Studiotyöskentely ›

Ytimekäs kysymys on, että paljonko software plugineilla (esim. compressori, reverb, eq, yms.) voi käytännössä korvata fyysisiä laitteita? Ilmiselvä vastaus on melkein kaiken, mutta onko pluginit kehittyneet jo niin paljon että niillä pärjää hyvin studiossa? Studiorakentelun alkutaipaleella yritän hieman hahmottaa suuntaviivoja siitä kuinka kevyeksi fyysisesti voin laitteiston saada. Plugineita voi varmaan helposti kokeilla muutaman päivän veloituksetta, mutta kun vertailukohtaa en omaa rautapuolelle, niin vähän arvailuksi sitten jää omalta osalta pluginien toimivuus.

Mun mielestä ja omassa käytössä plugareilla voi korvata kaiken muun paitsi hyvät etarit ja jotkut instrumentit. Täytyy ottaa myös huomioon millaista musaa ja soundia studiossa tekee ja on tarkoitus tehdä. Ja onko tarkoitus äänittää mitä ja miten isoa kokoonpanoa esmes.

Studiossa tarkoitus äänittää sähkökitaraa, bassoa, akustista kitaraa, pianoa, poikkihuilua, huuliharppua ja laulua. Tai noihin löytyy ainakin valmiudet ja jonkin sortin osaaminen porukalta. Sähkökitara ja -basso jo muutenkin softan perässä ja pianonkin saa midinä hyvin. Äänitys tapahtunee raita kerrallaan ja rumpuja en ainakaan tässä kohtaa ole ajatellut äänittää, saavat tulla softalla.
 
Projektit on pop, jazz, blues tai folk pohjaisia, soundimaailmaa voisi kuvailla aika perinteiseksi noissa.

Mä äänitän lähinnä kitaraa, bassoa, laulua, klarinettia ja erilaisia kilkuttimia yms. Kaiken muun soitan midinä sisään. Mä en ole koskaan ollut raudan päälle, koska aloin tekemään musaa trackereilla muinoin. Välillä kun käyttää mahtavia rautavehkeitä, tulee ajatus, että josko sitä, mutta sitten aina herään siihen että loputon suo. Sama modulaarisynahommissa, joihin meinasin hurahtaa, mutta onneksi en.
 
Mun mielestä plugareilla pärjää täydellisesti studiossa, mutta se on mun mielipide ja mun studio. Muiden mileage may vary.

Kiitos vastauksista. Lopputuloshan on se mikä näissä ratkaisee. Pitää vielä perehtyä enemmän aiheeseen, että mikä painoarvo milläkin laitteella on lopputulokseen ja lähestyä asiaa myös sen kautta. Olettaen tietysti että ymmärtää homman perusteet ja osaa käyttää työkaluja oikein.

Käytännössä kaiken budjettiluokan raudan korvaa ihan ilmaisillakin plugareilla täysin ja paremminkin.
Vehkeet joilla on isompi hintalappu on hankalampia korvata mut niin se on oikeassakin elämässä.
Kyllä sen sit huomaa jos toteaa, että ei todellakaan pärjää ilman jotain herkkua. Sit on vaan kaivettava kukkaroa.

Periaatteessa voi korvata täysin - mutta, koska tämänkaltaisten luovien ja hienoviritteisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä - niin käytännössä käsite "laatu" saa uusia piirteitä. Teknisesti laadukasta ääntä tietenkin saa vaikka ilmaiseksi (ilmaisia plugareita jne), mutta jos muussa kuin teknisessä mielessä miettii, niin analoginen kompura vaikka antaa kyllä erilaista syötettä tekemiselle, kuin joku plugari, jossa on raffisti sanottuna äärettömät mahdollisuudet. Tietysti silloin (nykyään) kun kaikki on mahdollista teknisesti ja kun ei enää ole tarvetta kysyä *miten", niin aletaan kysymään miksi. Aitouen takia? En tiedä. Tuntuu vain että oon niin kauan käyttänyt tiettyjä plugareita, joilla saan aikaan mitä vaan, että tekisi mieli hankkia takas kaikkia hw moduuleja sun muita analogisia juttuja, koska vaikka sitä ei korvalla erota, niin fiilis on eri tehdessä ja musassahan on kyse fiiliksestä. Miksi siis se ei olisi ensiarvoista myös tehdessä. Ruokkiihan se luovuuttakin erilailla, kun alustapitäen on aitojen asioiden kanssa tekemisissä... Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.

Mä oon vääntänyt lukuisia levyjä suomen isoimmissa ja parhaimmissa studioissa, isoilla ja kalliilla vehjeksillä. Kaikki "ulkolaitamoottorit" on ollu käytössä ketjutetuista kelamankoista miljoonatiskeihin.
 
Nykyään olen tehnyt kaikki miksaushommat 100% koneen sisällä jo vuosia ja se homma senkun vain paranee koko ajan.
Ei ole ollut vuosiin pienintäkään hinkua enää sinne järkyttävän kalliin ja ajan kanssa epäluotettavaksi muuttuvan raudan perään, ränkkäämään hapettumia patchbaysta.
 
Milloin sitten se rauta on tärkeää, niin äänitysvaiheessa. Hyvässä akustiikassa kun äänittää hyvää soittajaa, hyvän instrumenttinsa kanssa, niin sen oikean mikin valinta ja laadukas mikkivahvistin siinä välissä on tärkeää. Tosin silläkin saralla tekniikka kehittyy ja erinomaisia mikkejä ja preamppeja saa niitäkin hämmentävän halvalla.
 
Mutta kaikkein tärkein asia, jota ei saa rahalla kaupasta, on se ammattitaito ja kokemus.
Siinä missä amatööri hakee kitarasoundia kolme päivää ja siltikin se jää kalpeaksi, joku Karmila äänittää viisseiskalla ja spirit foliolla tavastian vessassa ihan timanttista.

Kiitos näkökulmista.
 
Fiiliksellä on kieltämättä vahva vaikutus näissä hommissa. Toisaalta kaikki arvostaa vähän eri tavalla asioita. Kuka syttyy vanhan hyvän raudan kanssa työskentelemisestä, kuka mahdollisimman helposta käyttöliittymästä ja kuka sitten rajattomista mahdollisuuksista. Minulle ehkä yksinkertaisuus (helppous) ja lopputulos ratkaisevat enemmän kuin hienot laitteet millä saman asian voisi myös tehdä. Mutta kyllähän sitä mielellään mahdollisimman hyvät vehkeet olisi.
 
Siinä on myös perää, että työkaluja tulisi osata käyttää. Turhan monta kertaa on kiivetty perse edellä puuhun harrastevälineiden kanssa. On tullut todettua että vähemmälläkin pärjää ja toisinaan olisi voinut alusta asti rakentaa koko systeemin toisin. Nyt sitä virhettä yritän mahdollisimman hyvin väistää, vaikka se tuskin täysin mahdollista onkaan. Varmasti tekemisen myötä hahmottuu mitä työkaluja ja miten haluaa käyttää. Alkuun voisin yrittää pärjätä Logik Pron omilla eväillä ja tarpeen mukaan ostaa parempaa.

Edellä puhuttiinkin pailjon viisaita.
Varsinkin itseään äänittäessä on kätevää kun säädöt ovat fyysisissä potikoissa ja perussoundin saa heti korviinsa täysin ilman latenssia. Siksi ite tykkään äänittäessä raudasta. Raudalla äänitetty myös alkaa heti soundaamaan ns. joltain, mikäli siis se rauta vaan soundaa kivalta.
 
Esimerkiksi mulla on yksi "bassopresetti" semmoinen että Peaveyn räkkiputkietari -> UA la-610. Näillä kahden laitteen muutamalla nupilla ja napilla saa hyvän kattauksen erilaisia soundeja. Ihan eri fiilis soitella kuin pelkällä DI-boksilla.
Toki nää samat asiat saa toteutettaa plugareilla ja kontrollerilla jotenkin, ainakin halvemmalla...
 
Siinä missä amatööri hakee kitarasoundia kolme päivää ja siltikin se jää kalpeaksi, joku Karmila äänittää viisseiskalla ja spirit foliolla tavastian vessassa ihan timanttista.
 
Mä ainakin opin äänittää kunnolla vasta kun kamat oli tuota luokkaa. Piti oikeesti tähdätä mikillä fiksusti ja kuunnella. Menee helposti kokemattomalla pieleen metodilla "kaikkiin konkka ja sit plugareilla voidaa tehdä mitä vaa".

Hyvää keskustelua tosiaan.
 
Tuohon valintaan vaikuttaa oikeastaan kaksi asiaa: käyttöliittymä ja soundi.
 
Käyttöliittymän osalta fyysisten nuppien vääntelyssä on tiettyä välittömyyttä. Sen halutun soundin kaivaminen esille saattaa olla nopeampaa kuin hiirtä heiluttelemalla. Tulee ehkä enemmän kuunneltua sitä soundia eikä tuijotettua tuloksia ruudulta - ainakin itse huomaan että EQ:ta tulee helposti pyöriteltyä rohkeammin raudan kanssa, kun ei vastekäppyröitä näe ruudulta. Softassa taas selkeänä etuna on toistettavuus - samaa plugaria voi käyttää moneen kertaan samassa sessiossa ja palata helposti aiempaan tilanteeseen. Rauta pakottaa tekemään valintoja ja sitoutumaan niihin, kun taas softan kanssa voi helpommin palata tekemään muutoksia. Itselleni näistä jälkimmäinen toimii paremmin, kun työstän useampaa biisiä kerrallaan ja vaihtelen eri projektien välillä.
 
No entäs se oleellisin, eli soundi? Siihen moni minua kokeeneempi jo ottikin kantaa - softat kehittyvät ja paranevat kaiken aikaa, eikä hyvien soundien tekeminen softalla ole ollut ongelma vuosikausiin. Mikrofonit ja etuasteet ovat tietysti analoginen linnake, jota ei voi korvata softalla, mutta niidenkin soundipuoleen digitekniikka on jo hiipinyt mukaan. Eroja toki on, mutta kyse on hienovaraisista sävyeroista, ja vaatii kehittynyttä korvaa ylipäätään tunnistaa näitä.
 
Monitorointipuolesta vielä sen verran, että nykyaikaisella studiokoneella ja kunnollisella audio interfacella latenssit saa puristettua niin pieniksi, että monitorointi DAWin kautta on ihan realistinen vaihtoehto. Vielä pienempiin latensseihin pääsee, jos monitoroi interfacen oman digimikserin kautta. Efektitkin saa mukaan esim UADin tai Antelopen systeemeillä. Minulla on silti tuossa pöydällä systeemin jatkeena myös pieni mikseri, jolla voi nopeasti ja näppärästi hienosäätää monitorointia lennossa.
 
Itse ehdottaisin rakentamaan ensin äänitysympäristön ja aloittamaan testailut ilmaisilla plugareilla, joita löytyy vaikka kuinka paljon. Toki se vaatii vähän perehtymistä, mutta netti on väärällään suosituslistoja. Niitä kun vähän vertailee, sieltä alkaa erottua tietyt plugarit, joita suositellaan usein. Maksullisia plugareita on tietysti myöskin pilvin pimein. Niihin ei kannata ihan sokkona laittaa kovin isoja summia, koska erilaisten tarjouskampanjoiden yhteydessä monia todella hyviä plugareita saa erittäin paljon listahintaa halvemmalla.
 
Kokemuksen lisääntyessä voi rautapuoltakin alkaa pohtia enemmän, kun alkaa muodostua näkemystä siitä, missä kohtaa softa ehkä muodostuisi pullonkaulaksi. Silloin puhutaan kyllä jo monesti suhteellisen arvokkaista laitteista.

Asiallisella rautakompuralla raita litistyy nätisti, ilman että se kuulostaa missään kohtaa ahdistuneelta ja lytätyltä, ja silti tulisi jotakin random-piikkejä läpi. Kyllä ne sen kohta saa plugareihinkin, luotan.

oksatboys: Edellä puhuttiinkin pailjon viisaita.
Varsinkin itseään äänittäessä on kätevää kun säädöt ovat fyysisissä potikoissa ja perussoundin saa heti korviinsa täysin ilman latenssia. Siksi ite tykkään äänittäessä raudasta. Raudalla äänitetty myös alkaa heti soundaamaan ns. joltain, mikäli siis se rauta vaan soundaa kivalta.
 
Esimerkiksi mulla on yksi "bassopresetti" semmoinen että Peaveyn räkkiputkietari -> UA la-610. Näillä kahden laitteen muutamalla nupilla ja napilla saa hyvän kattauksen erilaisia soundeja. Ihan eri fiilis soitella kuin pelkällä DI-boksilla.
Toki nää samat asiat saa toteutettaa plugareilla ja kontrollerilla jotenkin, ainakin halvemmalla...
 
Halvemmalla ja helpommalla. Itseään äänittäessä on kuitenkin yhtälössä aika vähän muuttujia. Mulla on Bias FX:ssä tallennettuna presetit siltä pohjalta, että kaikille kitaroille komppi, liidi ja cleani ja kaikille bassoille vähän muroa tai paljon muroa. Kun soittaja ja soittimet on joka tapauksessa aina samat, niin haettu lopputulos löytyy aika lailla yhdellä klikkauksella.
 
Ja latenssi nyt ei tosiaan oo mikään ongelma jos on tarpeeks rautaa alla.

https://i.imgur.com/3Z0bsxH.jpg
Mikäli tuntuma on tarpeeksi lähelle eikä asiakas erota lopputulosta, niin molemmilla päästään maaliin.

Danko: https://i.imgur.com/3Z0bsxH.jpg
Mikäli tuntuma on tarpeeksi lähelle eikä asiakas erota lopputulosta, niin molemmilla päästään maaliin.
 
VST, mutta kullan kemiallinen merkkihän on Au, hoho.

Plugarit on plugareita ja rauta on rautaa. Ei näitä pitäisi edes vertailla vaan ajatella eri laitteina. Mrkkinoijat tietysti haluaa myydä plugari L2 kompuran samana kuin rauta ja luoda mielikuvan vastaavasta joka maksaa vain 40 e. Jos vaikka kyseinen rauta mallinnetaan täydellisesti jokainen komponentti eri lämmöissä, eri jännitteellä, eri taajuuksilla ym niin trvitaan varmasti melkoinen mylly että siinä pyörisi yksi kompura. En sano että ei olisi hyviä plugareita ja ennenkaikkea sellaisia mitä on analogimaailmassa mahdoton tehdä mutta vertailu on turhaa.

Kiitoksia jälleen ajatusta herättävästä keskustelusta. Molemmille on varmasti paikkansa ja käyttäjänsä. Lähtökohdat, vaikutteet, budjetti, tavoitteet, ammattimaisuus ja moni muu seikka varmasti määrittävät lopulta studion työkalujen määrän, laadun ja tyypin. Omalta osaltani täytyy vielä kerätä enemmän kokemusta työkalujen käytöstä, ennen kuin teen suurempia hankintoja.

studio: Plugarit on plugareita ja rauta on rautaa. Ei näitä pitäisi edes vertailla vaan ajatella eri laitteina..
 
Eri laitteitahan ne onkin. Mut jos ajatellaan kysyjän tai monen muun ei-kovin-ammattilaisen kannalta niin.
muutamalla hiirenklikkauksella ihan aloittelijankin on mahdollista luoda vaikkapa rumpuraita joka saunsaa ihan törkeän hyvältä.
Vastaavaan tekniseen laatuun päästäkseen pitäis olla hyvät rummut, hyvä rumpali, hyvä tila, osaava äänittäjä ja osaava miksaaja, siis että oltais saundillisesti edes samoissa lähtökuopissa.
 
Kysehän ei o siitä kuinka hyvin RealThing-plugari mallintaa esikuvaansa vaan aika usein siitä saundaako se hyvältä tai ainakin paremmalta kuin satasen Behringer rautana.

Eri laitteita joilla tehdään samoja asioita, joten siinä mielessä asiasta keskustelu ja pohdinta on aivan validia.
 
Ite kuten moni muukin tässä ketjussa, käytän rautaa enimmäkseen äänitysvaiheessa ja pääsääntöisesti softaa jälkityössä + miksatessa. Toki tulisin varmaan ihan hyvin toimeen ihan vaan mikrofoneilla ja hyvillä etusilla, mutta monesti äänittäessä käytän kyllä rauta-laitteita koska sellaisia on ajan myötä kertynyt ja onhan niiden kanssa hauskaa puuhastella.