Virginia (27.5.2017)
Kiertelet kiehkuraa pujottelet palmikkoa kahlaat jokea soudatat ulpukkaa ja suusi puhuu ruusunkukkaa, voi sua, joka tunteja kahlatessa hukkaa joki yltää reiteen linnut ei tee elettäkään ketä ootat, kun sä yrität käteen vettä koota. Taivas verta varttuu sireenit soi Lontoossa pelko ei oo tauti, se syntyy luonnostaan ja tarttuu haperoina kirjan lehdet, tarinat todeksi karttuu kertoo kuvan, luvan milloin saat olla hiljaa, milloin puhua toiset vaiti, sehän ei oo tauti, jos soudattaa vuodet ulpukkaa ja puhuu ruusunkukkaa, aikaa menee ehkä hukkaan. Taival kesti, minkä kesti talot horjuivat, kaatuivat, mikäs sitä esti sotilaat torjuivat tunnit kutistuivat minuuteiksi, ulpukat vedessä uivat. Joki ylti reiteen, linnut eivät tehneet elettäkään, selkään valui palmikosta vettä joki ylti kaulaan asti inkalilja nuokkui puolivarjoon mettä taivas petti, satoi veren, muutti joen, synnytti meren. Kiertelit kiehkuraa pujottelit palmikkoa ja suusi puhui ruusunkukkaa. Mrs. Dalloway, kiitos sulle, mikään ei mennytkään hukkaan selkään valui palmikosta vettä, inkalilja nuokkui puolivarjoon mettä.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |