taskun syvän pohjalla
se avain kai vielä on
oven kahvan haltijalla
oli toive loputon
sai kaivoon kantaa ämpärin
korvollisen toisenkin
yökylmää vettä päivinkin
sekä aamuin että illoin
kaivon kuivan kostumaan
sai hetkeksi vain kyynelillään
vain hetkeksi mut rohtumaan
sitten pääsi huulet sen
aukaisimen löysivät
sen mustan palttoon alta
kun aukaisivat onkalon
joka kauan sitten sortui
jo vettä kantoi aikansa
mieli mustui murtui
kaivoon vesi miehen vie
sinne palttoon mustan kävi tie
nyt aukaisivat oven sen
johon avain jonka löysivät
sopi sekä siellä kääntyi
ja haitat tieltään vääntyi
seurue kun astui pois
oli kaikki pian selvää
kirkas lähde lautain alla
sitä kukaan enää pelkää
kai mielen selvän himmensi
tuo turhan taakan määrä
ja lopultakin palttoon vei.. ..päälle kuivan kaivon.
sen miehen ujon hiljaisen
jota kyläläiset pelkäs
olis saanut ehkä takaisin
jos olisivat ottaneet..
..ja joskus kysyneet..
Tuli jotenkin tuosta Janin Nurmiomaisesta tekstistä itsellekin halu kirjoittaa jotakin..
No niin, kirjoitin.. pitänee lukea huomenna tämä uudestaan, mutta nyt on kyllä korkea aika mennä nukkumaan. |
JCM
