Lyriikka ›

Täällä ei voi huokailla appelsiinipuiden alla,
ei nostaa kättänsä ja laittaa tähtiä uuteen kuvioon.
Tämä on tiukkaan napitettujen, pystykaulusten maa;
synkkä, kellarintuoksuinen,
mutta silti kun omenapuut syksyllä antautuvat pudottamaan hedelmänsä
hurmeen tahrimien villiviinien oksat laskeutuvat talojen seinämiin
kuin naisen hiukset alastoman vartalon peitoksi.
Huokaan sisäänpäin
jos haudat avataan ja löydätte kultaisen vyönsoljen.
Te löydätte runon ja runoilijan.
 

 

 
merja ritala