Studiotyöskentely ›

Ja sit yks juttu. Näppäinpikakomennot nopeuttaa työskentelyä DAW:issa _huomattavsti_hiiriklikkailuun verrattuna. Se joka väittää muuta, ei oo koskaan tehny oikeesti äänisoftalla töitä.
 
......"Ditto"!

Kun aihepiiri kerran lipsuu muutenkin pahasti, niin kysäisenpä "yhden" mieltäni askarruttavan kysymyksen: kuuluuko mielestänne master-kanavan rukkaaminen (eq, kompressori jne.) miksausvaiheeseen, jos se parantaa miksauksen soundia? Pitäisikö lähtökohtaisesti saada homma toimimaan yhtä loisteliaasti ilman masterin koplaamista? Saatteko sen toimimaan? Missä menee loppupeleissä miksaamisen raja? Eikö masterointipajan guru kuitenkin löydä melko varmasti tuoreilla korvillaan parannettavaa, vaikka miksaaja olisi mielestään kiillottanut homman ihan loppuun asti? Kuinka paljon on hyvää jättää tarkoituksella varaa masterointiin, vai kannattaako pyrkiä parhaimpaansa jälkeenpäin tehtävää parantelua täysin huomioimatta? Oletan nyt, että tuskin ketään miksatessa ihan ruttuun vielä vetää. Tai jos vaikka vetääkin, niin onko homma menetetty?

 
Masteriin saa laittaa mitä vain jotta miksaus kuulostaa hyvältä. Piste.
 
...Siis mun mielestä. Eri asia on, että mitkä asiat oikeasti saavat miksauksen kuulostamaan paremmalta! Itselläni on kuikuillut kompuraa, Analog Channel, "Neve"-analogisummain, nauhasimu ja joskus jopa EQ... Usein monet näistä samaan aikaan. Ekvalisointi miksausvaiheessa tietty tuntuu vähän itsensä huijaamiselta kun kanavat kerran on vielä auki mutta joskus se on vaan kätevin tapa saada vitutusta vähemmälle nopeasti.
 
Mutta jos ja kun matsku on menossa hyvälle masteroijalle viimeisteltäväksi normalisointi ja limitointi kannattaa ehdottomasti jättää tekemättä! Ns. "saundikompura" taas kyllä kuuluu miksaukseen ehdottomasti, sekin on vaan taitolaji, helpostihan sitä laittaa liikaa... Eli kokemuksesta, itseluottamuksesta ja uskalluksesta ja toisaalta pään kylmänä pitämisestä ja jonkun perspektiivin säilytystaidoista on kyse.
 
Mä muuten aloitan miksauksen masterkompura päällä ja siis tosiaan printtaan sen... Mun mielestä miksauksen pitää kuulostaa niin hyvältä ja valmiilta kuin mahdollista jo ennen masterointia, ja olla ns. läjässä. (Mutta huom! Ei välttämättä/ mielellään täysi pannukakku!)

Nyt kun tässä on tullu asiantuntevaa erittelyä eri kompuroiden sopivuuksista eri tilanteissa niin kiinnostais myös kuulla mielipiteitä "legendaarisista" mikserikompuroista. Esimerkiksi mikä näissä seuraavissa on niin erinomaista, että on pitäny tehdä oikein plugin versio:
 
URS Classic Console Compressor plug-ins
http://www.ursplugins.com/ursCOMP.html
 
SSL Stereo Bus Compressor
http://www.solid-state-logic.com/music/duende_sbc.html
 
SSL G-Master Buss Compressor (Wavesin versio edellisestä.)
http://www.waves.com/content.asp?id=2061
 
...ja mikä piru noissa oikein maksaa?

Itse tulee usein laitettua rummut *tosi* lujaa verrattuna kaikkeen muuhun, sitten nostettua niitä masterlimitterillä ruttaamalla kitarat ja muut sopivaan balanssiin - tietynlaista duckingia siis.
 
Jos tuollaisesta miksistä jättää sen limitterin pois, jälki kuulostaa kitaranvihaajan tuotokselta.
 
Millaisen version tuollaisesta toivoisit saavasi käsiisi masterointiin?? Sen limitoimattoman, joka kuulostaa ihan erilaiselta kuin on tarkoitus, limitoidun jossa soundia on raiskattu valmiiksi turhan lyttyyn mutta balanssi kohdillaan, vai ehkä molemmat??
 
Masteroidessani ei balanssi muutu olennaisesti, enkä ole koskaan saanut limitoitua tavaraa siten, että rummut olisivat hävinneet, vaikka aika saakelin lujallekin on tullut runtattua.
 
Siispä paras ratkaisu tuossa on ehkä tuoda molemmat, kokeiltaisiin ensin limitoitua versiota (jossa balanssi on lähellä sitä mitä haluaisit), ja jos siellä oleva limitointi alkaa jotenkin pomppia esiin rumasti niin vilkaistaan sitä ei-limitoitua versiota ja käytetään limitoitua soundillisena ohjeena.
 
Se, mikä itseäni pelottaa limittereissä miksauksissa on se, että se on peruuttamaton efekti ja voi tuoda EQ:n ja mahdollisen lisälimitoinnin kautta rujoa säröä esiin.
 
Mutta jos se soundaa hyvältä, se on hyvä.