Studiotyöskentely ›

Ei liity varsinaisesti tähän mikrofoniin ja kirpputoriin, mutta yleisen joulumielialan kohentamiseksi lienee pakko kertoa että mun broidi dyykkas toissa keväänä roskalavalta täysin toimivan Wurlitzer-sähköpianon (no okei, yks kieli oli risa).
 
Iloista Joulua !!
 
Ei prkl, miksei mulle käy ikinä noin!!

Taitaa tottihot vaan sikailla... Ei pidä ottaa liian tosissaan tollasia. Ei kukaan myy km54:ää jos ei tietäis, mikä on kyseessä. Ja vielä lootassa. Eri asia vanhojen anasynien kanssa. Niitä kaikki luuli aikoinaan leikkiuruiks ja myi halvalla.

mihinkähän tota vois käyttää. Täs on ollu viritelmissä jonkin asteinen himastudion viritelmä. Ihan cakewalk pohjalta. Käyks toi esim lauluun tai akustiseen kitaraan ?
 
Jestas, tuo on yks mun lempimikeistä. Sen voi törkätä kohti melkein mitä tahansa äänilähdettä, ja hyvältä kuulostaa. Siis jos äänilähde on kunnossa...Niin, se käy lauluun ja kitaraan enemmän kuin hyvin. Vähän sukkahousua tai kaupallista pop-filtteriä suun ja mikin välille.

Ei kukaan myy km54:ää jos ei tietäis, mikä on kyseessä.
 
Ei niin. Tiedän tapauksen jossa rca77 on vaihtunut pussiin sokeriherneitä.

Taitaa tottihot vaan sikailla... Ei pidä ottaa liian tosissaan tollasia. Ei kukaan myy km54:ää jos ei tietäis, mikä on kyseessä. Ja vielä lootassa. Eri asia vanhojen anasynien kanssa. Niitä kaikki luuli aikoinaan leikkiuruiks ja myi halvalla.
 
Siis mitäs tää nyt meinas ? Sattui nyt se kerran elämässä kauppa eteen ja ostin mikin halvalla pois. Eihän kukaan pakota uskomaan, mutta näin asia kumminkin on. Eikä mulla edes ole mitään tarvetta valehdella asiasta. Ja on noita tapauksia, niinkuin nyt tuossa vaiika tuo RCA77. Kaveri hommasi joskus about 7 vuotta takaperin keltaisesta pörssistä Fender stratocaster kitaran. Ilmoituksessa mainittiin Vain Fender stratocaster, made in u.s.a. väriltään musta. Hinta oli selvästi katsottu sen aikaisen uuden jenkkistraton mukaan ja oli luokkaa 20 -30% halvempi, kuin uusi kaupan strato. Kaveri soitti ihan vaan sen takia, että oli kakkoskitaraa vailla ja kyseinen kitara sattui sijaitsemaan ilmoitetuista stratoista lähimpänä. Kaveri soitti stratosta. Myyjä kertoi, että kitara on aika vanha, mutta silti ihan saman näköinen kuin uusi. Myyjä ei osannut kertoa tarkkaa ikää koska oli ostanut kitaran tutultaan käytettynä joskus 80 luvun alussa. Myyjä myös kertoi, että lakka on halkeillut jonkin verran ja maali on kulunut muutamasta kohdasta vähän. Myyjä arveli, että kitaran voi viedä uudelleen lakattavaksi ja lupasi tinkiä hinnasta 100 mk. Kaveri kävi hakemassa kepin ja irroitti kaulan. paljastui, että kitara oli vuosimallia 67.
Yllättävän moni olettaa, että se vanha kitara ei voi missään nimessä olla yhtä kallis, kuin uusi. Niin varmaan on meikäläisen neumanninkin kohdalla käynyt. Varmaankin on nähty lehdessä mainos jostain Sonyn ( tietenkin huippumerkki maallikon silmin ) 60 Euroa maksavasta karaokemikrofonista ja päätelty, josko tuosta 15 euroa saisi .... ja saikin :)

Kyllähän se on sitten vaan kateellisena pakko uskoa...

Mitenkään tähän Neumann-asiaan liittymättä täytyy sanoa, että tiedän tapauksen, jossa eräs organisaatio vaihtoi vanhan nurkissa lojuneen Rhodesin uuteen Casio-sähköurkuun, eivätkä joutuneet maksamaan edes paljon välirahaa. Uusi on aina parempi!

Mitenkään tähän Neumann-asiaan liittymättä täytyy sanoa, että tiedän tapauksen, jossa eräs organisaatio vaihtoi vanhan nurkissa lojuneen Rhodesin uuteen Casio-sähköurkuun, eivätkä joutuneet maksamaan edes paljon välirahaa. Uusi on aina parempi!
 
Avovaimon tuttu oli löytänyt roskiksesta Gibsonin Les Paulin. Kaula poikki, mutta korjaantui ehommaksi kuin uusi paikallisella soitinpajalla. Oli pojalle siitä saatu hyvä aloittelijan soitin parilla sadalla markalla.

Mitenkään tähän Neumann-asiaan liittymättä täytyy sanoa, että tiedän tapauksen, jossa eräs organisaatio vaihtoi vanhan nurkissa lojuneen Rhodesin uuteen Casio-sähköurkuun, eivätkä joutuneet maksamaan edes paljon välirahaa. Uusi on aina parempi!
 
Me vaihdettiin kerran Casio-sähkourku Hammond T-200:een. x)