Studiotyöskentely ›

Mikä olisi paras valmiin - projektissa syntyneiden raitojen - lopullinen tallennustapa?
Olisko turvallisinta lopuksi tallentaa raidat standardi-MIDI-tiedostoiksi, jos ja kun haluaa, että kappaletta voi vielä joskus tulevaisuudessakin mahdollisesti editoida?
Tulevaisuudessa ei välttämättä enää sitä turvallista cubaseliteä ole saatavissa, eikä sen projektit aukea tulevaisuuden ohjelmilla.
 
Eiköhän standardi-MIDI-tiedostot ole myöhemmin editoitavissa millä tahansa editointisoftalla ja tiedostomuotona hyvä tapa varmistaa, että homma voi jatkua vielä joskus vaikka 10 vuoden päästä?

MIDI-tiedostot kyllä voi tallettaa noin. Jokainen "soitin" eri filenä. Mutta audiot kannattaa varmaan toistaiseksi polttaa cd:levylle tasamittaisina fileinä 24/44,1 muodossa. Luulis että silloin saa auki ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja kansiin tarkka merkintä siitä mitä levyllä on ja missä muodossa.
 
Paras on varmaan kuitenkin 2" nauha.

Luulen, ettei sillä näytteenottotaajuudella ole niin väliä - ei missään tapauksessa kannata ruveta konvertoimaan 44,1 kHz:aan, jos on äänitetty jollakin muulla. Bittisyvyyttä tietysti voi kasvattaa, pienentää sitäkään ei kannata.
 
Mutta: mielellään tosiaan kaikki mahdollisimman standardeissa formaateissa. Midipuolen voi eksportata ohjelman formaatista .mid-muotoon. Audioraidat kokonaisiksi, yhtenäisiksi raidoiksi, jotka alkavat 0:00:00.00:sta. Windows-puolella .wav, Mac-puolella aiff.
 
Jos tiedostot haluaa pakata (mikä säästää tietysti tilaa), niin mahdollisimman yleinen formaatti. Zip tai Rar. Mieluummin kuitenkin ilman - tosin tavaroiden löytämistä helpottaa, jos saman biisin kaikki raidat ovat samalla cd-r:llä tai dvd-r:llä.
 
Ja sitten ainakin kahdet kopiot, joita säilytetään eri paikassa.

Luulen, ettei sillä näytteenottotaajuudella ole niin väliä - ei missään tapauksessa kannata ruveta konvertoimaan 44,1 kHz:aan, jos on äänitetty jollakin muulla. Bittisyvyyttä tietysti voi kasvattaa, pienentää sitäkään ei kannata.
 
Juu, toi on totta tulevaisuutta ajatellen. Mutta tänä päivänä en vielä luota siihen että kaikilla on joku 192kHz käytössä joten oon pitäytynyt tossa 24/44,1 formaatissa siirtoja tehdessä. Ehkä oon vanhanaikainen. Mutta eipä oo tullu ongelmia vastaan.
 
Mutta: mielellään tosiaan kaikki mahdollisimman standardeissa formaateissa. Midipuolen voi eksportata ohjelman formaatista .mid-muotoon. Audioraidat kokonaisiksi, yhtenäisiksi raidoiksi, jotka alkavat 0:00:00.00:sta. Windows-puolella .wav, Mac-puolella aiff.
 
Kyllä mä oon macissa käyttäny aina .wavia. Helpottaa siirtoja win-mac ympäristöjen välillä. Enkä mä tiedä yhtään softaa joka ymmärtäis .aiffia muttei .wavia. Oliko tähän joku muu syy? Ja jos oikein haluaa pelata varman päälle niin pitäytyisin data-cd:ssä jossa kaikki filet on juuressa, ei kansioissa.
 
Korostaisin vielä että kannattaa laittaa selkeät merkinnät sekä cd-labeliin että koteloon. Tiedostomuoto, projekti, osa(jos projektin filet on pilkottu monelle levylle), vuosi ja levy-yhtiö/bändi/äänittäjä/studio-tiedot.

Kannattanee muistaa että cd-r ei ole ikuinen, kovalevy saattaa kilahtaa/seota muuten vaan, muistikortit ja -tikut samaten. Etenkin jos suunnittelee avaavansa fileitä vielä kymmenen vuoden päästä. Eli data kannattaa uusia vähänväliä moneen paikkaan, käytännössä polttaa uudelle levylle yms.

Toisaalta tahtoo olla (ainakin itselläni) että jo vuoden päästä noi vanhat äänitteet kuulostaa aika surkeilta. Ainoa kopsaus vanhasta materiaalista on neljä puhallinraitaa oliko tuo 4-5 vuoden takaa. Väärä formaatti, väärä tempo ja muita ongelmia. Nopeammin olis tullut uudelleen äänitettynä mutta opettipa jotain. Eli suosittelen normaaleja varmuuskopioita.

Tämä sivuaa aihetta: jos projektissa on käytetty vst-instrumentteja ja/tai plugineja raidoissa, millä tavalla tällaiset projektit on saatu lopullisesti talteen? Tallentamalla kaikki vst-raidat erikseen audioksi?

Tämä sivuaa aihetta: jos projektissa on käytetty vst-instrumentteja ja/tai plugineja raidoissa, millä tavalla tällaiset projektit on saatu lopullisesti talteen? Tallentamalla kaikki vst-raidat erikseen audioksi?
 
Miksipä ei - tarina kertoo, että kun jotain Bob Ezrinin tuottamaa ja miksaamaa levyä ryhdyttiin avaamaan remiksausmielessä, havaittiin, että raitakohtaiset efektit oli tallennettu suoraan raidoille; kaikuja ja muita ei siis voinut muuttaa eikä remiksaaminen ollutkaan niin helppoa.
 
Käytännössä noita ei kai juuri tallenneta, VST-instrumentista toki voi tallentaa sen ohjaavan midiraidan tai sitten audiona, ehkä mieluummin niin. Efekteistä ei välttämättä tallenneta mitään, mahdollisesti pöydän snapshot tai ohjelman miksaustiedosto.
 
Ei välttämättä ole hyväkään idea tallentaa kaikkea. Pitäytyminen orjallisesti yhdessä miksauksessa, esim singlebiisin miksauksessa kun sama biisi halutaan myös pitkäsoitolle, ei yleensä kuulosta yhtä luontevalta kuin raakaraitojen miksaaminen uudestaan samassa pitkäsoiton miksaussessiossa.
 
Jos tuottaja ja äänittäjä ovat samoja molemmissa sessioissa, tulee usein vastaan tilanne, missä sinkulle jätetyt "turhat" instrumentit heitetään surutta pois lp-versiosta ja kokonaisuudesta tulee paljon dynaamisempi, kun sessioiden välillä on kulunut aikaa ja biisi kristallisoitunut mielessä
:-)

Syntsat audioksi, audioraidat sellaisenaan.