Studiotyöskentely ›

kivi: Oikeasti kelvollista trigattua rumpusoundia ei olekaan, ellei musa itsessään sitä konemeininkiä vaadi. Jos nyt ei tarjottaisi huonoja tapoja kenellekään?
 
Hmmm... toi pitää sisällään reunaehdon, et on hyvä runpali, hyvä tila ja siedettävät kannut. Lisäksi sen, et puhutaan "oikeesta studiotyöstä", eikä "bändi kerralla narulle" - hommasta.
 
Fakta on kumminkin se, et kaikissa bändeissä ei o Kuoppista, kaikki reenikämpät ei o studioita ja kaikki rumpsuttimet ei o reccustomeita tai kumuja.
 
Sinänsä toi pelkkä triggaus ny ei o mikään autuaaksi tekevä asia. Ko jokainen minuutti minkä mikityksessä säästää tuppaa muuttumaan tunneiksi ja päiviksi sit jälkikäsittelyssä. Vetää "reilusti" sähkörummuilla, ni jopas helpottaa elämää kummasti. Saapi bändin kerralla narulle, mikkejä on vähempi ja yleinen mökätaso on alempana. Minkä rumpujen nyansseissa menettää saapi monikerroin takaisin muualla. Jos oikeasti meinaa saada parempaa jälkeä kuin mitä xtremestä tai teedeekakskympistä lähtee, ni sitä osaamista saa olla jo aika lailla.
 
Oikeasta studiotyöstä mä ny en just mitään tiedä, mut "bändi kertaheitolla narulle"- budjettikamoilla on sit jo tutumpaa. Stressiklubini reenikämppä on betonikuutio, eikä tilassa ittessään ole mitään äänitettävää. Pikemminkin tila tulee eliminoida.
 
Sit edessä on kans semmoinen asia ko kustannustehokkuus. Jos aikoo parasta aaryhmän jälkeä aikaansaada, ni sit menee aaryhmän studioon. Ei siinä ole vaihtoehtoa. Jos taas tahtoo itte vähällä vaivalla vetää, ni kiipparisti sit flyygelin sijaan vetää clavinovalla, kitarisa vetää tonelabista, eikä vaadi mikitettyä miljardin watin marsunippua. Sen äänitteen lopullisesta käyttötarkoituksestahan homma on lopuksi kiinni.
 
Jos pieni offari sallitaan, ni pannaan lopuksi iltasatu. Mun stressiklubi poikkeuksellisesti tartti tuuraajaa. ( Ko keikka lyötiin lukkoon, ni kitarisa unohti semmoisen mitättömän sivuseikan kuin oman tyttären häät) Turaajadiili sit oli se, et bändi toimittaa laput, keikkaohjelmiston rompulla + yhdet reenit kimpassa. Mut ei meillä ollu ajantasaista keikkasettiä narulla, joten semmoinen jouduttiin pika- aikataululla tekemään. Siis neljä keikkasettiä yhdessä illassa narulle. Turaaja hieman hämmästeli äänen teknistä laatua, mut en osaa sanoa oliko se mielestään hyvä vai huono. Taatusti siit selvää sai. Reenit kimpassa... ko en ny muistanu erikseen mainita, et meil on sähköpannut (ei kuulunu niillä rompuilla) ni pari tuntia ko oltiin vedetty, ni turamies kysyi meikäläiseltä, et mikä mikkitsydeemi mulla rumpsuissa on? Jolloin vedin liun lattiaan ja vastasin, et nämä on tämmöttet sähkösäätöiset.
 
Muuten homman vois kuitata vaik leikillä, mut ko toi turamies on kultalevykerhossa niin soittajana että äänittäjänä. Jos toi saundi oikeesti ois täyttä paskaa, ni luulis ammattilaisen kuulevan sen jo kotikutoisrompulta?
 
Ja lopuksi se, et jos tota kustannustehokkuutta miettii, ni onko parempi investoida tonni mikkeihin ja toinen mokoma 16- kerralla sisään äänityskalustoon, jos loppujen lopuksi helpommalla parempaan lopputulokseen pääsee investoimalla viissataa käytettyihin sähkäreihin?

rintapek: Hmmm... toi pitää sisällään reunaehdon, et on hyvä runpali, hyvä tila ja siedettävät kannut. Lisäksi sen, et puhutaan "oikeesta studiotyöstä", eikä "bändi kerralla narulle" - hommasta.
 
Fakta on kumminkin se, et kaikissa bändeissä ei o Kuoppista, kaikki reenikämpät ei o studioita ja kaikki rumpsuttimet ei o reccustomeita tai kumuja.
 
Rumpalin hyvyys on makuasia - ja huonoa ei kannata äänittää sähkörummuillakaan. Tilan hyvyyskin on makuasia ja sama koskee kannujen siedettävyyttä.
 
Itse kuuntelen mieluummin lonksuvaa rumpalia oudossa tilassa, väärin viritetyillä rummuilla, kuin sellaista geneeristä sähkörumpuhuttua, jossa kaikki kuten japanilaisen insinöörin mielestä pitää.

varakeef:
Itse kuuntelen mieluummin lonksuvaa rumpalia oudossa tilassa, väärin viritetyillä rummuilla, kuin sellaista geneeristä sähkörumpuhuttua, jossa kaikki kuten japanilaisen insinöörin mielestä pitää.
 
Sama, sillä säävarauksella että kunhan se sopii musiikkiin.
 
Mutta ei ne Kumut ja Reccustomit oo mitään autuaaksi tekeviä juttuja, kyllä koko ajan kovat tyypit ostaa vanhoja piestyjä moposettejä satasella, ja vetää niillä komeasti. Kalvot pitää valita oikein ja tietää tarkalleen mihin kohtaan lyö. Mee nuokkarikeikalle katsomaan kun paikallinen bändi vetää, ja sitten vaihda sinne rumpujen taa joku Nykäsen Anssi samoilla säädöillä, niin koko setin soundi muuttuu kertaheitolla.
 
Mulla on ilo ja kunnia saada soittaa muutaman erittäin hyvän rumpalin kanssa, ja en lähtis enää vaihtamaan huonompaan, itse asiassa ihmettelen kuinka kauan sitä jaksoikaan. Hyviä rumpaleita saa ihan samaan hintaan kuin heikompia, ja usein hommat sujuvat nopeammin ja vähemmällä käninällä kun hyvien soittajien ei tarvitse syytellä muita omista virheistään.
 
Hyvä rumpali kaivaa sen kompin vaikka tiiliseinästä, ja on joskus kaivanutkin.
;-D
 
Kivi

Hyvä rumpali kaivaa sen kompin vaikka tiiliseinästä, ja on joskus kaivanutkin.
;-D
 
Kivi
 
Mä muistelen yhtä urbaanilegendaa, jossa Gaddin Steven rumputeknikko tms. ihmetteli kuopalla olevaa basarin kalvoa, joka kuulosti huonolta - ei kuulemma kuulostanut enää, kun Steve oli itse kivunnut jakkaralle..