Studiotyöskentely ›

Kumpi on parempi. Laadukas mikrofoni ja halvemman puoleinen etunen vai toisinpäin ?

Kumpi on parempi. Laadukas mikrofoni ja halvemman puoleinen etunen vai toisinpäin ?
 
Toisinpäin.
 
Tosin tää on näitä muna-ja-kana -kysymyksiä. Sanon silti, että etunen.

Pahvikorvakin erottaa, kun siirrytään mikrofonityypistä toiseen, dynaamisesta (perinteisesti halpa) kodensaattoriin (perinteisesti kallis). Ongelma on tietysti sinä, että nykyään satasella saa kumpiakin, kuin myös tonnilla.
 
Pahvikorva erottaa myös, kun vaihdetaan äärettömän halpa dynaaminen mikki normaalihintaiseen dynaamiseen. (Sellainen 70-luvun stereroiden lisävarustetyppisestä vaikkapa shuren 57:aan)
 
Pahvikorvalle tuottaa kuitenkin suuria vaikeuksia erottaa siirtyminen vaikkapa Mackien peruspöydän etusesta johonkin kovin muodissa olevaan parin sadan irtoetuseen. Luulenpa, että pahvikorva havaitsee samakaltaisuutta vaikkapa myös eri hintaluokissa olevien laajakalvo konkkien välillä.
 
Joku pointti minulla varmaan oli: ainiin, mitään ei pahvikorva erota hintaluokan perusteella... mikkityypin valinta vaikuttaa huikeasti enemmän kuin etusen laatu.

Pahvikorvakin erottaa...
Totta täriset siitä että esim. 200 euron dynaamisen ja 300 euron konkkamikin laadussa on hurja ero jälkimmäisen hyväksi ainakin äänityskäytössä. Tarkennetaan kysymystä suuntaa antavaksi konkkamikki hinta luokassa 300-500 euroa ja etunen 600-800 euron pintaan vai konkkamikki 600-1000 euroa ja etunen 300-400 euroa. Ja käyttö lähinnä laululle ja akustiselle kitaralle.

Mikki ehdottomasti! Ihmettelen suuresti Kiven kommenttia, tai noh, kyllähän aina ammattilaisten pitää päästä pröystäilemään. TÄÄLLÄ kuitenkin suurin osa on harrastelijoita/aloittelijoita, kuten itsekin olen. Meillä/heillä ei kuitenkaan ole yleensä heti varaa sijoittaa kerralla laadukkaaseen etuseen SEKÄ mikkiin. Se laadukas etunen yksikseen pölyttyy sitten kuitenkin 3,5v. kaapissa kunnes on varaa ostaa tarpeeksi hyvä mikki. Laadukkaalla mikillä pääsee heti hommiin ja mallikkaasti lähes yksinään!
 
EDIT: Hmm....mikki kuitenki! :P

Mikki ehdottomasti! Ihmettelen suuresti Kiven kommenttia
 
Älä ihmettele. Mun guruni Harvey Gerst on sanonut: "Millä tahansa mikillä voidaan taltioida mikä tahansa ääni, toisilla se vain on vaikeampaa kuin toisilla."
 
Mielipiteeni perustuu seuraaviin vahvoihin pointteihin:
 
1) Olen viettänyt viime päivät studiossa testaamassa erään saksalaisen soitinkaupan "omaa" mikrofonimallistoa. Mulla on lainassa useampi pakkilaatikollinen toinen toistaan koreampia halpismikkejä, putkikäyttöisiä vintagereplikoita ja ribboneita, ja toisaalta melkein ilmaisia halpakapuloita. Hintahaitari on 20 ja 250 euron välillä, halpatuonnista siis puhutaan.
 
Kun mä olen ajanut näitä rinnan, ja hyväksi tuntemieni referenssimikkien kanssa, ja sitten kuunnellut syntyneitä raitoja A/B-kuunteluna, niin totta kai joku AKG C414 on hyvä - mähän tiesin että se on takuuvarma, ja siksi se on referenssinä. Mutta onko se akustisen kitarasi edessä tai juuri sun lauluäänellesi niin paljon parempi kuin 35-45 euron korvankuvilla koristeltu mittamikki - ei välttämättä. Molemmat saattavat toimia tarkoitukseensa just yhtä hyvin.
 
Sen sijaan se, miten tarkasti mikkiä voidaan säätää ja sen soundiin vaikuttaa, on olennaisen tärkeätä. Siitä viidenkympin kiinan-ihmeestä ei saa miljoonan taalan soundia ihan pelkiltään. Joku hieno, kallis ja vintage-arvoa omaava mikrofoni saattaa alkaa soida heti kun piuhan laittaa kiinni, ja kiva niin. Shuren bassarimikki B52 toimii EQ:ihin koskematta kutakuinkin aina, samoin vanha AKG D12. Kymmenen kertaa halvemmat T-bone BD100 ja 200 -bassarinmikit eivät todellakaan ole "siinä" ilman säätämättä. Niissä ei ole napsun korostusta valmiina, eikä alakerta ole yhtä selvä. Mutta onko sillä väliä, jos 100 eurolla saa ostettua koko setin rumpumikkejä?
 
Jos sulla on hyväsoundinen pöytä, niin sehän on etunen. Silloin et ehkä tarvi erillistä palikkaa. Mutta mä voin sanoa melkoisella itsevarmuudella, että hyvän etusen kanssa (ja pienellä askartelulla ynnä paljolla näpertämisellä) mä loihdin kasettimankan tai tietokoneen kylkiäisenä tulleesta halpamikistä tai euron hintaisesta elektreettikapselista paremman soundin, kuin mitä saa pistämällä jonkun huippumikin suoraan Soundblasteriin kiinni (virransyöttö pitää ratkaista jotenkin).
 
2) Mulla on krapula. Olen huudattanut jukeboksia nurkassa ja katsonut Social Distortionin DVD:tä aamukahdeksaan, kunnes kaverit lähtivät koteihinsa keittämään lapsille aamupuuroa, ja sammumaan sohvalle. Tuohon vastatessani olin vielä siellä paremman olon puolella.
:-)
 
EDIT: Ääh! Ei tähän oo oikeaa vastausta. Kaikki riippuu siitä, onko valikko hyvän ja ei-minkään välillä, vai loistavan ja hyvän. Ei kotiäänittäjän tarvi hakea parasta mahdollista soundia hinnalla millä hyvänsä, ja satsata kauhean kalliisiin laitteisiin, kun ne studiolaitteet, joilla maailmanhistorian parhaat levyt on tehty, on komeudestaan ja legendaarisuudestaan huolimatta kuitenkin vain laitteita, oman aikansa hifiä. Riittävän hyvä on useimmille se oikea vaihtoehto, eikä siihen tarvi varata omaisuuksia tai hankkia liian hyviä laitteita (sanoo mies, joka osti laulukanavansa täsmäsäätöön Klark-Teknikin 5-alueiset täysparametriset:-) ).
 
Useimpiin hommiin dbx Minipre ja joku mieluinen Röde tai Oktava on varmasti aivan riittävän hyvä valinta. Sen soundin, mihin voi käyttää piljoonan, ja ostaa putki-Neumannia ja Pendulumia ja Nyquistin muuntimia, voi aivan riittävän hyvin saada aikaan laadukkaalla ja järkevällä signaalitiellä, miettimällä tarkkaan mitä tekee, ja käyttämällä enemmän vaivaa ja aikaa viilaamiseen. Automaattista kikka-kolmosta ei ole, pitää tietää mitä tekee, ja muistaa, että ketju on just niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
 
Muuten, joskus aikoinaan täällä kysyttiin, kumpi pitää ensin ostaa hyvä; kitara vai vahvistin. Vastasin silloinkin, että vahvistin, koska huonon kitaran soundia voi käyttää tyylikeinona, mutta huonon vahvistimen ei.

Kyllä minäkin ennemmin panostaisin mikkiin. Jostain voi esim. saada jonkun mikserin helpommin lainaan, jossa on hyvä etunen, mutta mikrofonia on vaikeampi löytää.

Pastilli?

Muuten, joskus aikoinaan täällä kysyttiin, kumpi pitää ensin ostaa hyvä; kitara vai vahvistin. Vastasin silloinkin, että vahvistin, koska huonon kitaran soundia voi käyttää tyylikeinona, mutta huonon vahvistimen ei.
 
Kas, alkoikin heti soimaan päässä Neil Youngin "Shots" albumilta "Re-ac-tor"... 8-)

Kas, alkoikin heti soimaan päässä Neil Youngin "Shots" albumilta "Re-ac-tor"... 8-)
 
Minulla taas tuli hakematta mieleen Kari Peitsamon haastattelu hänen Stus Quo -kaudeltaan. Kari käytti tuolloin Peaveyn kehnona pidettyä trankkuvahvaria ja äärimmäisen laadukasta Jacksonia. Perusteena oli nimenomaan huonon vahvistimen aikaansaama efekti.

Kumpi on parempi. Laadukas mikrofoni ja halvemman puoleinen etunen vai toisinpäin ?
 
Yks vaihtis on et noi on balanssissa.

Yks vaihtis on et noi on balanssissa.
 
Mites toi laadullinen balanssi suhtautuu näissä tällä haavaa tuolla kukkaron puolella? Onkos hintataso kaveruksilla öpaut 1:1:teen vai kallistuuko jommankumman eduksi?

Olen viettänyt viime päivät studiossa testaamassa erään saksalaisen soitinkaupan "omaa" mikrofonimallistoa.
 
Mistä saamme lukea testailun tuloksia? Olen itse ostellut noita saman firman mikkejä ja ollut suht. tyytyväinen. Olisi vaan noin mielenkiinnon vuoksi mukava kuulla "ammattikorvan" arvioita eri mallien käyttökelpoisuudesta sekä laatuvaihteluista. Ei sillä, ettäkö en luottaisi omiin korviini, mutta olisi vaan kiva nähdä, löytyisikö havainnoista yhtäläisyyksiä.

Mistä saamme lukea testailun tuloksia?
 
Katotaan kevään mittaan. Ainakin Suen Rautamaailmasta.

Shuren bassarimikki B52 toimii EQ:ihin koskematta kutakuinkin aina, samoin vanha AKG D12. Kymmenen kertaa halvemmat T-bone BD100 ja 200 -bassarinmikit eivät todellakaan ole "siinä" ilman säätämättä. Niissä ei ole napsun korostusta valmiina, eikä alakerta ole yhtä selvä. Mutta onko sillä väliä, jos 100 eurolla saa ostettua koko setin rumpumikkejä?---
 
---Riittävän hyvä on useimmille se oikea vaihtoehto, eikä siihen tarvi varata omaisuuksia tai hankkia liian hyviä laitteita ---
 
---Useimpiin hommiin dbx Minipre ja joku mieluinen Röde tai Oktava on varmasti aivan riittävän hyvä valinta. Sen soundin, mihin voi käyttää piljoonan, ja ostaa putki-Neumannia ja Pendulumia ja Nyquistin muuntimia, voi aivan riittävän hyvin saada aikaan laadukkaalla ja järkevällä signaalitiellä, miettimällä tarkkaan mitä tekee, ja käyttämällä enemmän vaivaa ja aikaa viilaamiseen. ---
 
Näin niinkuin käyttäjätason näkökulmasta asiaan:
 
Mulla ei oo kertakaikkiaan mahdollista kaikelta muulta aktiviteetilta käyttää aikaa soundin hakemiseen, säätämiseen ja touhuamiseen. Tämän vuoksi olen ollut pakotettu hakemaan ratkaisua valmiista ja hyviksi koetuista ratkaisuista. Ostinpa siis Shuren viiskasia ja viisseiskaa alkuun, Sennheiseria, DBX:ää, Yamahaa, Rödea. Enkä ole katunut! Toki virhehankintojakin on tullut, mutta yleensä suosittelujen kautta on onnistunut kerralla kohdalleen.
 
On toki aivan yhtä oikein ja miksei parempikin tapa testata tavara kunnolla ja ostaa vasta sen jälkeen. Mutta kuka jaksaa kuunnella vaimon kypsymistä tuntikausien mikkitestailun jälkeen. "Eikö sulla oo parempaa tekemistä kuin tollaista. Meillä on lumet luomatta, ovikello asentamatta paikalle. Autokin tarttis imuroida ja voisit lähteä poikien kanssa vaikka pulkkamäkeen!" Nii-i, ei oo helppoo...
 
Paljon mieluummin käytän vähäisen liikenevän ajan tekemiseen. Ja vieläpä sellaiseen, joka edistyy koko ajan kohtuu mukavasti. Ei tarvii hulluna säätää napsua kohdalleen tai taistella mikin sijoituksen kanssa tuntikausia. Jos tekisin hommaa ammatikseni tai ainoana harrastuksena, käyttäisin varmaan ihan sikana aikaa testailuun ja tiedon kartuttamiseen. Nyt se homma hoituu valitettavasti hyvin teoriapohjaisesti, lukemalla ja surffaamalla.
 
Illalla kaivan jälleen esiin Röden NT1-A:n, kytken sen Miniprehen ja vetäisen taustalaulut California Bluen demoäänitykseemme. Ilman suurempaa säätämistä, kaikki kun on toimivaa luottokamaa! Ja ostettu muiden suositusten pohjalta, tosin Röden kohdalla pienen vertailun perusteella.

Shuren bassarimikki B52 toimii EQ:ihin koskematta kutakuinkin aina, samoin vanha AKG D12. Kymmenen kertaa halvemmat T-bone BD100 ja 200 -bassarinmikit eivät todellakaan ole "siinä" ilman säätämättä. Niissä ei ole napsun korostusta valmiina, eikä alakerta ole yhtä selvä.
 
Testi-idea on hyvä. Onko testisetissä muuten T-bonen bassarimikkien lippulaiva, nykyisin 63 euron BD 300.
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … sn=e39ecab988c9aefbce3cb4d968bb8e15
 
Itse pidän kovasti, mutta olisipa kiinnostavaa lukea kuvailuja eroista ja yhtäläisyyksistä tuohon Shure- ja AKG-osastoon.

Testi-idea on hyvä. Onko testisetissä muuten T-bonen bassarimikkien lippulaiva, nykyisin 63 euron BD 300.
 
On.
 
:-)

Sanon silti, että etunen.

Niin mäkin .

Niin mäkin .
 
Kiitos. Mä aloin jo epäillä jääneeni kantani kanssa yksin:-)

Itse sanon että tapauskohtaisesti mitä/miten aikoo äänittää.
 
perustelut:
omien kokemusten mukaan ainakin Rumpujen lähimikitys voi olla halvoilla mikeillä tekemätön paikka vuotojen vuoksi. Yritä siinä saada tukevaa/erottelevaa aikaan, jos joka mikistä kuuluu koko rumpusetti! Silloin kallistuisin parempien mikkien puoleen jos sen tyylistä rumpusoundia haluaa ja vieläpä bändin kanssa livenä samassa tilassa.
 
Taasen ambienssin ja yksittäinen kohde kerrallaan talteenottoon ei vuodolla ole niin suurta merkitystä. Ja mikin paikalla, kohteen säätämisellä sekä jälkimuokkauksella voi pelata enemmän.
 
Parasta tietenkin jos mikki ja etunen ovat molemmat parempia kuin hinnat alkaen-mallit.