Studiotyöskentely ›

Sitä kysymään, että kun lauluosuutta äänitetään, käytättekö suljettuja vai avoimia kuulokkeita? Olen välillä nähnyt studiokuvissa äänitys-sessioissa avoimet luurit solistin päässä.
 
On tullut käytännössä huomattua, että ääni kuulostaa luonnollisemmalta avoimissa luureissa ja sitä kautta on helpompi keskittyä itse suoritukseen, vaikka taustoja hiukan vuotaakin mikkiin. Suljetuissa kuulokkeissa on hiukan tunne, että oma ääni kuulostaa vieraan laulamalta ja häiritsee ns. tulkintaa. Mutta kuinka on?

Lähtökohtaisesti se mikä laulajasta tuntuu parhaalta on se millä mennään. Vuodon kannalta sljetut on tietty kivoimmat varsinkin jos laulaja haluaa kunnella musaa todella kovaa. Joskus tosin tulle käytettyä jopa kaiutinta. Yllättävän vähän vuotoa tulee kun laittaa yhden kaiuttimen aika lähelle suoraan herttakuvioisen mikin taakse ja leikkaa kuuntelusta botnea pois niin paljon kun mahdollista - isossa akustoidussa tilassa luonnollisesti toimii paremmin kun pienessä kumisevassa kopissa jossa heijastukset on nopeita.

Kummat vaan. Klikin vuotaminen on ainut mitä tarvii varoa avoimilla. Huonotkin luurit voi olla laulamiseen hyvät, keskialuetta saa olla runsaasti. Sitte esim. tuplauksia laulaessa voi auttaa kun ottaa toisen korvan luurin kokonaan pois korvalta.

Tämähän on kerrottu ennenkin, mutta pistetään nyt tähänkin: Avoimien (ja muidenkin) kuulokkeiden vuotoa vähentää erittäin paljon, kun leikkaa kuulokekuuntelusta pois (esimerkiksi) yli kymmenen kilohertsin taajuudet. Ei laulaja niitä kaipaa kuunteluunsa, ainakaan yleensä. Ja juuri ne kuuluvat pahiten laulumikkiin.

Kaiuttimilla on täällä päin menny. Minen jaksa hifistellä :) Laulajan ei tartte häiriintyä kuulokkeista ja saa tulkita rauhassa biisiä.

Riippuu hirveästi minkälainen laulaja kopissa on. Ammattilaisen studioon tottuneen laulajan kanssa tuntuu olevan ihan sama millä kuunnellaan, niin aina tulee sitä, mitä halutaan. Vähemmän kokeneen kanssa joutuu kuunteluolosuhteita vääntäämään vaikka kuinka, että saadaan edes oikean korkuisia nuotteja purkkiin, vaikka laulajan saundi ja tulkinta olisivat live-olosuhteissa loistavat.
 
Sama koskee mikitystä. Jonkun on hirveän vaikea olla sen laajakalvoisen edessä vetämässä ja silloin mennään mielummin vaikka 57:lla tms. jotta saadaan oikea tunnelma purkkiin. Loppujen lopuksi ratkaisevinta on kuitenkin laulun fiilis, eikä saundi. Parasta on tietenkin, jos saa ne kummatkin.

Varmaan oikean fiiliksen tallentaminen on tärkeämpää kuin bakteeriton ääniraita. Tuo kaiutinkikka täytyy testata. Kiitos näkemyksistä jo tässä vaiheessa.

Ihan sama mikä kuuntelu. Mä laulan aina yhtä huonosti.

Itte laulan suljetuilla (Beyerdynamic DT770),
ja oon hyljänny sen kuulokkeiden raottelun. Sen sijaan keskittynyt mitä sieltä luureista tulee äänitystilanteessa, ja millä balansseilla. Esim ei oo kiva laulaa keskellä olevan kitaramassan kanssa kilpaa. Kitarat sivuun ja hiljaselle, bassoa ja rumpuja "kivasti". Näin itte.
Lauluun kivan fiiliksen tuo myös mäyräkoira (siis olutta). Ja saattaa saada narulle deathmetalmaisia röyhtäisijä kesken herkän balladin. :)

Hah, tossahan voi mennä mikin hienosäädöt, kun lentää maltaat kalvolle.

Hah, tossahan voi mennä mikin hienosäädöt, kun lentää maltaat kalvolle.
 
Eessä pittää olla ne isoäidin kusenpolttamat sukkahousut. ;)

Son totta, isomamman Amareista saa lisäksi kinkyt lisäfiilarit ;-)

Kaiuttimista voi kääntää vaiheen, ja kumota vuotoja ajelemalla niistä erillisen kuuntelumiksin lauluraidan rinnalle, siis jos haluaa laulaa tarkkaamossa.