa voi surra, ja tuntea olevansa inhimillinen, tai sitten siitä voi tulla loukku, ansa, jota ei voi parantaa, jos ei itse selvitä sitä itselleen ja pääse sen myötä siitä yli.
 
Kiitos kommenteista :)
 
Minulle tärkeä teksti
 
whit love tatta