Lyriikka ›

Säkeistö 1:
 
Looking trough the window, I see a glass tear falling to the ground
But am I looking to the other side, I don't really know
Is this a distortion of that paradise someone found?
If love to you is the truth, then maybe for me it's just one in the row
 
So show me something beautiful in this acrid taste of life
All I can make out of this mess are just deceitful cries
Maybe I'll caress the soul of my sorrow and make her my wife
No love for this world, I guess I never believed in that kind of lies..
 
..and the hope dies
 
Kerto:
 
And the waves they shatter
and the shadows gather
in the sacred revival
 
The crystal pieces of a heart
Nothing to complete this void
This angel dies for survival
 
Säkeistö 2:
 
The glass tear shows no signs of grace, painful moments grow into days
and still I find myself longing for my devil to embrace
I'm a slave to my own crown, bound to serve and to be slain down
I'm searching for a divine place but I find nothing but dark around
 
Questioning this reality, and the borders of mortality
I'm finally sensing the mental psyche of eternity
Believing is not a thing I know, I don't follow the rules of the lord below
Maybe I just forgot the meaning lifetimes ago
 
Kerto:
 
And the waves they shatter
and the shadows gather
in the sacred revival
 
The crystal pieces of a heart
Nothing to complete this void
This angel dies for survival
 
Säkeistö 3:
 
I've given my spirit
I've given my soul
I've went through hell
and I've never could keep myself under control
 
I've given my spirit (I've given my soul)
I've been bound (to the unknown)
I have to forgive the past and find my place on my own
 
Säkeistö 4:
 
The silver glass tears run down my face
veiling my vision with the darkest grace
Forget the moments of hate and disgrace
I hope that maybe now I've found my place
 
I now treasure my memories and all that I have learned
Gone is the fury of vengeance and hope has returned
I'm finally in harmony with this soul I used to hate before
I finally broke free, I don't live in the past anymore
 
Säkeistö 5:
 
I'm not enslaved to my cradle
I do not foresee my grave
I've found the real world and
It is I who shatters the wave
 
Remedy me in the blessed revival
repeat your words and make me whole
Beyond death I found my survival
The crystal pieces are bound to one soul

Paikoitellen vähän kliseistä. Hyvät jutut oltaisiin voitu tiivistää pienemmäksi kokonaisuudeksi, kokonaisuutena todella huonolla tavalla masentavan kuuloinen. On aika vaikea lähteä kirjoittamaan mistään kyynelistä uskottavasti, mutta esim. Deep Purplen kappaleessa "When A Blind Man Cries" siinä on onnistuttu. Itse tykkään todella paljon metaforista ja ei-niin-suorista ilmauksista ja niitä onkin vaikea käyttää.

Paikoitellen vähän kliseistä. Hyvät jutut oltaisiin voitu tiivistää pienemmäksi kokonaisuudeksi, kokonaisuutena todella huonolla tavalla masentavan kuuloinen. On aika vaikea lähteä kirjoittamaan mistään kyynelistä uskottavasti, mutta esim. Deep Purplen kappaleessa "When A Blind Man Cries" siinä on onnistuttu. Itse tykkään todella paljon metaforista ja ei-niin-suorista ilmauksista ja niitä onkin vaikea käyttää.
 
Kliseistähän tää paikoitellen on, juu. Kyseessä vain on pitkähkö biisi (13:50) joten pitkät lyriikat olivat välttämättömyys. Eikä tässä mitään heviuskottavaa lyriikkaa lähdettykään tekemään, tärkeintä itselle oli saada itseä koskettava tarina lyriikan muotoon.
 
Biisihän itsessään on kuultavissa seuraavasta:
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=317999&type=dl

Täähän oli ihan hyvä, riimittely oli minusta mukavaa ja tuon musiikin kanssa sopi hyvin. Okei ehkä tässä oli pientä kliseyttä, mutta kyllä tämä niitä parempia lyriikoita oli. En tiedä muitten mielipidettä, mutta itse tykkäsin varsinkin tästä kohdasta(varsinkin 2 viimesestä rivistä):
 
"Questioning this reality, and the borders of mortality
I'm finally sensing the mental psyche of eternity
Believing is not a thing I know, I don't follow the rules of the lord below
Maybe I just forgot the meaning lifetimes ago"
 
Edit: Huomasin että olette Jyväskylästä. Saa olla taas ylpeä kotikaupungin pojista :)

Kyseessä vain on pitkähkö biisi (13:50) joten pitkät lyriikat olivat välttämättömyys.
 
Eihän se mikään välttämättömyys ole. Esimerksiksi Skepticismin Nowhere-kappale kestää noin 14 minuuttia, ja lyriikat koostuvat alle kuudestakymmenestä sanasta.
No joo, genre voi olla eri, mutta pointtina on ettei musiikissa ole niin paljon "välttämättömyyksiä".

No joo, genre voi olla eri, mutta pointtina on ettei musiikissa ole niin paljon "välttämättömyyksiä".
 
No ei tietenkään ole, enkä absoluuttisesti välttämätöntä tarkoittanutkaan. Vastasin vain siihen kommenttiin, jossa tuumittiin lyriikoiden supistamista, joka taas olisi muuttanut biisiä ja siihen ei minkäänlaista halukkuutta olisi ollut. Lyriikoiden kertaus ei myöskään ollut vaihtoehto, sillä se olisi mielestäni rikkonut tarinan. Osan laulukohdista jättäminen instrumentaaleiksi ei olisi toiminut, sillä niissä on laululla ylivoimaisesti tärkein osa. Joten miun mielestä pitkät lyriikat tässä biisissä ovat välttämättömyys.