Studiotyöskentely ›

Huomasin just äsken tällasen. Pakko kertoa..
 
Nyt saa Liken nettikaupasta J.Pekka Mäkelän kotistudioharrastajan 'sudenpentujen käsikirjaa' KOTISTUDIO tosi edulliseen hintaan.
 
http://www.like.fi/kirjat.php?ryhma2=hak
 
Kannattaa ehdottomasti hankkia. Suosittelen! Tulee säästetyksi monien tuntien istumiset erilaisissa nettifoorumeissa etsimässä juuri sitä itselleen tärkeää tietoa. Eikä tarvi ees aina heitellä kysymyksiä, kun voi etsiä vastausta suoraan tuosta kirjasta. Helpottaa myös termistön ymmärtämistä.
 
Eikä hintakaan pitäis nyt olla mikään este (10 €/272 sivua), jos studiotietoa haluaa. Jättää vaikka yhden Jallu-pullon ostamatta..

Nettikaupan sivuilta kirjan esittelystä:
"Miksi kuunnella muiden tylsiä biisejä, kun voi tehdä itse omia ja parempia?"
 
..niinpä juuri.. :-)
 
Ei sillä, etteikö kirja voisi olla tosi hyväkin.

Jos haluaa oikeasti hyvää luettavaa, niin sitten http://www.riffi.com/julkaisut/kivijalka.htm ja miksei myöskin http://www.riffi.com/julkaisut/studiotyo.htm

Jos haluaa oikeasti hyvää luettavaa, niin sitten http://www.riffi.com/julkaisut/kivijalka.htm ja miksei myöskin http://www.riffi.com/julkaisut/studiotyo.htm
 
Mä olen molemmat lukenut (moneen kertaan), ja Äänityön kivijalka on oikeasti varsinkin elokuvaäänityöhön ihan ehdoton opus. Musiikin äänittämisestä siinä ei juuri puhuta.
 
Siljan Luova studiotyö taas on liian ympäripyöreä ja pelkistetty sanoakseen mitään uutta, ja mä olin siihen ikävä kyllä vähän pettynyt (onhan hassu tunne käyttää elämästään 45 minuuttia lukemalla kirja josta ei opi _yhtään_ asiaa mitä ei olisi aiemmin tiennyt). Sellaista sattuu kun kaiken pitää olla joka tilanteessa totta alalla jossa totuuksia ei ole ja se mikä toimii on oikein.
 
Kumpikaan ei korvaa J. Pekan kirjaa aloittelijan tai harrastelijan oppaana. Eikä ainakaan tuohon hintaan.

Komppaan Kiveä. Näin aivan vasta-alkajalle Suntolan kirja selkeyttää esim. termejä ihan kivasti, mutta Kotistudio on kirjana huomattavasti antavampi. Sen saattaisin vaikka ostaa. On tosin joitain teknisiä juttuja, joihin ei Kotistudiossa paneuduta, se keskittyy enempi käytännön äänittelytouhuihin.

Huomasin just äsken tällasen. Pakko kertoa..
 
Nyt saa Liken nettikaupasta J.Pekka Mäkelän kotistudioharrastajan 'sudenpentujen käsikirjaa' KOTISTUDIO tosi edulliseen hintaan.
 
http://www.like.fi/kirjat.php?ryhma2=hak
 
Kannattaa ehdottomasti hankkia. Suosittelen! Tulee säästetyksi monien tuntien istumiset erilaisissa nettifoorumeissa etsimässä juuri sitä itselleen tärkeää tietoa. Eikä tarvi ees aina heitellä kysymyksiä, kun voi etsiä vastausta suoraan tuosta kirjasta. Helpottaa myös termistön ymmärtämistä.
 
Eikä hintakaan pitäis nyt olla mikään este (10 €/272 sivua), jos studiotietoa haluaa. Jättää vaikka yhden Jallu-pullon ostamatta..
 
Minä maksoin tuosta 22,90 €, eikä tuntunut pahalta hinnalta sekään..

mun täytyy hommata tuo! vaikka tyhmältä tuntuu laittaa posteihin 6,5 euroa. Mutta oikeestihan se on pieni sijoitus tietoon nähden, uskoakseni.
Jostain kun voisi vielä ostaa tarvittavaa pitkäjänteisyyttä säätämiseen ja studiopuuhasteluun..

Pistinpä tulemaan sitte.

Jostain kun voisi vielä ostaa tarvittavaa pitkäjänteisyyttä säätämiseen ja studiopuuhasteluun..
 
Haha. Sitä luulis että 16-20 tuntia on pitkä päivä, ja onhan se. Varsinkin jos niitä on monta peräkkäin. Mutta kun tekee jotain nastaa ja tarkkuutta vaativaa, unohtuu ajan taju kokonaan, eikä studiopäivänä oo mikään ihme jos huomaa istuneensa samassa asennossa samaa tehden monta tuntia ilman taukoa. Mulla taitaa ennätys olla kolmisenkymmentä tuntia ilman muita kuin wc-taukoja.
 
Sama se on kaikessa luovassa työssä. Keskittyminen vie mukanaan eikä säätäminen tunnukaan hitaalta, vaan asioita tekee omaa tahtiaan tasaisesti koko ajan loppua ajattelematta. Jos ajattelee koko ajan, miten paljon tekemistä on, varmaan masentuukin, mutta vaihe kerrallaan, tasaisesti vähän kerrallaan ja koko ajan duunaten työ on pian tehty.

Sama se on kaikessa luovassa työssä. Keskittyminen vie mukanaan eikä säätäminen tunnukaan hitaalta, vaan asioita tekee omaa tahtiaan tasaisesti koko ajan loppua ajattelematta. Jos ajattelee koko ajan, miten paljon tekemistä on, varmaan masentuukin, mutta vaihe kerrallaan, tasaisesti vähän kerrallaan ja koko ajan duunaten työ on pian tehty.
 
Jep. Komppia.
 
Tässä täytyy myös näin suht vähäisellä, mutta tuoreella kokemuksella todeta, että oman työn ja työvaiheiden selkeä ja ennen kaikkea fiksu aikatauluttaminen, siis ihan oman jaksamisen ja motivaation kannalta, on aika helvetin tärkeää.
 
Ja toi J. Pekan kirja on todellakin erittäin mainiota luettavaa.

Mä olen molemmat lukenut (moneen kertaan), ja Äänityön kivijalka on oikeasti varsinkin elokuvaäänityöhön ihan ehdoton opus. Musiikin äänittämisestä siinä ei juuri puhuta.
 
Siljan Luova studiotyö taas on liian ympäripyöreä ja pelkistetty sanoakseen mitään uutta, ja mä olin siihen ikävä kyllä vähän pettynyt (onhan hassu tunne käyttää elämästään 45 minuuttia lukemalla kirja josta ei opi _yhtään_ asiaa mitä ei olisi aiemmin tiennyt). Sellaista sattuu kun kaiken pitää olla joka tilanteessa totta alalla jossa totuuksia ei ole ja se mikä toimii on oikein.
 
Kumpikaan ei korvaa J. Pekan kirjaa aloittelijan tai harrastelijan oppaana. Eikä ainakaan tuohon hintaan.
 
itselläni on Luova studiotyö ja tuo J. Pekan kotistudiokirja. Itse pidin enemmän J. Pekan rennommasta otteesta ja siitä että asiat osattiin vääntää helposti omaksuttavaan muotoon. Kuitenkin kummassakaan ei päästä kovinkaan lähelle itse prosessia mielestäni, luovassa studiotyössä varsinkaan.
 
Mielestäni tarvittaisiin semmonen multimedia-paketti, joka maksaisi perus pc-pelin verran, sisältäisi ilmaisrompetta sen verran että alkuun pääsee ja niin pirusti kädestäpitäen tutoriaaleja ja perusteiden selvittämistä. semmosen minä tahdon.
 
Mutta toi kotistudio kannattaa kyllä poimia hyllyyn, sitäpaiti onhan siinä komeat kuvat ;)

Sama se on kaikessa luovassa työssä. Keskittyminen vie mukanaan eikä säätäminen tunnukaan hitaalta, vaan asioita tekee omaa tahtiaan tasaisesti koko ajan loppua ajattelematta. Jos ajattelee koko ajan, miten paljon tekemistä on, varmaan masentuukin, mutta vaihe kerrallaan, tasaisesti vähän kerrallaan ja koko ajan duunaten työ on pian tehty.
 
Siinä bändi-, lätkä-, sali-, yms- treenien lisäksi on vielä kolmivuorotyö, niin silloin kun saa jostain ravittua sopivan raon nauhotus puuhailuille ja huomaakin, että oikeesti on liian väsynyt ja yrittää väkisin saada jälkeä aikaan, niin hommasta ei tule kovin laadukasta. Ja keikkojakin pitää tehdä aina kun mahdollista.
 
Varta vasten rakentelin vaatehuoneestakin laulukopin jotta kitaroiden ja laulun nauhoittelu himassa vaatii mahdollisimman vähän ponnisteluja ja roudaamista, niin silti sitä huomaa että oikea mielen- ja kehontila on korvaamatonta kun jotain oikeesti fiksun kuulosta pitää saada aikaiseksi.
 
No syksyllä loppuu duunit ja alkaa opiskelu, jolloin aikataulu myös helpottaa hieman. Etenkin jos saan opintosuunitelman hoidettua niin, että opiskelu tahti ei ole täyspäiväistä pingottamista, vaan mielummin tekee hommia pari vuotta enemmän ja säilyttää mielentasapainon. Vuodatusta.. :)
 
E: Aika offtopiccia tais tulla

Siinä bändi-, lätkä-, sali-, yms- treenien lisäksi on vielä kolmivuorotyö, niin silloin kun saa jostain ravittua sopivan raon nauhotus puuhailuille ja huomaakin, että oikeesti on liian väsynyt ja yrittää väkisin saada jälkeä aikaan, niin hommasta ei tule kovin laadukasta. Ja keikkojakin pitää tehdä aina kun mahdollista.
 
Tää on niin totta. Sitä kun alkaa pitkän duunipäivän ja perhe velvollisuuksien jälkeen illalla studio hommia vääntämään, niin alkaa helposti kaikki pienetkin vastoinkäymiset ja ongelmat vituttaan. Sitte sitä ryntää heti johonkin foorumiin ja heittää kysymyksen peliin eikä jaksa enää alkaa haeskella vastausta vanhoista jutuista. Toivoo vaan, että sais apua nopeesti, koska aika tuntuu aina loppuvan kesken.
 
Kuulostaa valitukselta, mutta ei oo sitä vaan ihan realiteetti. Siksi koitankin järjestellä asioita aina niin, että saa tehdä pitkiä sessioita kerrallaan ilman kiirettä ja suunnittelee etukäteen vähän sitä mitä silloin tekee niin kaikki sujuu jouhevammin.
 
Mutta kun tekee jotain nastaa ja tarkkuutta vaativaa, unohtuu ajan taju kokonaan, eikä studiopäivänä oo mikään ihme jos huomaa istuneensa samassa asennossa samaa tehden monta tuntia ilman taukoa.
 
Toi on niin totta. Meikäläinen ja kun saa kunnon 'flown' päälle, niin sitä ei näe eikä kuule mitään muuta tuntikausiin kuin sitä mihin on keskittynyt. Se on makee fiilis!
 
Hyvä sekin, että kirja on kiinnostanut, ni ei ollu ihan turha heitto. Ja minusta kirja on aina kirja. Tää oli sitte vaan ihan henkilökohtainen mielipide (omistaa yli 700 kirjaa), josta moni on varmasti erimieltä.

Siinä bändi-, lätkä-, sali-, yms- treenien lisäksi on vielä kolmivuorotyö, niin silloin kun saa jostain ravittua sopivan raon nauhotus puuhailuille ja huomaakin, että oikeesti on liian väsynyt ja yrittää väkisin saada jälkeä aikaan, niin hommasta ei tule kovin laadukasta. Ja keikkojakin pitää tehdä aina kun mahdollista.
 
Ymmärrän ja sympatiaa löytyy, vaikka onneksi oon rakentanut elämäni vähän toisella tapaa - mä en edes leiki meneväni päivän päätteeksi "vähän äänittelemään", vaan studiopäivä alkaa aamulla puoli yhdeksän tukevalla kaurapuuroaamiaisella, ja jatkuu yöhön saakka, vajaita päiviä ei olekaan ellei nyt jotain helppoa - polttaa sessioista cd:t, kopioida joku tiedosto tms. rutiinihommaa.
 
Jo kouluaikoina musta oli järjetöntä, että saman päivän aikana oli eri oppiaineita (kaikki aika meni aivojen sopeuttamiseen jokaiseen uuteen juttuun), ja nyt aikuisiällä pyrinkin tekemään yhtä asiaa aina esim. kaksi viikkoa kerrallaan tunteja laskematta, ja sitten vasta vaihtuu homma.
 
Miinuksena tulee siten säännöllisten tulojen puute tai ainakin vaikea arvioitavuus. Plussana se, että hommia voi painaa aika pro-meiningillä kun saa keskittyä tekemiseensä.
 
Ja oikeita kirjoja ei voita mikään. Paperinen käyttöliittymä on pitänyt pintansa noin 20 000 vuotta, joten beta-testaukset on testattu ja homma toimii.
:-D

Minä maksoin tuosta 22,90 €, eikä tuntunut pahalta hinnalta sekään..
 
Samaa mieltä!

Omistan sekä Mäkelän,että Suntolan opukset ja ne ovat mun tärkeimmät kirjani.Olen lukenut ne useasti läpi.Suosittelen lämpimästi kyseisiä teoksia.J.Mäkelälle vinkki.Tee joko dvd tai cd levy havainnollistamaan erillaisia esimerkkejä editoinnin vaikutuksista.Esim miltä kuulostaa kompressoitu audio verrattuna käsittelemättömään singnaaliin tai esimerkkejä huonosti äänitetystä singnaalista ym ym.Semmonen dvd olisi kova juttu missä tehtäisiin vaikka yksi biisi alusta loppuun,eli äänityksestä masterointiin valmiiksi tuotteeksi.

J.Mäkelälle vinkki.Tee joko dvd tai cd levy havainnollistamaan erillaisia esimerkkejä editoinnin vaikutuksista.
 
Vaikka J. Mäkelä onkin faijani (joka ei tiedä äänittämisestä senkään vertaa kuin minä 8-), idea on erinomainen. Täytyy kehitellä ajatusta sopivien rahoittavien ja toteuttavien tahojen kanssa.

J.Pekka Mäkelä voisi kyllä pistää tuommosen projektin käyntiin! Kunhan se ei mene Kotistudio-kirjan toistoksi.... Enemmän käytännönläheistä otetta. Ja Varmasti on tehtävä tiukka rajaus sille, millä äänittämiseen panostetaan... helpointa lienee esim kristallilla temppuilu, koska eikös se ole creatives common-lisenssin alla?Lisenssin salliessa sen voisi tuupata sekaan. Kasetti-raiturit taitavat tänäpäivänä olla jo aika marginaaliporukoiden hommia, joten niiden kanssa puljailuun ei kannattane kovasti panosta pistää.
 
Ketjusta ja viestistä editoitu offtopicointi pois,
 
Moderaattori

Kumpikaan ei korvaa J. Pekan kirjaa aloittelijan tai harrastelijan oppaana. Eikä ainakaan tuohon hintaan.
 
Allekirjoitan tän ehdottomasti. Helppotajuinen mutta laaja. Opuksesta saa perustiedot ja vähän enemmänkin, niin ei tarvi täällä käydä kyselemässä "mitä on masterointi" ja "miksi kitara hurisee". Mutta, oliko sulla tässä lausahduksessa oma lehmä ojassa, jotenkin kun muistelin että kuvitus olisi... noo, en sano mitään?

Mutta, oliko sulla tässä lausahduksessa oma lehmä ojassa, jotenkin kun muistelin että kuvitus olisi... noo, en sano mitään?
 
Kysy vaan: saanko mä rojaltia tuosta kirjasta?
 
Kyllä saan. Mutta se ei muuta asiaa että kyseessä on mun mielestäni paras opus tähän tarkoitukseen. Jos tietäisin paremman, suosittelisin sitä.
 
Toki tietenkin mun mielestäni kannattaa lukea myös kaikki Riffi-julkaisut läpi, muutkin kuin mun "Rokkibändin ABC:ni". Matti Ruipon "Bändikamat" esimerkiksi neuvoo kompressorin käytön perusteita aika hyvin, ja tutustuttaa soitinten olemukseen.