Moro! Haluisin saada vähän leveempää stereokuvaa aikaseksi. Oon aika rankasti panoroinu rumpuja ja komppikitaroita kokonaan tai puoliks laitoihin, mut jotenki silti suppeen kuulonen. Millä tollosan Devin Townsendmaisen wall-of-soundin saa aikaseks? .darkus Im the future breed, evil and mean, a fucking killing machine. |
Kyllä se on suuresti kiinni just siitä soundivalinnasta ja miksauksen yleisestä laadusta. Panorointi on täysin laidassa silloin kun potikka on sinne käännetty, ei se ääni siitä leveämmälle enää periaatteessa mene. Täytyy olla kontrastia - jotain leveätä ja jotain kapeata, muuten suurinkaan valli ei tunnu ilman vertailukohtaa riittävän isolta. Listen motherfucker you're about to pay your dues! |
Otat EQ:lla pois kaikilta raidoilta semmosen mikä sinne ei kuulu, niin tulee kovasti tilaa ;) Sit laitat sopivasti kaikua niin että jotkut instrumentit on toisia taaempana. Perushommaa. Mut jos nää on jo hoidossa, niin voithan sä kokeilla vaikka Mid/Side EQ:lla ottaa kitaroista pois jotain 500-1500 aluetta kevyesti keskeltä, niin siitä stereokuvasta ei vielä tuu ihan hirveen keinotekoisen kuuloinen. Stereolähteiden (rummut) leveyteen vaikuttaa tietty oleellisesti myös se miten oot ne mikittänyt, eikä vaan panorointinamiskan asento. Stereolevittimet on vammasen kuuloisia. |
Stereokuvaa levitetään jättämällä keskeltä kuuluvia ääniä pois, ei siinä mitään muuta kikkaa ole. Ja sen kun vie äärimmäisyyksiin, niin kuulostaa ihan tyhmältä, eli sopiva kompromissi. Jos rummutkin kuuluvat äärilaidoilta, niin ei mielestäni kovin fiksulta voi kuulostaa. Jos mukana on esim. tuplattuja kitaraitoja, niin ne pitää siirtää muutama millisekunti eroon toisistaan ennen panorointia. Pitää muistaa, että stereokuvan tarkkaan sommitteluun tarvitaan myös kunnon kuuntelutila, laadukas äänikortti ja kunnon kaiuttimet. Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |