Lyriikka ›

Lyriikka-alue tuntui olleen pitkään kuollut, eikä oikein kukaan sanonut mistään mitään. Nyt parin nimeltämainitsemattoman ketjun myötä ihmiset ovat taas löytäneet tänne. Siispä haastankin nyt arvon palstanlukijat arvioimaan tekstejä. Nyt ei tarvitse lyödä mitään huikeita esseitä tahi käsittämättömän upeita analyyseja.
 
Lähdetään siitä lähtökohdasta että jokainen kirjoittaja laittaa tänne sanoituksiaan saadakseen niistä palautetta ja kehittyäkseen. Siksi tulee antaa kritiikkiä selvästi ontuvasta kielestä tai muusta. Kuitenkaan emme ole sanoittajina samanlaisia, joten ilmoitus että "tämä ei ole sanoitus" ei ole omiaan rohkaisemaan sanoitustaipaleensa alkutaipaleella (tai no, millä taipaleella vain) olevaa lyyrikkoa jatkamaan.
 
Kaikki sanoituksia tekevät tietävät, että ne omat lyyriset papanat eivät olleet kovin kehuttavia ja pikkuhiljaa tätä hommaa on alkanut oppia, jos on.
 
Itse yritän pitää itse laittamani haasteen ja sanoa edes jotain kaikista tänne tulevista teksteistä. Jos teksti on liian pitkä tahi tylsä enkä jaksa lukea sitä, se saattaa kertoa tekstistä jotain ja on jo parempi palaute kirjoittajalleen kuin pelkkä hiljaisuus.
 
Joten ystävät, tuttavat, tuntemattomat lyriikan ystävät: haastan teidät täten arvioimaan lyriikkaa!
 
Ja ehkä tämän myötä ihmiset uskaltautuvat myös laittamaan tänne lisää tekstejään.

Plussa sanoi plops! Juuri tämänlaista viestiä harkitsin itsekin laittavani, mutta olit nopeampi ja no.. rohkeampi. Onnistuessaan tämä palsta antaa erittäin paljon sanoittajalle (sanoittajan alulle). Sitä itse näkee ne omat tekstit kuitenkin niin eri perspektiivistä kuin muut. Ilman ulkopuolista kommentoijaa on lähes mahdotonta sanoa, miten teksti lukijalle avautuu. Pitkään olen tätä palstaa seuraillut ja vasta viime aikoina innostunut kirjoittelemaankin, täytyypä vähän koittaa kiristää tahtia.