Studiotyöskentely ›

Heiluuko laulaja?
 
Kaada se selälleen ja mikitä ylhäältä! :)

Hei olen kuullut jonkin verran juttua rahan sijoittamisesta rumpukalustoon, eli pistäkääpäs nyt kolikkotemppuja kokeilleet vinkkejä ja kokemuksia ruutuun.
 
Meinaan siis 50pennin kolikkoa teipattuna basarissa ja virvelissä.

Me oltiinki rahamiehiä ja pistettiin ihan kympin kolikko basarinuijaan. Ei tykätty tuloksesta, joskaan en yhtään muista mitä se teki. Enemmän lätinää kai.
 
Edit: tai niin, kalvoon se sankari kai kolikkonsa laittoi. Ja pieniä kolikoita teipillä tai narulla riden päällä -> instant sizzle-ride.

Me oltiinki rahamiehiä ja pistettiin ihan kympin kolikko basarinuijaan. Ei tykätty tuloksesta, joskaan en yhtään muista mitä se teki. Enemmän lätinää kai?
 
http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtopic.php?t=8990
 
Enemmän "clickkiä" eli napakampaa soundia haetaan. Ei kiinnitetä nuijaan vaan kalvoon iskukohtaan.

Laihat eväät-Läski soundi
 
Työstän parhaillaan kasaa jonkun muun äänittämiä biisejä jossa jonkinlainen lofi (beastie boys) meininki höystettynä todella kuivilla(puisilla) rumpusamplejutuilla ja RnB tyylinen (nais)laulu yhdistyy.
Haaste on siis saada biist miksattua niin että alkuperäinen rosoisuus säilyy, mutta soundimaailma kasvaa radioystävällisiin mittoihin. Mikä avuksi? Perusajatus on että alkuperäisiin soundeihin ei kosketa vaan annetaan niiden olla etulalla huomion kohteena lähes sellaisenaan. Tämän kerroksen taakse laitetaan vaivihkaa toinen kerros joka suurentaa ja syventää äänikuvaa. Suuret kaiut ja Ultraharmonizer ratkaisut eivät tule kyseeseen.
Esittelen seuraavaksi kolme tekniikkaa jota muun ohella käytän suuren soundin saavuttamiseksi:

1. Re-amping
Syötin raitoja nauhurista(softasta)ulos kitaravahvistimeen(huomioi taso ja impedanssierot!!) joka on mikitettynä soittohuoneessa. Laitoin valmiiksi 3-5 mikkiä jotta voisin nopeasti kokeilla mikä sopisi jonkin tietyn raidan taltioimiseen parhaiten. Joukossa oli 57, 414, nt3 etc. Seuraavaksi katotaan että ääni tulee styrkkariin tarpeeksi lujaa/hiljaa. Kun tavara soi huoneessa avataan paluu(mikkien signaali) ja kuunnellaan. Kun lopputulos on hyvä. äänitetään tämä raidalle(mono tai stereo) ja jatketaan seuraavalla raidalla.
 
Erityisesti konerummut, akustinen kitara ja koskettimet saavat kauniin syvyyden joka luonnollisuudessaan varmasti päihittää kaikki kaikulaitteet. Laitoin myös välillä kartion eteen virvelirummun joka pärisi mukavasti esim rumpuja re-ampatessa.

2. Keinotekoinen tuplaus
"Manuaali"-tuplaus (2x soitettu) ei ole ratkaisu jo siitä syystä että ollaan jo miksausvaiheessa ja asiakas on kiertueella ties missä. Jos soitetaan useampaan kertaan sama osuus, on efekti sitäpaitsi hieman erilainen. Esim. rock musassa käytän kyllä lähes aina päällekkäisiä ottoja mutta en tässä tapauksessa. Joten: tein raidasta kopion ja prosessoin nämä kaksi eri tavalla. Joskus jätin toisen ihan kuivaksi.

Entäs vaihevirheet??Mitä niistä? Vaiheisuus on osa musiikkia ja äänen fysiikkaa joten käytä korviasi! Jos se kuullostaa hyvältä(myös monona), se on hyvä.

Esimerkki tästä tekniikasta: akustinen, näppäilty kitara. Tuplasin raidan ja laitoin toiselle raidalle: HPF@2kHz, limitteri pitkällä atackilla(esim. LA2A), ja lyhyt delay(muutama ms.)
 
Tämän tarkoituksena on saada yläsävelsarja hallintaan ja sitten liitettyä alkuperäiseen. Voihan toki käyttää LPF:ää (esim. bassossa) ja sitä kautta saada eräänlainen monialue kompuraefekti. Näitä kopioita voi sitten tehdä niin monta kun haluaa. Kannattaa myös harkita panorointi ja balanssit tarkkaan ja tarvittessa tehdä vähän automaatiota. Tämä saa miksauksen kummasti elävämmäksi.

Rumpusetin miksasin stereoraidaksi ja monistin siitä kaksi kopiota. Tässä kohtaa vaiheisuus alkoi nousta vastaan joten käytin lyhyttä delayta kopioissa saamaan homman kuriin. Tämäkin on soundikysymys. Säätelin delayaikaa silmät kiinni kunnes rummut potkivat sopivasti.

Yksi tärkeä aspekti tässä tekniikassa on että materiaalin voi kompressoida niin että se ei pilaa alkuperäisideaa mutta tiivistää pakettia huomattavasti.

3. Manual gain riding (mikä lie suomeksi, volumeratsastus??)

Eli kun kompressoria ei saa tai ei halua käyttää täytyy dynamiikkahallinta tehdä käsipelillä. Tämähän on helppoa jos tekee esim. softapojaisella raiturilla kun ei sormien lukumäärä enää aseta rajoja. Eli laulut, jouset, kitarat, synaleadit etc. raidataan(hohhoijaa)ja jos haluaa vähän kompura soundia niin laittaa vaikka ryhmäinsertteihin sopivan dynamiikkaprosessorin.

Muutama sana loppumiksauksesta:

Katson todella tarkkaan (mielellään mittarilla) mitä alakerrassa tapahtuu. Siellä ei tarvitse olla kuin kaksi elementtiä: sävel ja isku. Jos sävel ei ole selkeä, homma kaatuu. Jos isku ei ole selkeä, homma kaatuu.

Varaan joka instrumentille oman paikan äänikuvassa.Keinoja on moniä(etäisyys, taajuussisällön painopiste eli eq, sovituksellinen sijoittelu etc.)

Teen muutaman taikatempun ja biisi on valmis!

Kiitos.

Pikkuvinkkejä rumpujen projektiäänityksiin..
 
Bändikämppä-äänityksissä yleensä ongelmana on tarkkailun puute.. eli ensin mikität, mutta et voi tietää miltä kuulostaa.
Olen usein joutunut itse ensin äänittämään pikku pätkiä jokaisesta rummusta ja sitten kuuntelemaan ne nauhalta nopeasti että onko ok. jos ei, sitten taas säätämään.
 
Tässä pari vinkkiä:
 
Pyydä rumpalia soittamaan komppia ja laita nauha pyörimään. (toimii myös studiossa, jos sinulla ei ole apulaista mikkien luona).
Laita mikki ensin paikkaan A, anna olla hetken, napauta kalvoa, siirrä paikkaan B, anna olla, napauta kalvoa ja siirrä paikkaan C jne jne.. Kun sitten kuuntelet nauhalta mikä positio oli paras, laitat mikin siihen. (edellyttäen tietysti että muistat mikä positio oli missäkin..)
Toimii yllättävän hyvin, jos viitsii keskittyä, ja toimenpide säästää mukavasti aikaa! ja muista peltorit päähän ennen kuin menet työntämään päätäsi bassarin eteen.....

Toinen pikku vinkki:
jos on mahdollista, laita päähäsi hyvin eristävät studiokuulokkeet, ja aja kuunteluusi kohtuu kovaa koko setin mikkejä. Pyydä rumpalia soittamaan, ota mikki käteen ja etsi paras paikka mikille, jossa saundi on hyvä. Tietysti melu rumpujen äärellä on kova, mutta kyllä kuulokeista olennaisen ja suuntaa-antavan saundin pystyy kuulemaan.

Bassarisaundista..
 
On koulukuntaa jossa bassariin hyväksytään vaan yksi mikki, sitten on niitä ketkä mikittää napsun vain ja ainoastaan kirjatyylillä muutaman sentin päästä nuijasta pienessä kulmassa, ja niitä jotka sanoo et on toi ja toi tyyli..
Itse kuulun koulukuntaan jossa en jaksa takertua sääntöihin, vaan kokeilen ja jos on hyvä niin hyvä.
 
Kahdella mikillä potkua:
(vanha juttu mut niille ketkä ei oo kuullu...)
 
Yksi mikki kalvon luo, (421,52,57,441 ym.), toinen etukalvon eteen metrin/parin päähän (miel. isokalvoinen, 87,89,103,B1,B2 ym ym). Mitä isompi ja laadukkaampi soittotila sitä enemmän voi leikkiä.
Dynaamisesta sointi pois, ja läpsy esiin, isokalvoisesta esiin sointi ja botne. Jos on vaiheenkääntö, kannattaa leikkiä.
 
hommaa parantaa huomattavasti jos rakentaa tunnelin bassarin eteen. Onnistuu räkkilaatikoiden kansilla, parilla huovalla tai vaikka pieniä mikkipuomeja tueksi jonka päälle levittää jonkun paksun kankaan. Isokalvoisen mikin taakse voi vielä laittaa kymmenen sentin päähän ison levyn, jotta mikki saa bassokorostumaa myös takaapäin off-axis, eikä pellit vuoda takaseinän kautta..
 
Olen saanut hyviä ratkaisuja aikaan PZM -mikrofonilla rummun edessä lattialla. Sen yhdistelmä kalvon edessä olevan mikin kanssa on aivan fantastinen!
Kerran ruuvasin etukalvon kokonaan pois, laitoin etukalvon tasalle Shuren Beta 52:sen nuijan korkeudelle , ja PZM mikki suoraan sen alapuolelle lattialle.
52:sesta napsu, PZM kompuralla lyttyyn niin että napsu pääsee läpi mutta alapään jälkisointi nousee pintaan sopivalla releasella. humahtaa mukavasti ja saundi oli sekä tiukka että pyöreä. Vähän kuin Simon Philipsin bassarisaundi..nam
 
Muutenkin, kehotan äänityksestä kiinnostuneita rikkomaan rajoja ja kokeilemaan kaikkea. konkkamikkejä tomeihin, virveleihin, peltejä alapuolelta, vaiheenkääntöjä, overit pois ja tilamikkien kalvot väärinpäin huoneen nurkkaan, mikkejä rumpalin pään taakse, mikkejä seiniin ym..
 
mitä kovempaa nauhalle, sitä parempi.

Glyn Johns -rumpumikitys:
 
http://www.danalexanderaudio.com/glynjohns.htm
 
Eli toinen (rumpalin edestä katsoen vasen) overhead lattiatomin likelle, ja toinen keskelle osoittamaan suunnilleen pikkutomien väliin. Säädetään näiden etäisyyttä niin, että ovat jokseenkin yhtä kaukana virvelistä. Lisäksi virveli- ja bassarimikit suhteellisen normaalisti.
 
Vaatii, kuten sivulla todetaan, hyvin soivan rumpusetin ja hyvin soivan rumpalin.

Lueskelin pitkästä aikaa läpi, ja lehmänkellokikka oli kadonnut.
 
Eli hiljaa taustalle lehmänkello hakkaamaan, miksatessa siten ettei sitä kuule ennenkun sen ottaa pois. Tuo ryhtiä.

hiljaa taustalle lehmänkello hakkaamaan, miksatessa siten ettei sitä kuule ennenkun sen ottaa pois. Tuo ryhtiä.
 
Niin, ja soita se pikkasen kiilaten. Tekee slovaristakin menevän.

Eli hiljaa taustalle lehmänkello hakkaamaan, miksatessa siten ettei sitä kuule ennenkun sen ottaa pois. Tuo ryhtiä.
 
-Tämä onnistuu usein klikin kanssa äänittäessä kompressoimalla ambienssit :)
 
Tosin silloin se ei kiilaa...

-Tämä onnistuu usein klikin kanssa äänittäessä kompressoimalla ambienssit :)
 
Tosin silloin se ei kiilaa...
 
Riippuu siitä, kuinka pitkäksi säädät releasen. Jos rumpali soittaa vaikkapa kasibiittiä, ja laitat releasen juuri aavistuksen 1/8-nuottia lyhyemmäksi, saa helposti sellaista "maratonin loppukiri" -tyyppistä läähätystä mukaan. Kannattaa kokeilla.
 
Järeämmässä muodossaan tää on vaikkapa jossain Hurriganesilla tai Led Zeppelinillä, kun koko komppiryhmä laitetaan näillä säädöin samaan monokompuraan. Siinä on taimauksella tukea
:-)

Tää nyt on ihan perusjuttu, muttei kukaan ole näköjään vielä ehtinyt mainita.
 
Kitaroita ja bassoja äänittäessä kantsii napata talteen DI:n avulla instrumentin "suora" soundi ennen ensimmäistäkään efektiä tai muuta kapistusta. Tällöin isotkin soundilliset muutokset ovat mahdollisia (ja peräti helppoja, styrkka koppiin, inputti pöydän auxista jne) jos yhtäkkiä tuleekin eteen tilanne, jossa biisi pitää saada ihan toisenlaiseksi.
 
Etenkin jos äänitys itsessään tapahtuu muualla, etkä ole itse paikalla, tämä kikka voi pelastaa hermoromahdukselta. Eräässä hiljan duunaamassani proggiksessa oli tehty soundit jollain Korgin Toneworks tms. moulinex-tyyppisellä härpättimellä. Joko kyseisestä kapineesta irtoaa vain munatonta rutinaa tai sitten sitä operoinut henkilö ei ollut tehtäviensä tasalla, mene tiedä, mutta nuo DI-raidat pelastivat tilanteen. Yksi yö meni raitoja uudelleenkäsitellessä. Onneks on Hiwatt ja Tubescreamer.
 
Tuota tehdessä oli muuten melkoinen kiire, ja "erihenkisiä" soundeja tarvittiin sinne sun tänne - ratkaisin homman tylysti siten, että mikitin viidellä mikrofonilla kaapin, ensin reilun puolen metrin päähän kolme dynaamista kapinetta ja konkkaa, kaikki "soundillisesti" huomattavan erilaisia (joku wanha Senkku, Neumann ja Electrovoicen PL20) ja sitten luurit päässä vaihevirhettä minimoiden kaapin kartioiden lähelle SM57 ja Unidyne IV. Noissakin kahdessa on muuten hämmentävän erilainen soundi. Näistä raidoista oli helppo ja nopea valita aina ne kaksi, mitä käytti.
 
Niin, tietty ne alkuperäiset raidat kantsii säästää että voi sitten "kopioida" soittajan efektistrategian uudelleenkäsittelemäänsä versioon.

Muistakaa (ja muistuttakaa muita) että kun nauhoitettu biisi loppuu niin ootte riittävän kauan hiljaa. Vaikka onhan sekin tavallaan hienoa kun biisin lopussa pellin hienosti vielä soidessa levyltä kuuluu taustalta esim. meniks toi hyvin tai hell yeah heavy metal.

Perusvinkki, mutta ei taida olla täällä vielä. Eli kun haluat sitä mahtavaa kasarivirvelisoundia tyyliin scorpions.
 
kun olet löytänyt kivan kaiun ja gate on kohdillaan, laita mukaan rotupuhdasta valkeaa kohinaa niin et gate sulkee sen kaiun kanssa. Ja kyllä tussahtaa komeasti.
 
EDIT: tulipa ilmaistua epäselvästi, toivottavasti ymmärtää.

Olen saanut hyviä ratkaisuja aikaan PZM -mikrofonilla rummun edessä lattialla. Sen yhdistelmä kalvon edessä olevan mikin kanssa on aivan fantastinen!
Kerran ruuvasin etukalvon kokonaan pois, laitoin etukalvon tasalle Shuren Beta 52:sen nuijan korkeudelle , ja PZM mikki suoraan sen alapuolelle lattialle.
52:sesta napsu, PZM kompuralla lyttyyn niin että napsu pääsee läpi mutta alapään jälkisointi nousee pintaan sopivalla releasella. humahtaa mukavasti ja saundi oli sekä tiukka että pyöreä. Vähän kuin Simon Philipsin bassarisaundi..nam
 
Tarvittaessa saman asian ajaa normaali pallokuvioinen mikki, kunhan sen vaan panee lattialle.

laita mukaan rotupuhdasta valkeaa kohinaa niin et gate sulkee sen kaiun kanssa.
 
Studiovinkithän on loppuneet kuin seinään! Pistäkää ihmeessä lisää ku nää on ihan korvaamattomia kotistudiossa. Kyselläämpä niin pääsette vauhtiin: Voisko joku kääntää ylläolevan lainauksen amatöörikielelle? Miten "rotupuhdasta valkeaa kohinaa" lisätään käytännössä esim. nuendolla?

En tiedä onko tämä niin laadukas vinkki mutta kuitenkin. Teen itse parasta aikaa omia kotinauhoituksia, ja vähän ottaa pattiin kun oppii koko aika jotain uutta ja teke mieli äänittää uudestaan kun ei edelliset äänitykset yhtäkkiä enää tyydytä..:)
 
Mutta minun mielestä kannattaa aina tarkistaa tarkasti jokainen nauhoittamansa raita ennenkuin siirtyy eteenpäin, esim jos jotain epämielyttävää säröä ilmaantuu tai jos tekee soittovirheen. Vaikken ole vielä miksausvaiheeseen päässytkään, niin luulisin että sitä on erittäin vaikea korjata enää jälkeen päin.

Höh, eikös tämäkään ollut täällä.
 
Kitaravahvarin äänittäminen enemmällä kuin yhdellä mikillä:
 
Vaihevirhe tulee ongelmaksi välittömästi kun viisseiskan lisäksi laittaa toisen mikin. Mutta myös mahdollisuudet kasvaa, joten, millä teloa vaihevirhe pois soundia syömästä?
 
V: Laita vahvarista tulemaan surinaa, kuten vaikkapa särö päälle ja piuha roikkumaan ilmaan. Käännä toisen mikin vaihe, ja kuuntele surinaa samalla kun siirtelet mikkiä lähemmäs ja kauemmas. Kun ääni häviää, eg. mikkien kuulema ääni on täysin vastavaiheessa, etäisyyden paikka on siinä. Nyt vain käännät vaiheen takaisin, ja tadaa! Kampasuodatuksesta vapaa kitarasoundi jyrisee kajareissasi, ja mikkien ominaissoundeja voi kätevästi sekoittaa. Vrt. lähtötilanne, jossa uuden mikin lisääminen vain syö soundia pois. Tietysti kampasuodatushäröä voi käyttää myös tehokeinona, jos havitellaan vaikkapa honottavaa soundia isosta kaapista. Usempaa kuin kahta mikkiä käyttäessä kannattanee käytä samaa mikkiä vaihereferenssinä jokaiselle. Mikkien siirron vaihtoehtona on jälkikäteen säätö tarkalla delayllä.
 
Tämä temppu pätee myös lähimikki + huonemikki -systeemissä, joskin on helpompi toteuttaa jälkikäteen mahdollisimman tarkalla delaylla lähimikkiin. Tässä tapauksessa vain surina ei katoa koskaan kokonaan.
 
Ero on valtava mututuntumalla heitettyihin mikkeihin.

Pikkuvinkkejä rumpujen projektiäänityksiin..
 
Bändikämppä-äänityksissä yleensä ongelmana on tarkkailun puute.. eli ensin mikität, mutta et voi tietää miltä kuulostaa.
Olen usein joutunut itse ensin äänittämään pikku pätkiä jokaisesta rummusta ja sitten kuuntelemaan ne nauhalta nopeasti että onko ok. jos ei, sitten taas säätämään.
 
Tässä pari vinkkiä:
 
Pyydä rumpalia soittamaan komppia ja laita nauha pyörimään. (toimii myös studiossa, jos sinulla ei ole apulaista mikkien luona).
Laita mikki ensin paikkaan A, anna olla hetken, napauta kalvoa, siirrä paikkaan B, anna olla, napauta kalvoa ja siirrä paikkaan C jne jne.. Kun sitten kuuntelet nauhalta mikä positio oli paras, laitat mikin siihen. (edellyttäen tietysti että muistat mikä positio oli missäkin..)
Toimii yllättävän hyvin, jos viitsii keskittyä, ja toimenpide säästää mukavasti aikaa! ja muista peltorit päähän ennen kuin menet työntämään päätäsi bassarin eteen.....

Toinen pikku vinkki:
jos on mahdollista, laita päähäsi hyvin eristävät studiokuulokkeet, ja aja kuunteluusi kohtuu kovaa koko setin mikkejä. Pyydä rumpalia soittamaan, ota mikki käteen ja etsi paras paikka mikille, jossa saundi on hyvä. Tietysti melu rumpujen äärellä on kova, mutta kyllä kuulokeista olennaisen ja suuntaa-antavan saundin pystyy kuulemaan.
 
Joo tälleen se aina menee kun huono on kokoa 4x4 ja siellä sitten koitat jotain rumpuja kuunnella kuulokkeet täysille jne..
ja vielä nauhoitella niitä pätkiä, mutta kyllähän tuo jotenki onnistuu. Tosin on väliin vähän rassaavaa...kun vaan olis se kuunteluhuone erikseen...