Studiotyöskentely ›

Ei se ole retroon päinkään, ellei vetäise raitoja vanhalle kunnon nauhalle ja hyödynnä nauhakompressointia.
 
En ala tästä kiisteleen, mutta useat 70-luvun soundin syyt johtuivat juuri työskentelytavoista. Käyttettävissä olleesta kanavamäärästä, raitamäärästä ja muusta laitemäärästä.
 
Kaikkia näitä oli yllättävänkin vähän ja esimerkiksi, kun kompressoi jo äänittäessä, se tulee tehtyä hieman erilaisesti kuin miksatessa. Ja se kyllä kuulostaa erilaiselta.
 
Onko tämä retro-soundia? Ehkä.
Onko tämä retro-työskentelymetodi? On.
 
Vaikuttaako työskentelymetodi soundiin? Kyllä.

Sellanen studio kuin olis Suomessa kuin Microvox aikoinaan oli, että minimaaliset kamat, mutta tarpeeksi hullu äänittäjä niin varmasti syntyisi kivasti retroa soundia.
 
EDIT: Luin, olikohan Rytmin artikkelista, että osasyy Microvoxin ovelaan soundiin oli se, että siellä ei ollut lainkaan konkkamikkejä käytössä vaan melkein kaikki mikitykset tehtiin Sennheiser MD421:llä.

Sellanen studio kuin olis Suomessa kuin Microvox aikoinaan oli, että minimaaliset kamat, mutta tarpeeksi hullu äänittäjä niin varmasti syntyisi kivasti retroa soundia.
 
EDIT: Luin, olikohan Rytmin artikkelista, että osasyy Microvoxin ovelaan soundiin oli se, että siellä ei ollut lainkaan konkkamikkejä käytössä vaan melkein kaikki mikitykset tehtiin Sennheiser MD421:llä.
 
Se oli kuulemma jonkun kerrostalon pyöräkellarissa, mikäli oikein käsitin. Seinät ja katot oli dempattu patjoilla jne. Kaveri soitti jotain levyä mikä oli siellä tehty, ja se kuulosti kyllä hyvältä!
 
Ei mun mielestä retro ole sama asia kuin paska. Melkein päin vastoin välillä..!

Moi!!
 
Bändi soittaa The Who -tyylistä melskettä, ja soundit pitäisi olla sen mukaiset eli "retro", nykymittarissa varmaankin "paskat" soundit. Sellaista soundia ei varmaankaan ole vaikeaa saada itse nauhalle, vaikka ei omistaisi aiempaa kokemusta studiotyöskentelystä tai laitteustoa. Tietty jotain kamaa pitäisi hankkia, mutta mitä? Vai mennäänkö suoraan johku maksulliseen studioon, ja jos mennään niin mihin (etelä-suomi alueena)..?
 
The Who seurasi tarkkaan tekniikan uusinta kehitystä ja kitaristi Pete Townshend melkein asui studiossa, ja hankki, rakennutti tai sovelsi uusimmat studiotekniikan saavutukset käyttöönsä sitä mukaa kun ne tulivat. Monta asiaa voi The Whon työskentelystä sanoa, mutta paskoista soundeista ei pääse syyttämään, varsinkin kun The Whon musassa tekniikka yhdistyy sen verran koviin soittajiin ja loistaviin arrauksiin.
 
Oletan nyt että melskeellä takoitat varmaan My Generation -biisin ja ehkä koko samannimisen ekan albumin raakaa livemeininkiä? Saa olla aika hyvät kamat ja aika hyvä näkemys että saa oikeasti saman kuuloista menoa nauhalle. Vähintään pohjat pitää tietenkin äänittää livenä ja yhdessä tilassa, kuten kutakuinkin kaikilla The Who -levyillä on tehty.
 
Mutta sittenkin... paskat soundit? Kuuntelepa vaikka vuoden 1973 Quadrophenia, joka en ehkä maailman parassoundisin levy, ja suhteuta se aikaansa. Ei mikään sen ajan levy oo säilyttänyt soundimaailmaansa yhtä ajattomana. Ihme provoa
*pudistelee päätään mitään ymmärtämättä*
 
Studioista suosittelen sellaisia, joissa on jokin laadukas brittitiski, paljon kalliita putkikompuroita, ja historiaan perehtynyt äänittäjä. Tietenkin auttaa, jos soitatte ennen studioon menoa sellaiset 200 keikkaa puolen vuoden sisään, niin varmaan alkaa "melskekin" olla kohdallaan.
 
Onko tää "level war" ja musan mekaaninen siivoaminen oikeasti turruttanut nuorison tajunnasta sen, miltä musiikki kuulostaa oikeasti soitettuna ja dynaamisesti esitettynä? Onko niin, että jos ei kuulosta Lord Algen robotilta niin kuulostaa paskalta?
 
Huh huh!
:-P
 
Edit: Jaa, tää olikin vanha ketju. Kylläpä verenpaine nousi... tuo kysyjä "Seppo syntyessään" ei oo tainnu täällä käydä ainakaan vuoteen, et eiköhän ongelma oo ratkennut painollaan. Epäilemättä hän on tänäänkin Marquee-klubilla soittamassa kitaraa niillä "paskoilla" soundeilla että sitten kehtaa lähteä studioon...

Kun yhtye soittaa, muut ääni-insinöörit seisovat studion kulmissa, polttelevat piippua sekä puristelevat tai nyököttelevät päitään.
 
Ja teehetki on tiettyyn aikaan oli hipit mitä mieltä hyvänsä. Samoin äänite tehdään virastoaikana narulle tai jatketaan seuraavana päivänä.

Mä ostin tossa jokin aika sit "Recording The Beatles" -mahtiopuksen, jota vois kyllä hyvällä syyllä pitää jonkinmoisena retroäänittämisen raamattuna. Kirjassa on yksityiskohtaisesti selvitetty kaikki laitteet ja tekniikat mitä ko. bändin äänittämisessä on käytetty.
http://www.recordingthebeatles.com/
Suosittelen : )
 
Tietäskö joku saako tota nykyään muualta kuin kyseisiltä sivuilta - 100 taalaa kirjaan ja 58 toimituskuluihin!? Hmm...

Tietäskö joku saako tota nykyään muualta kuin kyseisiltä sivuilta - 100 taalaa kirjaan ja 58 toimituskuluihin!? Hmm...
 
Se on halpa hinta ko. opuksesta.

Tietäskö joku saako tota nykyään muualta kuin kyseisiltä sivuilta - 100 taalaa kirjaan ja 58 toimituskuluihin!? Hmm...
 
Sen jälkeen, kun teos on hyppysissäsi, et yhtään ihmettele saati kitise. Tuo kirja pistää miehen kuin miehen hiljaiseksi.

Joo, kunhan kysyin. Tilattu. :)

"I want that 70's lo-fi sound"
"There was no fucking lo-fi on the 70's"

Itsellä tulis mieleen, että sopivalla tapaa retroahan vois saada äänittämällä koko bändi kerralla kahella konkkamikillä akustisesti miellyttävässä tilassa. Vehkeet, musa ja soittajat sen mukaan, että on sopivan retroa. Viulu, haitari, kontrabasso, vibrafoni, saxofoni, piano, rummut jos pitää saada mukaan, vetäsee ne sutien kanssa ettei tuu liian päällekäyvästi...

Itsellä tulis mieleen, että sopivalla tapaa retroahan vois saada äänittämällä koko bändi kerralla kahella konkkamikillä akustisesti miellyttävässä tilassa.
 
Vaihtoehtojahan on useita. Yksi mikki, laulaja ja soittajat sijoitetaan (tai vahvistimet) mikin taakse siinä järjestyksessä miten ne narulla halutaan kuuluvan. Ja monoa ilman muuta. Taikka sitten tyyliin Nieminen & Litmanen; koko soossi livenä kahdelle raidalle. Mutta eiköhän se retron a&o ole, että signaalitiessä aina tallentimeen asti käytetään analogista kalustoa, mielellään max 4-8 kelaraitaa ja tarvittaessa bouncea. Miksaus tehdään tietenkin tiskin läpi ja vinyylimasteri.

Onko tää "level war" ja musan mekaaninen siivoaminen oikeasti turruttanut nuorison tajunnasta sen, miltä musiikki kuulostaa oikeasti soitettuna ja dynaamisesti esitettynä?
 
On.
 
Nykyään on usein valtava ero siinä, miltä bändi kuulostaa levyllä ja livenä. Enää ei ole niin biisilläkään väliä, kunhan soundit on nykymittapuun mukaan "rautaa" ja kama tulee levyltä kovalla - dynamiikasta viis.
 
Eihän nykyään voi kohta edes kuvitella erottavansa eri soittajia toisistaan, jos pysytään genren sisällä. On olemassa enää vain ääni, ja se tulee tietyllä vakiovolyymillä. On siis hukattu siitä soittimesta ja soittamisesta se yksi ulottuvuus täysin.

On.
 
Nykyään on usein valtava ero siinä, miltä bändi kuulostaa levyllä ja livenä.
 
Ei edes ole. Moni nykypoppoo vedetään livenäkin niin lyttyyn, että ahistaa tällasta vanhaa jäärää.

Vaihtoehtojahan on useita. Yksi mikki, laulaja ja soittajat sijoitetaan (tai vahvistimet) mikin taakse siinä järjestyksessä miten ne narulla halutaan kuuluvan. Ja monoa ilman muuta.
 
Mul on kyllä hyvänkuuloisia stereolevyjä 1950-luvulta Decca levymerkiltä. Ne ei ole ollenkaan huononkuuloisia.
 
Mutta eiköhän se retron a&o ole, että signaalitiessä aina tallentimeen asti käytetään analogista kalustoa
 
Mun mielestä musa on livenä joko perinteikkään kuuloista tai ei ja jos on, niin siitä saa retrohenkistä vaikka käyttäisi joitain nykyajan konstejakin. Itseä kiinnostaa äänittäminen kahdella mikillä ja mitä tälle äänityksellä voi sitten tietokoneella tehdä.
 
Vanhat analogivehkeet tulee hintoihinsa eikä ole aina helppoja pitää kunnossa,

Mul on kyllä hyvänkuuloisia stereolevyjä 1950-luvulta Decca levymerkiltä. Ne ei ole ollenkaan huononkuuloisia.
 
En ole ollenkaan väitänyt etteikö tuon ajan musa kuulostaisi hyvältä. Jopa 40-luvulla tehty kotimainen musa kuulostaa hitosti paremmalta kuin moni tämän päivän juttu.
 
Mun mielestä musa on livenä joko perinteikkään kuuloista tai ei ja jos on, niin siitä saa retrohenkistä vaikka käyttäisi joitain nykyajan konstejakin. Itseä kiinnostaa äänittäminen kahdella mikillä ja mitä tälle äänityksellä voi sitten tietokoneella tehdä.
 
Vanhat analogivehkeet tulee hintoihinsa eikä ole aina helppoja pitää kunnossa,
 
Orkkis on kuitenkin aina autenttinen ja muut kopioita. Joo, kyllähän sitä kaikkea kikkailua voi digiaikanakin harrastella. Simppelintä on ehkä tehdä juttu tämän päivän mittapuun mukaan ja ajaa lopuksi koko hoito iZotope Vinylin läpi http://izotope.com/products/audio/vinyl/

Orkkis on kuitenkin aina autenttinen ja muut kopioita.
 
Vanhaan aikaan ei taideta nykytekniikalla vielä pystyä parhaalla mahdollisella tavalla hyppäämään - ennenkuin keksitään aikakone. Itse käytän tietotekniikkaa mm. siksi kun voin koneelleni laittaa hyviä perinteiseltä kuulostavia ääniä ja käyttää sellaisiakin "soittimia" mitä ei muuten olisi käytettävissä. Perinne ei ole itsetarkoitus, vaan jos siinä on jotain hyviä toimintatapoja, niitä voi käyttää edelleen.
 
Kuuntelen vanhempaa matskua, niin olen selvillä minkälaisia äänitteitä tehtiin ennen.
 
Minulla on käytössä myös akustinen haitari jonka voin ottaa keikalle mukaan jos haluan suomalaisittain perinteisen kuuloista.
 
Perinteisyys lähtee biisivalinnasta ja siitä, että ollaan selvillä minkä aikakauden musaa ollaan tekemässä. Perinteisyyttä ei pilaa vaikka tietokoneella muokattaisiin vähän ääntä vaikka kaiun ja ekvalisoinnin muodossa jos sopivaa tilaa, eikä vanhoja levykaikuja ole käytettävissä.
 
Eilen tuli käytyä tutustumassa ammattimaiseen studioon. Siellä oli perinteinen Hammond B3 urku ja Leslie, jota tuli vähän kokeiltua. Studion omistajan kanssa mietittiin, että saundista tulee ehkä kivempi kun laitetaan lisäksi YLE:ltä peräisin oleva massiivinen jousikaikulaite urun:n ja Leslien yhdistelmään. Tavallaan vielä perinteisempää olisi olla käyttämättä kaikulaitetta kun sellaista ei B3:sessa alunperinkään ollut.

Tätä minä puffaan vielä: oikeamielisen teini-ikäisen näkemys äänitystekniikan rappiosta. Kirjoituskoneella nakutettuna.
 
A Brief Recording History 1920-1960 by Lewis Durham
http://www.tapeop.com/magazine/bonuspdfs/briefrecordinghistory.pdf
 
Ja lopputuloksena vuoden 2008 menevin retroalbumi, Kitty, Daisy & Lewis. Saatavana myös viiden vinyylin kansiona (10", 78 rpm).
 
Kiva versio kappaleesta Going to the Country:
http://www.youtube.com/watch?v=GxW3Ed7GrhQ