Studiotyöskentely ›

Silloin kun rokki alkaa puuduttaa lienee oikea aika äänittää runonlausuntaa.
 
Millaisia niksejä löytyisi em. toiminnan miksaamiseen?
 
Ajattelin jättää kaiut ja ääniefektit sikseen ja keskittyä ihmisen ääneen.
 
Pieni eq ja kompressointi ollenee paikallaan. Mitä muuta?

Silloin kun rokki alkaa puuduttaa lienee oikea aika äänittää runonlausuntaa.
 
Sitä kannattaa äänittää aina!
 
Pieni eq ja kompressointi ollenee paikallaan. Mitä muuta?
 
Riippuu siitä, millainen alkuperäinen esitys on. Usein mukana on aika paljon hengitysääniä, mahdollisesti paperin rapinaa, liikahtelua tuolissa jnpp... säestyksen kanssahan nuo jäisivät kuulumattomiin, mutta ihan soolona ja vielä kompressoituna saattavat kuulostaa häiritseviltä. Joten jonkinlainen geittaus saattaa olla poikaa. Joissakin kohti lausunnan rytmiikkaa voi tietysti parantaa pienillä hiljaisuuden leikkauksilla (tai lisäyksillä), silloinkin on helpompaa jos äänite on geitillä hiljennetty eikä tarvitse leikata taustaäänimaisemaa saumattomaksi.
 
Mutta toisinaan geitti sitten syö luontaista tilan tuntua liikaa, joten kevyen huonekaiun saattaa joutua sittenkin lisäämään...

Mutta toisinaan geitti sitten syö luontaista tilan tuntua liikaa, joten kevyen huonekaiun saattaa joutua sittenkin lisäämään...
 
Mitä jos laittaisi isokalvoisen konkan lausujan eteen ja mittamikin parin metrin päähän...
 
Pitääpä kokeilla...

Mä kyllä panostaisin ensin niiden häiriöäänten minimointiin: ei tuulipukua tms. vaatetusta, ei nahkasohvaa, ei papereita kädessä, ei kenkiä jalassa, jne... Gate on niin kovin jyrkkä laite käytettäväksi tollasessa yhden tai kahden mikin setupissa just ton tilainfon takia. Tietty sit jos jossain aivan mahtiotossa on jotain kuraa niin sitten jälkikäteen sitä voi koittaa geitittää tai leikata sieltä vaikka manuaalisesti.
 
Hyvälaatoinen isokalvoinen konkka sekä siihen pop-filsu ja hyvä etuaste ja ehkäs optinen kompura. Toi tilamikki vois tietty olla siinä lisänä omalla raidallaan tarpeen mukaan. Mikkisijoittelua ehkäs vähän pheeliksen mukaan: iloista ja kepeää vähän kauempaa ja intiimiä vakavuutta sit läheltä, jolloin proximity-efektillä saadaan varsinkin miesäänelle hyvää jyhkeyttä alapäähän.
 
Ambienttiääniä voi muuten runoissa käyttää mainiosti. Esim. sade, tuuli, takka, yöllinen metsä, laineet tai puro voivat sopia hyvin runon taustalle, jos vaan sopiva konteksti löytyy tekstistä.

Ambienttiääniä voi muuten runoissa käyttää mainiosti. Esim. sade, tuuli, takka, yöllinen metsä, laineet tai puro voivat sopia hyvin runon taustalle, jos vaan sopiva konteksti löytyy tekstistä.
 
Mullekin tuli mieleen, että tämänkaltaisessa projektissa voisi aivan hyvin lähteä siitä, että aluksi nauhoittaa sen pääasian, runon, tarpeeksi "isosti" ja sen jälkeen lähtisi pikkuhiljaa rakenteleen maisemaa. Eikähän sen maiseman tarvitse olla huminaa vaan rakentelisi ihan monikerroksisen rytmitaustan äänistä ja musasta.
 
Joskus aikoinaan yksissä Lepakko -sessioissa ajateltiin lähteä tekemään iskelmä siten, että olisi aluksi otettu laulut ja sitten siihen rakennettu soittotausta / maisema. Periaatteessa se oli toteutettavissa, sitä kokeiltiin, mutta tapa olisi ollut tosi hidas. Tiedä sitten, olisiko ollut edes sen väärti ainakaan siihen projektiin.
 
Eikö muuten Rick Rubin ole tehnyt vähän samoin Johnny Cashin kanssa?

Mä kyllä panostaisin ensin niiden häiriöäänten minimointiin: ei tuulipukua tms. vaatetusta, ei nahkasohvaa, ei papereita kädessä, ei kenkiä jalassa, jne...
 
Tämä on järkevää, joo. Mutta esimerkiksi hengitysääniä tulee oikeastaan väistämättä, eivätkä kaikki kuulosta hyvältä. (Osan voi kyllä hyvin jättää.)
 
EHkä järkevintä on käyttää hyvin varovaista geittiä, joka lähinnä poistaa taustahuminat sun muut, ja sitten - jos on tietokone - editoida manuaalisesti niitä kuulumaan jääviä häiriöitä.
 
Ambienttiääniä voi muuten runoissa käyttää mainiosti. Esim. sade, tuuli, takka, yöllinen metsä, laineet tai puro voivat sopia hyvin runon taustalle, jos vaan sopiva konteksti löytyy tekstistä.
 
Erittäin hyvin. Kunhan pitää huolta etteivät tule missään puheen päälle millään laitteistoilla kuunnellen. Ambienssiäänillehän voi käyttää kunnon V-ekvalisointia niin että pysyvät varmasti pois puheen kannalta tärkeiltä taajuuksilta.

Mullekin tuli mieleen, että tämänkaltaisessa projektissa voisi aivan hyvin lähteä siitä, että aluksi nauhoittaa sen pääasian, runon, tarpeeksi "isosti" ja sen jälkeen lähtisi pikkuhiljaa rakenteleen maisemaa. Eikähän sen maiseman tarvitse olla huminaa vaan rakentelisi ihan monikerroksisen rytmitaustan äänistä ja musasta.
 
Ajattelin pitäytyä aika pitkälti pelkässä puheessa. Jos soittimia tai rytmejä lisää ne pitäisi oikeastaan soitella lausunnan tahdissa ja -ehdoilla. Ideana tuo kyllä hyvä mutta tulenarka - vaikea olla vetämättä överiksi.

Ideana tuo kyllä hyvä mutta tulenarka - vaikea olla vetämättä överiksi.
 
Just näin! Siksi justiinsa mielenkiintoinen. Mutta kyllä siinä puheen nauhottamisessa riittää haastetta yksinäänkin.

Kirjaston tarjonnasta löytyy usein jotain Aatamin aikaisia äänitysopuksia, joissa lähes poikkeuksetta on ennen musiikkia osio puheen äänitys. Kannattaa katsoa, mitä niissä sanotaan säädöistä.

Ajattelin pitäytyä aika pitkälti pelkässä puheessa.
 
Tuli muuten mieleen myös (jos siis olet kokeilu- ja värkkäystuulella), että voisihan ne hukkaäänet myös käyttää hyväksi. Mikittelisi eri etäisyyksiltä ja eri kulmista ja tekisi moniraitaäänityksen, missä sitten sitä maisemaa voisivat tehdä nämä jalan kopsaukset, kahinat ja muut normaalisti siivottavat jutut.
 
Jos se toimii, niin toimii, mutta olisihan siinä ainakin haastetta. On jalasta ja puulattiasta tehty bassariakin. Voihan se toisaalta olla ettei toimikaan.
 
Nää nyt on tämmösiä assosiaatioita, ei näitä tartte ottaa vakavasti.

Tuli muuten mieleen myös (jos siis olet kokeilu- ja värkkäystuulella), että voisihan ne hukkaäänet myös käyttää hyväksi...
 
No jukoliste - mikä ettei.
 
Ajattelin myös tätä: isokalvoinen mikki lausujan eteen, pienikalvoinen sen ja lausujan väliin ottamaan hengityksiä ja muuta hälyä. Tai sivulle aivan pään viereen. Tai molemmat.
 
Kun nuo häiriöt sitten vetäisi riittävän kovalla mukaan saataisiin lausuntaan ehkä läsnäoloa - erilaista kuin bassoon kompressoimalla. :) Siis tuntua siitä että levyllä lausuu elävä, hikoileva ja tuhiseva ihminen...

No jukoliste - mikä ettei.
 
Vois kuvitella, että tollasessa tyylissä olisi vielä sekin etu, että tavallaan voisi siivota sen "pääraidan" ja kun kumminkin tarttee niitä huminoita, niin nää muut olisivat käytössä. Ja kun kumminkin vuotaa, niin olisi kolmiulotteisuutta.
 
Mut hei, eikö ketään ammattimiestä kiinnosta tämmönen juttu? Olisi hauska lukea jotain vähän ammattimaisempia pähkäilyjä.

Oletko nyt siis äänittämässä "keikalla" vai "studiossa"? Siis onko mukana yleisöä kuuntelemassa lausuntaa, vai lausutaanko pelkästään äänitettä varten? Pohdin vain että jos kyseessä on yleisölle tehty esitys, niin kyllä kai siinä pitääkin kuulua pientä taustahälyä ja aplodit, niin kuin bändienkin livelevyillä.
 
Kaverini on äänittänyt luentoja yliopistolla about seuraavalla kokonpanolla:
- Isokalvoinen konkkamikki
- ARTin pieni putkietunen
- pikkumikseri
- MD
 
Kaveri oli todennut että puhetta äänittäessä putkietusen limitteri tuli tarpeeseen. Sillä saatiin tasonheittelyjä siistittyä vähän. Itse kuvittelisin että äänitysvaiheessa voidaan huoletta leikatta bassotaajuuksia pois.
 
Jälkeenpäin voi sitten tietokoneella siistiä äänitettyä matskua tarpeen mukaan.