Yötä Kauemmaksi
Tulenkantajien on noustava tulta syljettävä nukkuvan ylle hiirimäiset ihmiset kerätkää voimaa, nielkää tulta, vielä välkkyy järven pinta kultaa. Se yötön yö kun kalat nousevat pintaan aaltojen loimu lyö vasten paljasta rintaa. Mitä ruuhelle tehdä vois kalliota vasten hakkaa nokka viekää pois linnun figuuri ei lentoon saa saattaa. Henkeni raataa ruumiini puolesta matka on nuotti sotilaan luoti rauhaa rikkoo mieleni pilkkoo yhtä ja samaa, jos sankari vielä kerran ois mies hartiat leveämmät kuin puheet yötä kauemmaksi uida vois, hartiat leveämmät kuin puheet yötä kauemmaksi uida vois, yötä kauemmaksi uida vois.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |