Studiotyöskentely ›

elampen:
-Huipputasot digitaalisessa PPM-mittarissa eivät saisi ylittää -9dbfs. Lyhyet muutaman millisekunnin huiput voivat käydä -6dbfs.
 
Jos tallennat 24-bittisenä (suositeltavaa) voit jättää vielä enemmän dynamiikkaa äänitysvaiheessa. Toki hyvä lukija puhuu melko tasaisesti, mutta kumminkin...

elampen: Lukijalla on yksi suu ja kuulijalla yleensä noin kaksi korvaa. Olen olettanut stereomikityksen simuloivan tilannetta kuulijan, en puhujan näkö- tai siis kuulokulmasta, mutta aina oppii uutta.
 
Kysehän on siitä, että äänilähde ("yksi suu") on tuossa pistemäinen. Jos haluat äänittää äänen sellaisenaan, ilman tilan vaikutusta, se onnistuu parhaiten monona. Tilan tuntu lisätään sitten miksauksessa.
 
Jos äänität pistemäisen äänilähteen stereona, siihen tulee varsinaisen äänen lisäksi vain äänitystilan vaikutus mukaan. Sitä ei sitten saa siitä oikein millään pois. Eli stereona kannattaa äänittää jos haluat alkuperäisen tilan mukaan. Jos haluat muokata tilaa itse, niin äänitys mahdollisimman kuivana.
 
Tuo kaksi suuta viitannee siihen, että tilanne voi olla toinen jos äänilähde ei olekaan pistemäinen vaan siinä on jo itsessään leveyttä, kuten esimerkiksi pianoa tai rumpuja äänitettäessä.

Klezberg: Kysehän on siitä, että äänilähde ("yksi suu") on tuossa pistemäinen. Jos haluat äänittää äänen sellaisenaan, ilman tilan vaikutusta, se onnistuu parhaiten monona. Tilan tuntu lisätään sitten miksauksessa.
 
Jos äänität pistemäisen äänilähteen stereona, siihen tulee varsinaisen äänen lisäksi vain äänitystilan vaikutus mukaan. Sitä ei sitten saa siitä oikein millään pois. Eli stereona kannattaa äänittää jos haluat alkuperäisen tilan mukaan. Jos haluat muokata tilaa itse, niin äänitys mahdollisimman kuivana.
 
Tuo kaksi suuta viitannee siihen, että tilanne voi olla toinen jos äänilähde ei olekaan pistemäinen vaan siinä on jo itsessään leveyttä, kuten esimerkiksi pianoa tai rumpuja äänitettäessä.
 
Nyt alkaa hahmottua, mistä on kyse! Joskus väärien mielikuvien haihtuminen päästä kestää kauan.

Klezberg: Kysehän on siitä, että äänilähde ("yksi suu") on tuossa pistemäinen. Jos haluat äänittää äänen sellaisenaan, ilman tilan vaikutusta, se onnistuu parhaiten monona. Tilan tuntu lisätään sitten miksauksessa.
 
Jos äänität pistemäisen äänilähteen stereona, siihen tulee varsinaisen äänen lisäksi vain äänitystilan vaikutus mukaan. Sitä ei sitten saa siitä oikein millään pois. Eli stereona kannattaa äänittää jos haluat alkuperäisen tilan mukaan. Jos haluat muokata tilaa itse, niin äänitys mahdollisimman kuivana.
 
Tuo kaksi suuta viitannee siihen, että tilanne voi olla toinen jos äänilähde ei olekaan pistemäinen vaan siinä on jo itsessään leveyttä, kuten esimerkiksi pianoa tai rumpuja äänitettäessä.
 
Juuri näin minäkin sen olisin selittänyt, jos olisin osannut pukea sanoiksi. Plussa.

Mikeistä vielä sen verran, että jos pysytään hintahaitarissa 150-350 euroa, olisiko jokin näistä erityisen omiaan tämän kaltaiseen äänittämiseen:
 
http://www.thomann.de/fi/audio_technica_at2035.htm
 
http://www.thomann.de/fi/audio_technica_at2050.htm
 
http://www.thomann.de/fi/akg_perception_220.htm
 
http://www.thomann.de/fi/akg_c214.htm
 
http://www.thomann.de/fi/rode_nt2a.htm
 
Tuossa Rodessa on mahdollista vaihtaa kuviota (kardioidi, kasi sekä omni) - onko sillä merkitystä erilaisten äänitystilanteiden kannalta?

Tuossa Rodessa on mahdollista vaihtaa kuviota (kardioidi, kasi sekä omni) - onko sillä merkitystä erilaisten äänitystilanteiden kannalta?
 
No ei yhden tyypin puhetta äänitettäessä varsinaisesti tarvitse kuin kardioidia, paitsi jos äänität kahta samaan aikaan niin silloin kasi on ihan kätevä. Riippuu tietysti paljon haluat tilaa mukaan.
 
Mutta onhan mikki jossa on vaihdettava suuntakuvio paljon monikäyttöisempi.

JoKo: Mutta onhan mikki jossa on vaihdettava suuntakuvio paljon monikäyttöisempi.
 
Aivan. Röde on noista ainoa josta minulla on itselläni kokemusta, ja asiallinen laite on hän.