Studiotyöskentely ›

Tuossa "Kuka osaa masteroida"-threadissa pilkattiin mp3:n soundia dynamiikaltaan lytätyksi.
 
Onko tosiaan niin että mp3 leikkaa dynamiikkaa?

Mun kokemuksen mukaan mp3-pakkauksessa ylimmät taajuudet kärsivät. Sen kuulee usein mp3-musan haitsusta. Dynamiikan vähenemisestä en osaa sanoa mitään. Tietenkin ongelmat vähenevät ja poistuvat (?) kun käytetään tarpeeksi suurta bittivirtaa ja hyvää pakkausohjelmaa.
 
Netissä on kyllä paljon järkyttävän kuuloisia mp3:sia, jotka on pakattu ties millä tavalla. Niin ja ogg on huomattavasti parempi, muttei niin levinnyt tapa pakata musiikkia kuin mp3.

Tuossa "Kuka osaa masteroida"-threadissa pilkattiin mp3:n soundia dynamiikaltaan lytätyksi.
 
Onko tosiaan niin että mp3 leikkaa dynamiikkaa?
 
Lytätystä en tiedä. Sehän kai riippuu siitä, miten lyttää. MP3 on standardin kolmesta äänilayerista kolmas. Eli siis idea on se, että kaksi äänilayeria skipataan vek, koska niitä ei "kuule". Näin pakataan tavaraa.
 
Eikä siinä mitään, internetäänimaailmassa, multimediassa ja verkon kautta jaettavina demoina ihan käyttökelpoista.
 
Mutta se, mihin mä (maallikkona) yritin päästä, on se, että mun mielestäni muun muassa MP3:sen käyttö MUSAN kuunteluun on aiheuttamassa muutosta ihmisten soundikäsityksessä. Kuunnellaan luurankoja. Luurangot kolisee. Vähän ajan päästä voi jo häiritä, jos kuultavissa onkin koko maailma including ne kerrokset, joita ei "kuule", mutta joiden puutteen "kuulee".

että mun mielestäni muun muassa MP3:sen käyttö MUSAN kuunteluun on aiheuttamassa muutosta ihmisten soundikäsityksessä. Kuunnellaan luurankoja. Luurangot kolisee. Vähän ajan päästä voi jo häiritä, jos kuultavissa onkin koko maailma including ne kerrokset, joita ei "kuule", mutta joiden puutteen "kuulee".
 
Niinpä. Istuin 3t-raitiovaunussa (ajattelemassa kuten mun tapani on) viime viikonloppuna, ja viereen asettui alakoululainen poikaporukka, joka kuunteli lumoutuneena yhden jengiläisen puhelimeen tallennettuja MP3-biisejä. Muistiin oli mahtunut melkein koko "Rusketusraidat", säkeistön ja kertosäkeen verran jotain Nightwishin eeposta sekä Ripsipiirakka-yhtyeen "Sanni" kokonaan. Soundi oli kuin kaukainen puhelinvastaaja, yhtä lukuunottamatta mikään biisi ei ollut mahtunut kokonaan, ja mä mietin vieressä verkkojakelumusiikin dilemmaa kehittyvässä yhteiskunnassa.
 
Mun oli pakko alkaa miettiä, mikä oli tärkeysjärjestys jolla nuo pihisevät ja kohisevat tallenteet oli valittu, ja jos (kuten oletan) puhelimen nestekidenäytöllä oli Tarja Turunen ja PMMP:t, selvähän tuo:-)
 
Se sai mut miettimään musiikin kulutuksen arvomaailmaa muutenkin. Aikoinaan kun tuli keskusteltua "promobiisien" laittamisesta kotisivulle, olin sitä mieltä että 96kbps-taajuudella tehdyt versiot esittelisivät biisin, mutta olisivat niin ohuen kuuloisia ettei niitä kahta kertaa tahtoisi kuulla vaan olisi pakko ostaa oikea levy. Olin väärässä.
 
Musiikkiin liittyvät assosiaatiot ovat tärkeämpiä kuin itse musiikki. Kuten voimme päätellä siitäkin, että blackmetalli on aina levinnyt tehokkaimmin kihisevillä rätisevillä ja paukkuvilla kaseteilla.

Riffissä oli oikein hieno juttu ämpäripakkauksesta, ja minidisc-kutistuksesta. Pitää etsiä. Tuo kerrosjuttu kuulosti oudolta, muistelen että layer3 -juttu on vain se, että se on sukupolvessaan kolmas metodi. No, palaan asiaan kunhan löydän lehden.
 
No kuitenkin, mp3 ei varsinaisesti leikkele taajuuksia, mutta mössöttää asioita. Pehmentää iskuääniä ja ryssii vaikeat transientit, esimerkkinä vaikka se haitsu, jonka "ISKU!" muuttuu "SuhhhTsih" :ksi. Ja virvelin paukaus kuulostaa siltä kuin rumpujen päällä olisi vettä. Flop. Sikäli mp3 latistaa dynamiikkaa, mutta ei masterointithreadissa meinatun kompressoinnin/limitoinnin tavoin.
 
Semmoinen kasettiaikaakin eläneellä voisi käydä mielessä, että "tämä ei suhise enempää kuin CD, sittenhän tämä on täydellinen kopio". Mp3-pakkauksessa särö lisääntyy toisin päin kuin vaikkapa nauhalla, eli hiljaisimmat tasot jää isoimmalle särölle. Tällä tuskin on nykymusiikin kannalta mitään merkitystä, kun levyn hiljaisin taso voi olla -3dB...
 
To be continued?

No kuitenkin, mp3 ei varsinaisesti leikkele taajuuksia, mutta mössöttää asioita.
 
Paitsi jos tehdään joint-stereo pakkausta. Siinä alataajuudet pakataan rajataajuuden alapuolelta monona ja ylätaajuudet streona. Tämä siksi, että alataajuudet eivät ole stereokuvan kannalta niin merkityksellisiä.

Tuo kerrosjuttu kuulosti oudolta, muistelen että layer3 -juttu on vain se, että se on sukupolvessaan kolmas metodi. No, palaan asiaan kunhan löydän lehden.
 
OK, jälkeenpäin lukien ehkä esitin asian vähän epäselvästi. Tarkasti ottaen MP3 on MPEG 1 -standardin kolmas layeri. Asia sinänsä ei muutu mihkään.

On totta että netissä oleva musiikki on yleensä aika kamalaa mutta ei sitä voi kokonaan mp3:n piikkiin laittaa. Syy on myös tavassa jolle musiikki päätyy nettiin: Markan korvalappustereot kytketään tietokoneeseen ja äänitetään musiikki kovalevylle markan äänikortin A/D muuntimien ja esivahvistimen kautta. Joissain PC:issä äänikortti saattaa vielä lisäta vähän dolpysurraundia ja erikoistehostetta peliin, ja sitten tehdään mp3:nen huonolla enkooderilla. Lopputulos on masentavaa kuunneltavaa.
 
Mutta se, mihin mä (maallikkona) yritin päästä, on se, että mun mielestäni muun muassa MP3:sen käyttö MUSAN kuunteluun on aiheuttamassa muutosta ihmisten soundikäsityksessä. Kuunnellaan luurankoja. Luurangot kolisee. Vähän ajan päästä voi jo häiritä, jos kuultavissa onkin koko maailma including ne kerrokset, joita ei "kuule", mutta joiden puutteen "kuulee".
 
En olisi tuosta kovin huolissaan. Mekaanisessa musiikissahan soundikäsitykset on aina olleet muuttuvaa sorttia. Jos tuntuu siltä että referenssitaso alkaa hukkua niin mene kuuntelemaan elävää musiikkia.
 
Vai tarkoititko että kaikki alkavat tekemään ainoastaan mp-3 levyjä koska kaikki haluavat ostaa vain "hyviä" mp3-soundeja? En oikein jaksa uskoa tällaiseen kauhuskenaarioon.
 
Se sai mut miettimään musiikin kulutuksen arvomaailmaa muutenkin. Aikoinaan kun tuli keskusteltua "promobiisien" laittamisesta kotisivulle, olin sitä mieltä että 96kbps-taajuudella tehdyt versiot esittelisivät biisin, mutta olisivat niin ohuen kuuloisia ettei niitä kahta kertaa tahtoisi kuulla vaan olisi pakko ostaa oikea levy. Olin väärässä.
 
Mitä tulee musiikinkulutuksen arvomaailmaan, niin onneksi meillä on valinnan vapaus! Musiikkia ei nimittäin ole pakko kuluttaa jos ei halua - paitsi tietenkin linja-autossa, taksissa, kaupassa, tavaratalossa, tavaratalon edustalla, torilla, baarissa, uimahallissa, parkkihallissa, pitseriassa, kuntosalilla, ruokalassa, ruotsinlaivalla ja duunissa ;-)

Soundi oli kuin kaukainen puhelinvastaaja, yhtä lukuunottamatta mikään biisi ei ollut mahtunut kokonaan, ja mä mietin vieressä verkkojakelumusiikin dilemmaa kehittyvässä yhteiskunnassa.
 
Aah, tulee mieleeni synkkä, ankea ja onneksi niin kovin kaukainen nuoruus, jolloin aloitin monen muun tavoin aktiivisen musiikinharrastuksen äänittämällä biisejä radiosta: kun rockohjelmia tuli Rinnakkaisohjelman puolelta viikossa tuollaiset kuutisen tuntia yhteensä, niin oli pakko.
 
Oli Dux-matkaradio ja oli toimittajavanhempien haastattelukäyttöön hankkima Sanyon kasettinauhuri, ja niiden välissä oli mikrofoni. Jokaisen äänitetyn biisin alkuun ja loppuun tuli hassu niuskahdus siitä mikrofonin muovirungon on/off-kytkimen käytöstä.
 
Ja niin sitä on vaan aikuistuttu ja kiistellään laajakalvokonkkien taajuusvasteista ja signaaliteistä ja murehditaan tätä nykynuorisoa, että millaisen musiikkikäsityksen ne oppivat noista heikkolaatuisista ämpärikolmosista.
 
.

Ja niin sitä on vaan aikuistuttu ja kiistellään laajakalvokonkkien taajuusvasteista ja signaaliteistä ja murehditaan tätä nykynuorisoa, että millaisen musiikkikäsityksen ne oppivat noista heikkolaatuisista ämpärikolmosista.
 
Nyt osui kyllä muakin nilkkaan:-D
 
Muistaakseni olin vielä sitä mieltä, että Agfan 60 pennin kasetit (sellaiset vihreät tai keltaiset, tosi ohutta nauhaa) toistavat kirkkaammin ja sopivat siis mun Crown-nauhuriini (ihan ekoja kasettikoneita, muuten) paremmin. Saattoi olla tottakin, eipähän mankka haaskannut energiaa bassotoistoon, jota se ei ois kumminkaan osannut välittää.
 
Hoho!
 
EDIT: PS. Mä irrotin sen mikin ja kytkimen liittimet toisistaan (ne oli sellaisessa blokissa) ja laitoin katkaisimen erillisen johdon päähän just ton "niuks"-äänen eliminoimiseksi.
 
Muutenkin purin mankan varmaan päivittäin, kokeillakseni yhä uusia tapoja kytkeä se väärin, milloin salakuunteluun, milloin efektilaitteeksi tai vahvistimeksi. Omanipahan oli, olin sen ekoilla esiintymiskorvauksillani ostanut (lapsena jossain kuunnelmassa).

No kuitenkin, mp3 ei varsinaisesti leikkele taajuuksia, mutta mössöttää asioita. Pehmentää iskuääniä ja ryssii vaikeat transientit, esimerkkinä vaikka se haitsu, jonka "ISKU!" muuttuu "SuhhhTsih" :ksi.
 
Täytyy tunnustaa etten ole lukenut kyseisen tekniikan speksejä lähemmin, mutta ainakin TKK:ssa asiaa sivunneella kurssilla mainittiin että mp3-pakkaus perustuu osittain ihmiskovan ns. peittoilmiöön. Kysymyshän on siitä että voimakas tietyn taajuinen ääni "peittää" kuulohavainnossa myös muita ääniä joiden taajuus on lähellä tätä voimakasta ääntä, mutta voimakkuus on heikompi. Mp3:ssa pakataan tiukemmalla suhteella (siis huonommalla laadulla) nuo "peittoon jäävät" taajuudet. Siinä mielessä taajuuksia kyllä "leikellään", mutta sen pitäisi tapahtua niin ettei kuulija sitä huomaa.
 
Sitä en sitten osaa sanoa miten tuo voisi vaikuttaa noihin transientteihin. Voisikohan olla niin että niissä piikit tulkitaan liian teräviksi, siis oletetaan peittoon jäävän enemmän kuin todellisuudessa jää?
 
Laadusta vielä sen verran että tuskinpa keskiverto musiikinkuuntelija huomaa alkuperäisen CD:n ja 192 kbps mp3-audion välillä mitään eroa. Aika harva edes CD:n ja 128 kbps mp3:n välillä. Enpä uskaltaisi lyödä vetoa että itsekään erottaisin ensin mainittua paria toisistaan. Joka tapauksessa tarvitaan jo varsin hyvät kaiuttimet tai kuulokkeet - paremmat kuin mitä duunissa, tavaratalossa tai autoissa on tarjolla.
 
Ja oli miten tahansa, kyllä se 128 mp3 kuitenkin C-kasetin päihittää.
 
EDIT: pikku korjaus

Juu, ei minun kuvaus kaunista tiedettä ollut, vaan sitä miltä se minusta kuulostaa. :) 192 on ihan jees, mutta 128 alkaa välillä pierettämään. Ja sekin vaikuttaa enemmän kuin vähän, kuunteleeko Pomin saippualaatikoista vai kunnon kuulokkeista. Rokkimuzakki on pahinta, kun on kihinää, ryskettä ja pauketta, pehmeämmät hommat toimii paremmin. No, kohta on kaikilla valokaapeli kotona ja voi siirtyä netissäkin waveihin. :)

Juu, ei minun kuvaus kaunista tiedettä ollut, vaan sitä miltä se minusta kuulostaa. :) 192 on ihan jees, mutta 128 alkaa välillä pierettämään. Ja sekin vaikuttaa enemmän kuin vähän, kuunteleeko Pomin saippualaatikoista vai kunnon kuulokkeista.
 
Näinpä juuri. 128:n ja 98:n välillä onkin sitten jo merkittävä soundiero.
 
Rokkimuzakki on pahinta, kun on kihinää, ryskettä ja pauketta, pehmeämmät hommat toimii paremmin. No, kohta on kaikilla valokaapeli kotona ja voi siirtyä netissäkin waveihin. :)
 
Joopa joo. Mutta eihän se digitaalisuus tosiaan _aivan_ autuaaksi tee. Joskus juteltiin kaverin kanssa huumorihengessä noista vähemmän hifi-äänitteistä joita on tullut tehtyä. Todettiin että jälkeenpäin tarkastellen parhaimmat kasettineliraitaäänitykset päihittävät helposti ensimmäiset tietokoneella tehdyt moniraitaräpellykset. Kun muu kalusto on ollu aika onnetonta luokkaa, C-kasetin nauhakompressiokin on vaikuttanut soundiin parantavasti :D

ämpärikolmosen toteutuksesta löytyy tuommoinen sepustus suomeksi: http://www.tml.hut.fi/Studies/Tik-110.300/1998/Essays/mp3.html
sieltä voi ihmetellä tuota pakkaustapaa ja sen toteutuksia.

Lofi-äänityksessä on todellakin hyviäkin puolia. Soundien ei tarvitse olla niin justiinsa, koska formaatti on kuitenkin sotkuinen. Digiäänestä kuulee kaikki mokat, "hoo, nyt se käytti behringeriä!", suhinainen kasetti vaan rokkaa eteenpäin. :) Vähän niinkun vesipisaratoiminto kuvaohjelmissa.

Lofi-äänityksessä on todellakin hyviäkin puolia. Soundien ei tarvitse olla niin justiinsa, koska formaatti on kuitenkin sotkuinen. Digiäänestä kuulee kaikki mokat, "hoo, nyt se käytti behringeriä!", suhinainen kasetti vaan rokkaa eteenpäin. :) Vähän niinkun vesipisaratoiminto kuvaohjelmissa.
 
Itse asiassa rock-musiikki kärsii liian hyvästä äänentoistosta. Ja sitten vielä tuottajat vääntää yläpäätä kovemmalle kun kerta cd-levy sen pystyy toistamaan. Joo, tosiaan ei tarvi kuin cd-levy äänittää kasetille niin heti kuulostaa paremmalta.

Juu, ei minun kuvaus kaunista tiedettä ollut, vaan sitä miltä se minusta kuulostaa. :) 192 on ihan jees, mutta 128 alkaa välillä pierettämään. Ja sekin vaikuttaa enemmän kuin vähän, kuunteleeko Pomin saippualaatikoista vai kunnon kuulokkeista...
 
Jees, ja eroja löytyy vielä jonkun verran saman bitraten viisuistakin encoderista riippuen. Toisilla 128kbps:t miltei kelvottomia ja toisilla hyvinkin riittäviä.
 
Itse olen päätynyt LAME:lla 128 tai 128-160kbps VBR pakkaukseen hieman musiikin alkuperäisestä asusta riippuen. Kummastakaan en enää sokkotestissä erota ämpäriä alkuperäisestä varsinkin jos alkup. äänite on joku latteampisoundinen 70's rocklätty (tyyliin aerosmith/ac/dc).
Hyvillä kuulokkeilla tilanne saattaisi olla toinen mutta ei siis perus "kotistereotestissä", missä avovaimokin meni lankaan ja äänesti 128kbps:n alkuperäisen edelle ;)
 
Tuossa hieman vertailuntynkää eri encodereista:
http://www.arstechnica.com/wankerdesk/1q00/mp3/mp3-1.html
 
ps. älkööt kamraatit oitis leimatko vihulaiseksi piraatiksi...ihan omin varoin ostettuja levyjä on tullut pakkailtua lähinnä autokäyttöä ja muuta reissailua varten ;)

Ja oli miten tahansa, kyllä se 128 mp3 kuitenkin C-kasetin päihittää.
 
No ei todellakaan päihitä.

Täytyy tunnustaa etten ole lukenut kyseisen tekniikan speksejä lähemmin, mutta ainakin TKK:ssa asiaa sivunneella kurssilla mainittiin että mp3-pakkaus perustuu osittain ihmiskovan ns. peittoilmiöön.

 
Ai sinäkin olet ollut Mediatekniikan perusteiden luennolla :)

Ai sinäkin olet ollut Mediatekniikan perusteiden luennolla :)
 
No, jos tarkemmin katsoit niin tuo yllä mainittu artikkeli oli oppilastyö Tietoliikennearkkitehtuureista. Olin tuntiassarina ko. kurssilla...
 
Multimediatekniikan kurssi on toki käytynä.
 
EDIT: Sekoilin, korjasin