Studiotyöskentely ›

JoKo: Onko kellään enää Elkasetti-nauhuria? Niistä suuri osa ainakin tämän jutun mukaan myytiin Suomeen ku Sony lopetti formaatin...
 
http://home.claranet.nl/users/pb0aia/cm/elcaset/el-end.html
 
"The only minor problem is that sometimes cassettes get stuck due to drying of lubrication, but I solved that with silicone liquid (same liquid as for car-door's rubber profiles). "
 
Toivottavasti ei ole päässyt metalliosiin koskettamaan tuo kikkaneste.
 
Mikä muuten oli se todella lyhyen ajan ollut digitaalinen nauhaformaatti ennen kuin DAT yleistyi?
 
Alesis TapeLink?

JoKo: Itseasiassa VHS-nauhassa on ihan normaali analoginen ääniraita siellä kuvaraidan rinnalla. Mutta ei se toki ADATin nauhakompressiolle vedä vertoja.
 
Eikös hifi-videossa ääni ole jotenkin upotettu kuvamateriaaliin, mikä johtaa suureen nauhanopeuteen ja hyvään sointiin? Perus-vhs:ssä tuo rinnakkainen ja suttuinen ääniraita on.
 
Hifi vido on mainio nauhuri... eika tämä mihinkään kompressioon perustu.
 
dewil: täältä sitten vähän faktaa. Tai vähän enrmmänkin, itseasiassa:
http://kervo.blogspot.com/2009/05/klassikkoainesta-c-kasetti.html
 
Pidin tästä:
Erään kasetin matkan pää tien penkalla jossain päin Suomea. 11.8.07.

Klezberg: Muistan tuon ilmoituksen, se oli aamun puheenaihe opiskelijasolussa. Tuli siinä itsekin harkittua pitäisikö ostaa. Jos tuo on ollut syyskuun loppua, niin rahaakin olisi kesän jäljiltä pitänyt olla. En kuitenkaan ostanut. Taisi siinä kuitenkin arveluttaa homman toimivuus pitemmän päälle. Muistelen että yksi tuttu osti.
 
samat tunnelmat ja mietteet on täälläkin eletty :-)

varakeef: Eikös hifi-videossa ääni ole jotenkin upotettu kuvamateriaaliin, mikä johtaa suureen nauhanopeuteen ja hyvään sointiin? Perus-vhs:ssä tuo rinnakkainen ja suttuinen ääniraita on.

 
VHS-nauhan hitaasta nopeudesta (2,4 cm/s) johtuen tavallinen analoginen ääni oli laadultaan heikko.
 
Toisin oli Hi-fi -videonauhureissa, joissa ääni ensin liitettiin (moduloi) kantoaaltoon, jonka tallentaminen edellytti suurta nauhanopeutta. TÄmä toteutettiin pyörivän kuvarummun avulla so. kuvapäiden lisäksi oli kaksi äänipäätä, jotka pyyhkäisivät ennen kuvapäitä (muistaakseni eri kulmassa ja erilaisilla magneettisuusarvoilla) viistoon suhteessa kulkevaa nauhaa. Kuva ja ääni olivat nauhalla "päällekkäin"
 
"Ääniraidan" nopeus oli em. menetelmällä suuri ja sekä taajuustoisto että dynamiikka olivat hyvät. Lopulliseen äänenlaatuun vaikutti tietysti minkälaisen käsittelyn signaali sai ennen äänipäille johtamista.
 
Hi-Fi-videonauhureiden perusmalleissa oli automaattinen äänitystason säätö (kompressori). Paremman so. kalliimman luokan laitteissa oli käsin asetettava äänitystason säätö, joka mahdollisti paremmin laajan dynamiikka-alueen hyödyntämisen. Itse ostin v. 1988 NEC-merkkisen laitteen, jossa oli äänitystason säätömahdollisuus - noin viiden tuhannen markan hintaan, mikä muistui mieleen kesäloman aikana autotallia siivotessa ja sen aikaisia vhs-kasettilaatikoita siirrellessä.. Livesoittoa koti- ja soittokämppäoloissa äänitettäessä etuna olivat hyvän äänentoiston lisäksi pitkä tallennusaika. Mitään jälkeenpäin tehtäviä editointeja ko. systeemillä ei voinut tehdä.
 
..sittenhän tulivat kuvaltaan parempilaatuinen S-VHS ja edelleen uutena sovellutusalana ko. kasettia käyttävä ADAT, mikä formaatti on vieläkin ollut toimiva omien liveäänityksien taltioinneissa.