Studiotyöskentely ›

Pakko kysyä vaikka gallupeista ei pidetä johdoista yksi juttu olenko ainoa joka arvostaa suuresti että ääni ja midi jne piuhoja saa (tosin vain thomannin halpamerkkinä värillistä midi piuhaa no jos jotain laatumerkkiäkin saa kotimaasta kertokaahan toki voi kolvata itse mutta osat sittenkin hankalaa) värillisinä ? (selkeyttää kytkentöjä pointtina siis tämä)

JPQ: Pakko kysyä vaikka gallupeista ei pidetä johdoista yksi juttu olenko ainoa joka arvostaa suuresti että ääni ja midi jne piuhoja saa (tosin vain thomannin halpamerkkinä värillistä midi piuhaa no jos jotain laatumerkkiäkin saa kotimaasta kertokaahan toki voi kolvata itse mutta osat sittenkin hankalaa) värillisinä ? (selkeyttää kytkentöjä pointtina siis tämä)
 
Kyllä, värilliset piuhat on tärkeitä varsinkin jos kaapelia on paljon.
 
...

Et ole ainoa. Olisi menny hermot jo ties kuinka monesti, jos kaikki kaapelit olisi mustia/harmaita.

Värilliset piuhat selkeyttäisivät toki hyvinkin, vaan eipä niitä paljoa löydy.
 
Jonkinlaisia nimilappujakin on tullut kokeiltua, mutta eivät yleensä pysy kovin hyvin paikoillaan, varsinkaan jos joutuu muuttamaan kytkentöjä usein.
 
Tee-se-itse porukoille yksi vaihtoehto on käyttää erivärisiä kutistesukkia, tämä on ollut ainakin minulle varsin toimiva ratkaisu. Kutistesukalla ei tarvitse peittää koko piuhaa, vaan leikkaa esim. pienet rinkulat kumpaakin päähän lähelle plugeja. Stereopareja tms. voi myös liittää helposti samaan nippuun kutistesukalla, muutama rinkula pitkin kaapelin mittaa riittää, pituuksista yms. riippuen tietty. Asentamisvaiheessa joutuu luultavasti irroittamaan plugin toisesta päästä, ellei sitten kasaa piuhoja alusta alkaen itse. Poistaminen käy terävällä veitsellä kunhan on varovainen.

Toinen helppo tapa on kirjoittaa tussilla plugeihin, merkitä kaapelit jollain teipinpalasella kummastakin päästä tms. Meillä kulkee ziljoona metriä kaapelia ja kaikki mustaa, eikä ongelmia ole ollut.

Ja teippien liimat kuivaa jossakin vaiheessa, mutta sitten uudet ja uudet...
Värilliset piuhat ja johtokoodit on samma juttu, käyttökohde ja muut vaihtuvat.
Väriskaalakin on rajoitettu, kuten myös reitittäjän muistikin.
Kukin taaplaa tyylillään ja opiskelua ohjelmien "uusien, niin tärkeiden ominaisuuksien" kanssa riittää.
 
Värit ja merkkaaminen kuitenkin kannattaa.

Mustaa sen olla pitää. Aika vähän on piuhoja, joita joutuu ns. metsästämään.

Ite olen merkannut johtoja pienillä nippusiteillä, ei kulu eikä lähde pois ;)
tyyliin 1 nippu kumpaakin päähän ja seuraavaan johtoo tuleekin kaksi nippu kumpaakin päähän ja niin edelleen....

Laaksonen: Ite olen merkannut johtoja pienillä nippusiteillä, ei kulu eikä lähde pois ;)
tyyliin 1 nippu kumpaakin päähän ja seuraavaan johtoo tuleekin kaksi nippu kumpaakin päähän ja niin edelleen....
 
Mulla on tuo sama käytäntö, käyttäen värillisiä nippareita. Stereomeiningissä leftissä yksi nippari, rightissä kaksi.

Olen itsekin käyttänyt nippusiteitä, toisinaan myös värillistä sähköteippiä muutama kiekka johtoon liittimen tyveen. Ajaa saman asian. Mutta on värillisissä johdoissa ehdottomasti puolensa.

Reitittäjiä ei sentäs itsellä tarpeen ja rautapuolikin varmaan supistuu vähitellen.

Mulla on ollu vuosien ajan kaikissa mustissa piuhoissa molemmissa päissä maalarinteipistä tehdyt nimilaput. Jokaisella piuhalla on oma persoonallinen nimi, kuten Frank, Pirjo, Lasse, Ritva, Fuck You jne. Hyvin toiminu systeemi, paitsi että värillisen piuhan tunnistaa metrien päästä. Noitten kans pelatessa pitää konttailla lattialla etsimässä sitä oikeaa.

samantien: Mulla on ollu vuosien ajan kaikissa mustissa piuhoissa molemmissa päissä maalarinteipistä tehdyt nimilaput. Jokaisella piuhalla on oma persoonallinen nimi, kuten Frank, Pirjo, Lasse, Ritva, Fuck You jne. Hyvin toiminu systeemi, paitsi että värillisen piuhan tunnistaa metrien päästä. Noitten kans pelatessa pitää konttailla lattialla etsimässä sitä oikeaa.
 
ja johtospagetit saa värillisistä paremmin auki.