Laulunsanat: Vuoret kuulevat
Sä kosketit herkimpään minään kuinka kauan menikään kun uskalsin kiivetä jälleen Màtran vuoristoon annoin sulle uuden tilaisuuden etelästä tuulee, ja tunnen sun liikkuvan pilvet heijaavat kevyinä en jaksa kantaa kaunaa ja taas pystyn nauramaan kokemaan mä välitän vaaleanpunaiset hattarat pilvet seuraavat meitä sun sylisi mun jakkara johon istun ja osoitan jonnekin kaukaisuuteen kertosäe: tahaton ja onneton mä olin rahaton ja vallaton sä olit myönnettäköön vuoret kuulevat etelästä tuulee valitsin rakkauden kuuteen vuoteen en osannut kiittää mistään uuteen vuoteen siirryin painot jaloissani vedin syvään vettä keuhkoihin en luottanut leuhkoihin en kehenkän ihmisen kaltaiseen etelestä tuulee, ja tunnen katseesi kiihkeyden illan viileyden pois kadonneen en jaksa hioa rauhaa mun veri hiertää sydän lyö taas yöllä tiheään kertosäe: tahaton ja onneton mä olin rahaton ja vallaton sä olit myönnettäköön vuoret kuulevat etelästä tuulee valitsin rakkauden
-merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Nä sanat ovat jatkumoa Vuoret kuulevat sanasille
Pyökkien varjoon
Hiljaa mieheni, verkalleen kuule kuinka hiekka rahisee meidän askeleet samaan suuntaan yritä löytää jotain oikeaa tunnelmaa kuin oisin ainut joka haluaa sun kätes hyväilemään mun kapeaa uumaa meidän polut risteilee poikittain, limittäin nimittäin haluan kuitenkin samaan suuntaan, kuun alle hiljaa mieheni, verkalleen noin varoen rakastaa etelätuuli pohjoisen poikaa noihin sanoihin nukut pyökkien varjoon hiljaa mieheni, verkalleen vuoristo kohoaa uljaana minä paljaana uinun syliin noihin tunnelmiin nukut pyökkien varjoon hiljaa mieheni, verkalleen noin varoen rakastaa etelätuuli pohjoisen poikaa noihin sanoihin nukut pyökkien varjoon hiljaa mieheni, verkalleen -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |