Ei ehkä se perinteisin rakkauskirje, mutta itsepähän pyysi. Ajatukset eivät antaneet minun nukkua viime yönä, joten ne oli pakko pistää ylös. Tärkeimmälle Älä pidä minua rikollisena vaikka jännitänkin vielä elämää. Ne on vaan ne ihmiset niiden moninaiset vaatimukset jotka pelottavat minua, mutta olenkin vasta opettelemassa. Vuoksesi teen kaikkeni ylitän rajani tai ainakin yritän kovasti. Kasvan läpi seinieni joita niin kauan rakensin huomatakseni vain etteivät ne sovi kahdelle. Avasit silmäni uusia haavoja ihooni ennen niin paksuun ja karheaan. Rikoit minut kootaksesi uudelleen niin kuin minäkin keräsin palasesi. Olemme vielä savea vailla lopullista muotoa viimeistelemässä toisiamme vaikkei kumpikaan ole valmis omassa hahmossaan. Mutta niin se aina menee kukaan ei ole koskaan valmis aina on jotain hiottavaa. Sillä välin voi rohkaista itsensä ja puhua heikkouksistaan. |